keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Wedding Style

Me lähdimme matkalle mukanamme kaksi trolleytä, minun käsimatkatavarani, eli Vuittonin Neverfull sekä kuopuksen rattaat. Pakkasimme mahdollisimman vähän ja oikeastaan vähemmälläkin olisi selvitty. Lasten kanssa matkustaessa on kuitenkin otettava huomioon myös likaantumisen mahdollisuus ja siksi nakkasin laukkuun mieluummin pari vaatetta liikaa kuin liian vähän. 

Lauantai oli häiden todellinen juhlapäivä. Heti aamiaisen jälkeen menimme siskoni kanssa laittamaan hiuksiani, olen itse täysin kädetön missään ponnaria kummoisemman virityksen tekemisessä. Siskolta sen sijaan onnistui suit sait kaunis ja muhkea nuttura, vähän lakkaa lisäiltiin päivän mittaan. Hiuksiin laitoin myös vuosi takaperin edellisiin häihin hankkimani fascinatorin. 


Koko look näkyy tässä. Päällä Sandin mekko, jalassa nudet Pura Lopezit ja mukana YSL:n clutch. 


Siskon kanssa.


Miehellä oli luonnollisesti musta puku ja kaulassa sinisävyinen Burberryn solmio. Pikkukundit olivat pukeutuneet sävy sävyyn isänsä kanssa. Kauluspaidat, solmiot ja slipoverit, suorat housut ja juhlakengät. Perussettiä. 





Iltapäivällä palasimme hotellille vaihtamaan vaatteita ennen iltajuhlaa. Minä puin päälleni pitkän puvun ja vaihdoin kengät, ensin kävelymatkaa varten ballerinoihin. Myös kello jäi pois ja laitoin tilalle kolminkertaisen helmirannekorun.


Mies vaihtoi paitaa, sen verran kuuma päivä oli, ja solmiokin oli illalla musta.


Toki pikkupojat saivat myös uutta päälleen. Vaihdoimme molemmille uuden silitetyn kauluspaidan ja laitoimme rusetit solmioiden sijaan. Olin ajatellut myös slipovereja, mutta kuumuuden vuoksi ne jäivät suosiolla laukkuun. Mieluummin rennompi look kuin lämpöhalvaus. Ja hienoina olivat noinkin, rusetit olivat todellinen piste i:n päällä. Isoäidin löytö Anttilasta.




Juhlapaikalla otettiin valokuvia erilaisissa kokoonpanoissa.


Tässä jo Louboutinit jalassa.


Ja yöllä, ahkeran tanssimisen jälkeen oli aika taas sujauttaa ballerinat jalkaan, mitä autuutta! Hyvin palvelivat punapohjaiset kengät, eikä edes kovasti tullut kulumaa pohjiin. Miksi ihmeessä olenkin antanut näiden lojua niin kauan kaapissa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti