Kaksplus.fi

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Arkipäivä meidän kanssamme

Minulta toivottiin postausta siitä millainen meidän arkipäivämme on. Niinpä pidin yhden kesäkuisen päivän ajan puhelimen tiukasti mukanani ja dokumentoin aivan tavallisen, melko tyypillisen arkipäivän aamusta iltaan. Tervetuloa kurkistamaan meidän maanantaihimme!

Kello herättää seitsemältä ja minä nousen samantien ylös. Myös esikoinen on heti hereillä, miehellä ja kuopuksella kestää kauemmin päästä ylös sängystä. 


Seuraava tunti kuluu tiukasti rutinoituna ja aikataulutettuna. Pojat pukevat edellisenä päivänä valmiiksi laitetut vaatteet ylleen, pesevät hampaat, harjaavat hiukset ja istuvat aamupalapöytään. Tai sitten hääräävät ympäriinsä, tuijottavat kaikelle muulle kuuroina piirrettyjä ja kysyvät mitä pitikään tehdä. Minä teen omat aamutoimeni, puen ja meikkaan pyytäen samalla kuopusta viidesti pukemaan sukat jalkaan ja tyhjennän ohimennen astianpesukoneen. Epäaamuihminen, eli mies yrittää keräillä itseään samalla ymmärtämään mikä maa ja mikä valuutta. 


Avaan kalenterin ja yllätyn iloisesti. Yhtäkkiä kaikki kuluneiden kuukausien kiire on kuin poispyyhkäisty, kun vapaaehtoisvelvollisuudet ovat tältä keväältä loppuneet ja harrastukset jääneet tauolle. Ennen umpitäysi kalenteri näyttää uudelle viikolle vain valkoisia puhtaita sivuja. Ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin töitä ennen kuin loma alkaa. 


Esikoinen, jolle aamut ovat kuopusta helpompia, ehtii lukea kirjaa ennen lähtöä. Isänsä saattaa hänet matkaan kohti päiväleiriä samoin kuin saattoi koulumatkan alkuun mennessään itse bussille. He lähtevät matkaan vasta minun ja kuopuksen jälkeen, eli voivat ottaa aamun rennommin. 



Kaikki valmista ja minäkin olen ehtinyt lukea aamiaisen selaillen samalla uutisotsikot. Mutta missä on kuopus, jonka pitäisi tässä vaiheessa seistä kengät jalassa ja huppari päällä eteisessä. Haetaan lapsi mukaan olohuoneesta ja tasan kello kahdeksalta painutaan ovesta ulos. 


En koskaan juo aamukahvia kotona, vaan otan sen termosmukissa mukaan töihin. Se on oma rutiinini, juon kahvia samalla kun käynnistelen konetta ja valmistaudun päivän hommiin. Nyt ensimmäinen etappi on kuitenkin päiväkoti, jossa olemme muutamaa minuuttia kahdeksan jälkeen. Kuopus hyppelee iloisena päivän touhuihin.


Aamun minuuttipelissä pyrkimyksenä on lähteä päiväkodilta kohti työpaikkaa varttia yli kahdeksalta, nyt meni muutamaa minuuttia myöhäisemmäksi. Usein aamullakin tulee vaihdettua pari sanaa tuttujen vanhempien kanssa tai keskusteltua muutama vanhempainyhdistyksen tai kuopuksen asia. Ajomatka on suhteellisen ruuhkaton ja menee normaalisti Radio SuomiPopin Aamulypsyä kuunnellen. 


Puoli tuntia päiväkodilta lähdön jälkeen istun työpöytäni ääreen. Edessä on tavanomainen päivä, pari hoidettavaa asiaa odottaa ratkomistaan. Käyn täyttämässä vesipulloni, vien eväät jääkaappiin ja napsautan sähköpostin auki. Tästä uusi viikko alkaa. 


Aloitan työt yhdeksältä ja syön lounasta aikaisintaan puolenpäivän aikaan. Sen jälkeen nostan sähköpöydän ylös ja seison loppupäivän ajan. Ja sotkeudun pariin otteeseen tuohon johtoviidakkoon pöytäni vieressä.


Päivä pulkassa ja pääsen lähtemään töistä pian kahden jälkeen. Nyt autoja on liikkeellä vähemmän ja kotimatkaan menee vain parikymmentä minuuttia. 


Kuopus syö vielä välipalaa, joten käyn tässä välissä palauttamassa yhden kirjan kirjastoon ja lainaan samalla esikoiselle lisää luettavaaa. 


Ennen kolmea kuopus on valmis ja pääsemme lähtemään. Päiväkotipäivä on mennyt hyvin, nopea kuulumistenvaihto hoitajien kanssa sen kertoo. 


Päiväkodilta ajamme suoraan esikoista hakemaan. Tällä kertaa kesäkerhossa on muun muassa ommeltu kassi. Reppu etupenkille, molemmat pojat takapenkille ja koko porukka kohti kotia. 


Välipalan aika. Syön aina töissä hyvin kevyesti, eväänäni saattaa olla esimerkiksi jogurtti ja banaani tai pari karjalanpiirakkaa. Kotiutuessamme kolmen aikaan nälkä on jo kova ja syön heti välipalaksi maustamatonta jogurttia mustikoiden kanssa. Normaalisti menisimme poikien kanssa kauppaan tai olisin tehnyt meille edellisenä iltana lämpimän ruoan odottamaan, mutta nyt ei jaksa. Siispä siirrän kauppareissua myöhemmäksi ja syön mitä kaapeista löytyy.


Lepohetken aika. Pojat haluavat katsoa leffaa "Kadonnut joulupukki" ja niin joululaulut raikaavat keskellä kesäkuuta. Makoilemme kaikki sohvilla, minä surffailen netissä ja ummistan hetkeksi silmäni. 


Ylös, ulos ja kotitöiden pariin! Kuvaan muutamia myytäviä vaatteita ja jalkineita Facebookin paikalliseen kirppariryhmään ja nämäkin saappaat löytävät heti uuden kodin. Olen käyttänyt kyseisiä kirppariryhmiä valtavasti, sekä myymiseen että ostamiseen. Tämän helpompaa ei kierrättäminen enää voi olla. 


Kaksi koneellista pyykkiä peseytyy ohessa. Paras asia ikinä on kuivausrumpu, sitä mieltä olen ollut nyt reilut neljä vuotta. Pyykinpesu on yksi suosikeistani mitä kotitöihin tulee yhdessä pölyjen pyyhkimisen ja tavaroiden järjestelyn kanssa. 


Pikkukundit lähtevät ulos. Kuopus on nyt alkanut opetella miten ollaan ulkona itsenäisesti ilman aikuista, mutta isoveljen olemassaolo tuo turvaa. Kerron, että lähdemme isänsä tultua käymään kaupassa, mutta olemme varmasti kotona ennen heitä, kauppa kun näkyy ikkunastamme.


Mies tuleekin jo ennen kuutta ja lähdemme yhdessä ruokaostoksille. Pidän puhelimen koko ajan mukanani, mikäli esikoiselle tulee asiaa. Eipä hän kuitenkaan soita ja olemme arveluni mukaan kotona ennen kuin ulkoilijat palaavat. 


Päivällistä syödään tänään tavallista myöhemmin ja helpon kaavan mukaan. Teen kinkkupastaa, johon lisään minulle ja miehelle vielä Aurajuustoa mukaan. Pojat kotiutuvat sopivasti ruoan ollessa ihan juuri valmista. Sitten syödään.


Olen aikeissa keittää ruoan jälkeen vielä kahvia, kun huomaan kahvin olevan loppu. Onneksi on esikoinen, joka lähtee pyynnöstäni kahviostoksille. Pian ovi käy, kahvipaketti lentää vaihtorahojen kanssa eteisen pöydälle ja lapsi huikkaa lähtevänsä takaisin ulos. En saa ihan selvää kenen kanssa, mutta joku tuttu pihalla ilmeisesti on. Pihapiirissämme asuu paljon lapsia, joista erityisen paljon esikoisen kanssa samaa ikäluokkaa. Myös kuopuksella on talossamme kavereita, jopa samasta päiväkotiryhmästä. Erinomaista!


Minä saan iltakaffeni. Mies katsoo futista, minä hääräilen omiani ja seuraan peliä toisella silmällä samalla, kun leikin kuopuksen kanssa. Iltapala-aikaan esikoinen noudetaan pihalta kotiin, molemmille vaihdetaan yöpuvut ja tehdään iltatoimet. 


Mies hoitaa useimpina päivinä lasten iltasadut ja "nukuttamiset", niin tänäänkin. Iltasaduksi luettava kirja jää itse asiassa kesken, kun esikoinen jo nukkuu ja pian myös kuopus on unten mailla. Mies hiipii katsomaan lisää futista, tässä vaiheessa me ilman potkupallokisoja katsoisimme jotain nauhoituksia boksilta tai söisimme vaikka yhdessä vähän jätskiä nauttien iltarauhasta. Pian minäkin kömmin ensin lukemaan ja nukkumaan, valo sammuu ihan viimeistään yhdeltätöistä. Mies kukkuu pidempään valveilla, mutta minä toivotan hyvää yötä.



4 kommenttia:

  1. Onko sulla vaan viiden tunnin työpäivä?! Epäreilua terveisin kahdeksan työtunnin raataja ! Kyllä olis helpompaa olla vaan viisi tuntia töissä ja vasta klo.9 aloitat työt ?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, teen osa-aikaista toivottavasti vielä ainakin parin vuoden ajan. Tavalllinen työpäivä on yhdeksästä kahteen.

      Poista
  2. Ihanat ballerinat :)

    VastaaPoista