Kaksplus.fi

maanantai 10. elokuuta 2015

Syksy tulee, valmiina ollaan!

Tai syksy ja syksy, mutta onhan elokuun puolivälissä ja koulujen sekä töiden alussa jo jonkinlainen aavistus tulevasta vuodenajasta. Elokuu itsessään kuuluu vielä kesäkuukausiin, mutta se häivähdys siitä mitä tuleman pitää, on ilmassa.

Tänä aamuna puolet perhestä lähti takaisin arjen pyöritykseen, kun mies vei työmatkallaan kuopuksen päiväkotiin. Jännitin vähän meneekö paluu itkuksi, sen verran ristiriitaiset tunnelmat kuopuksesta ovat huokuneet, mutta mitä vielä. Lapsi oli miehen raportin mukaan ollut innoissaan ja jäänyt pienellä ujostelulla aamiaiselle. Iltapäivällä kuulin, että oli ollut kiva päivä, mitä nyt kolme laastaria koristi polvia ja kyynärpäitä. Loma oli siis ilmeisen toimiva, rentouttava ja ennen kaikkea riittävän pitkä. Huomenna haemme lapsosen kotiin jo lounaalta. Pientä pehmeää alkua hänellekin. 

Koululaisen kanssa olemme tänään ja huomenna vielä kotona ja asioilla hoitamassa viimeisiä valmisteluja ja järjestelyjä ennen koulun alkua. Tänään kävimme lapsen kanssa silmälääkärillä tarkistuttamassa näön. Lounastimme yhdesssä kaupungilla lääkärin jälkeen ja kävimme ostamassa vielä viimeiset hankinnat Lindexistä ja Hennesiltä. Huomiselle meillä ei ole mitään sen kummempaa kuin repun pakkaaminen ja vaatteiden valitseminen ja ylihuomenna se sitten alkaa. Minä puolestani totesin kalenteria katsoessani, että jokaiselle illalle on tällä viikolla menoa. Tästä se todellakin alkaa.

Koululaiselle on kynien ja muiden tärkeiden tarvikkeiden lisäksi ostettu uusia vaatteita. Lapsi sai itse valita kaikki, minä ohjailin valintaa ainoastaan ylemmällä tasolla johdattamalla lapsen Barcelonassa Mango Kidsin liikkeeseen. Tosi kivoja paitoja ja housuja löydettiin ja vaatekaapista piti siivota kaikki "liian" lapselliset vaatteet pois. Tein kuten pyydettiin, onhan tämä lapselle iso elämänmuutos kuten hän itsekin eräänä päivänä totesi. Jos voin helpottaa alkua antamalla ipanan valita itse vaatetustaan entistä enemmän, teen sen mielelläni. Garderobi on siis kunnossa ja syksyä pidemmälle ajatellen myös välikausivaatteita löytyy.


Kasa uusia paitoja ja Polo RL:n farkkutakki odottamassa käyttöönottoa. Crocsit pitää vielä putsata sisäkengiksi kouluun.




Yhdessä olemme myös siivonneet lapsen huonetta ja laittaneet työpöydän kuntoon. Reppu on odottamassa, penaali valmiina ja lapsen itsensä toivomat muistivihko sekä kansio esillä. Lukujärjestyksiä on pudonnut erilaisten mainosten muodossa postiluukusta pitkin kesää ja kynäpurkki on täytetty uusilla tusseilla, puuväreillä ja muulla. Huone itsessään on mielestäni toimiva ja lapsi tyytyväinen. 






Harrastusrintamalla menoa on syksyisin esikoisen osalta maanantaina, keskiviikkona ja sunnuntaina, kuopuksen vesipeuhusta ei vielä ole tietoa. Onneksi karate järjestetään tuossa meitä vastapäätä, joten sen helpommaksi ei harrastuksiin vieminen voisi tulla. Ja jos siltä tuntuu, käydään vain yhden kerran futisharkoissa per viikko ja jätetään toiset treenit väliin. Ihan esikoisen fiiliksen ja jaksamisen mukaan. 

Minä jatkan työssäni entisellä rytmillä, eli teen töitä päivisin viisi tuntia, yhdeksästä kahteen. Tämä mahdollistaa kuopuksen noutamisen päivähoidosta puoli kolmen aikaan ja ennen kolmea saa esikoinenkin tulla kotiin iltapäiväkerhosta. Toivomme lapsen sijoittamista koulussa kahdeksalta alkavaan pienryhmään ja jos tämä toteutuu, eivät hänenkään päivänsä veny kohtuuttoman pitkiksi. Jos koulua on kahdeksasta kahteentoista, jää siihen kuitenkin vajaat kolme tuntia ip-kerhossa vietettäväksi. Saa nähdä miten tämän toiveen kanssa käy, ei se mikään katastrofi ole vaikka koulu useammin ysiltäkään alkaisi. Sitten iltapäivän kerhotunnit jäisivät lyhyemmiksi, mutta minun pitäisi todennäköisesti sumplia töideni alkamista hieman myöhäisemmäksi siihen saakka, että lapsi lähtee aamuisin itse kouluun. Iltapäiväkerho on onneksi koulun yhteydessä, lapsi pääsi ykkösvaihtoehtoomme Nano-kerhoon. 

Tuleva koululainen on viime päivinä kertonut jännittävänsä kovasti keskiviikkoa. Hän odottaa sitä pääosin positiivisin mielin, mutta johtuneeko jännityksestä, on myös äärimmäisen räjähdysherkkä. Lapsi ottaa kierroksia vähän kaikesta ja samaan aikaan mielessä pyörii hyvin isoja asioita ja kysymyksiä. Minuakin jännittää ja olen sen lapselle kertonut, mutta painottanut jännityksen olevan asiaankuuluvaa ja sellaista hyvää, odottavaa laatua. Lapsi on onneksi sitä mieltä, että koulussa on varmasti kivaa ja vaikka joku aine ei olisikaan mielenkiintoinen, kannattaa silti istua rauhassa ja kuunnella, sillä oppimaanhan kouluun on tultu. Moneen kertaan on puhuttu siitä, että opettajalta saa kysyä mitä vain, kunhan viittaa ensin ja että kaikki aikuiset pitävät ekaluokkalaisista huolta. Hyvä tästä tulee, kun yhdessä tämä ensimmäinen viikko mennään ja tullaan. Myös ensi viikolla esikoinen menee joka päivä yhdeksäksi ja sen osalta meidän pitää nyt vähän sumplia aamuisia lähtöjä. Lapsi itse olisi kuulemma valmis menemään ja tulemaan yksin, mutta minä mielelläni vielä antaisin aikuisen turvaa pienelle koululaiselle. Toisaalta en halua myöskään tukahduttaa lapsen intoa suoriutua matkoista itse, etenkään kun olemme kesän aikana harjoitelleet reittiä moneen kertaan. Täytyy nyt vähän kuulostella ja katsella. 

Mutta täällä ollaan siis valmiita syksyyn, kaikin tavoin. Tervetuloa arki ja sen ilot sekä haasteet!




2 kommenttia:

  1. Hyvältä kuulostaa! Onnea ekaluokkalaiselle ja äidille! Meillä oli sama tilanne viime vuonna ja minua taisi jännittää vielä enemmän kun lasta ;). Kaikki kuitenkin meni paremmin kun hyvin ja sujahdus eskarista koululaiseksi tapahtui helposti. Tsempit huomisaamuun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsempit tulivat tarpeeseen ja nyt on pahin jännitys jo laantunut. Itse asiassa esikoinen lähti juuri ensimmäistä kertaa yksin tuohon vastapäiseen kauppaan ostamaan karkkipäivän karkkeja, eli itsenäistyminen käy vauhdilla.

      Poista