Kaksplus.fi

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Lukulaskurin maaliskuu

Maaliskuu jäi taakse, eli on aika katsoa mitä luin tuon ensimmäisen kevätkuukauden aikana. Yksi viikonloppu oli täysin kirjaton, kun Netflixiin ilmestynyt House of Cardsin neloskausi syrjäytti lukemiset täysin. Ahmittuani koko kauden kahden vuorokauden aikana pystyin jälleen keskittymään lukemishommiin. Iso osa kuukauden aikana kahlatuista teoksista oli todella nopelukuisia ja lyhyitä. Silti kummastuin kuinka monta kirjaa luin. Sairauslomat kuopuksen potiessa toki auttoivat. 



Maaliskuussa luin siis seuraavat kirjat:

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän
Ulla-Lena Lundberg: Leo
Ulla-Lena Lundberg: Suureen maailmaan
Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen
Ian McEvan: Rannalla
Kaari Utrio: Paperiprinssi
Mary Higgins Clark: Laulun loppu
Outi Pakkanen: Marius
Antto Terras: Stockmann Yard
Tess Gerritsen: Joka tulella leikkii
Harper Lee: Kaikki taivaan linnut

Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän on yli kymmenen vuotta vanha kirja, jolle ilmestyy ensi viikolla jatko-osa Palatkaa perhoset. Itkosen uutuutta olen odottanut siitä lähtien, kun huomasin sen olevan tekeillä ja muistin virkistämiseksi luin edellisen uudelleen. Suosittelen toimimaan näin, sillä Anna minun rakastaa enemmän on paitsi huippuluokan kirjallisuutta, myös alku Suvi Vaahteran, eli Summer Maplen ja Antin tarinalle. Myös epäluotettavan kertojan tematiikka miellyttää.

Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkittu romaani Jää on niitä teoksia, jotka jäivät kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa. Kun huomasin työpaikan taukohuoneessa kaksi Lundbergin aikaisempaa teosta uusina painoksina, otin ne samantien luettavaksi. Leo ja Suureen maailmaan vievät lukijansa 1800- ja 1900-lukujen Ahvenanmaalle suurten purjelaivojen aikaan. Siihen elämään, jossa meri antoi elannon ja mahdollisti nousun yhteiskuntaluokasta toiseen, mutta myös otti paljon. Eskilsin ja Simonsin sukujen kohtalot kietoutuvat yhteen näissä taidokkaissa merenkulkuromaaneissa, joita ei voi lukea nopeasti. Ne ansaitsevat tulla luetuksi hitaasti, nauttien ja sisäistäen. Teossarjan kolmas osa Mitä sydän halajaa on sekin vasta ilmestynyt uusintapainoksena.



Punaisen muistikirjan nainen oli sellaista kevyttä sairauslomalukemista, jonka imaisee nopeasti ja unohtaa yhtä pian. Eräänä iltana Pariisissa naiselta varastetaan laukku, jonka sattumalta paikalle osunut mies seuraavana aamuna löytää ja lähtee laukusta löytyvien esineiden kautta jäljittämään laukun omistajaa. Antoine Laurainin teos kertoo elämän sattumanvaraisuudesta, jossa romantikko kuitenkin voi nähdä ripauksen kohtaloa vaikuttamassa kaiken taustalla. Olennaista on ihmisen mahdollisuus ottaa elämänsä omiin käsiinsä. 



Ian McEwanin Rannalla on niitä nykykirjallisuuden pieniä helmiä, jotka vain ovat aina jääneet lukematta. Nyt korjasin tilanteen ja tartuin eteen osuneeseen romaaniin eräällä kirjastokäynnillä. Edward ja Florence viettävät hääyötään pienessä viehättävässä rannikkohotellissa vuonna 1962. Yön aikana he kuvittelevat kohtaavansa toisensa, mutta tosiasiassa kumpikaan ei pysty olemaan toiselle rehellinen. Aamulla kaikki on toisin. Teos siitä, miten muutama sanottu tai sanomatta jäänyt sana ja tekemättä jäänyt teko voi muuttaa loppuelämän.



Seuraavat kirjat olivat kaikki sellaisia, jotka olisi voinut jättää lukemattakin. Kaari Utrion Paperiprinssi on yksi samankaltainen tarina lisää Utrion teosvalikoimaan. Tällä kertaa ollaan paperitehtaalla, on rampa mies ja tavallista pidempi nainen, on vastoinkäymisiä ja lopussa rakkaus voittaa. Se tavallinen tarina, tiedättehän. Henkilöiden ja titteleiden määrä uuvutti lukijan jo puoliväliin mennessä. 

Mary Higgins Clarkin uusin romaani Laulun loppu tarjoilee lukijalle kevyttä jännitystä, jonka tuntee lukeneen lukuisia kertoja aiemminkin. Rahoja kavaltanut miljonääri menehtyy veneonnettomuudessa, vai onko kaikki sittenkin vain huijausta? Entä onko miljonäärin silkoinen poika mukana isänsä oletetussa petoksessa, vai onko hän juuri niin täydellinen kumppani kuin uusi naisystävä olettaa saattaa? Mikä on naapurin agentin rooli ja kuka saa lopussa naisen? Peruskamaa.

Outi Pakkasen Marius puolestaan on todennäköisesti kirjailijan heikoin teos. Pidän Pakkasen Helsinkiin sijoittuvista kevyistä dekkareista valtavasti, mutta tämä oli yksinkertaisesti huono. Eikä ihme, alunperin lehden jatkokertomukseksi tehty ja siitä laajennettu kirjavon selkeä välityö. Jos haluat kuitenkin lukea mitä Mauri "Marius" Leppäselle kävi, tee se omalla vastuulla.



Kuulin radiosta Antto Terraksen haastattelun hänen kirjansa Stockmann Yard ilmestyttyä. Tässä kirjassa Stockmannin myymäläetsivä lupaa paljastaa kaiken. Tunnustan, että kahlasin viimeisen kolmanneksen sujuvasti kiinnostuksen lopahdettua.



Tess Gerritsenin uuden romaanin Ken tulella leikkii otin töistä pääsiäisloman lukemiseksi. Kävi kuitenkin niin, että aloitettuani romaanin kiirastorstain iltana olin lukenut sen seuraavana aamuna loppuun saakka. Tässä kirjassa ei tavata Rizzolia ja Islesia, vaan viulisti Julia Ansdell, joka löytää lomamatkallaan salaperäisen sävellyksen nuotit. Soittaessaan teosta tapahtuu jotain pahaa ja Julia lähtee etsimään sävellyksen alkuperää selvittääkseen johtuvatko tapahtumat teoksesta ja sen kirotusta mahdista. Sävellyksen juuret kietoutuvat Venetsian juutalaisyhteisöön ja heitä toisen maailmansodan aikana kohdanneeseen vainoon. Myös Julia itse joutuu vaaraan etsiessään totuutta.



Mutta sitten sain eteeni sensaatioteoksen, josta kirjoitettiin sen löytyessä paljon. Harper Leen Kaikki taivaan linnut, mikä upea, hieno, kaunis kirja! Se on yhtä aikaa rosoinen ja epätäydellinen, selkeästi viimeistelyä vaille oleva luonnos, mutta epätäydellisyydessään jo hämmentävän hieno kuvaus ihmisluonnosta ja yhteisön muutospaineista. Tässä itse asiassa jo ennen Kuin surmaisi satakielen -klassikkoa kirjoitetussa teoksessa tapaamme Jean Louisen, hänen isänsä Atticuksen ja koko kuvitteellisen Maycombin kaupungin kaksikymmentä vuotta klassikon tapahtumien jälkeen, kun Scout, kuten häntä lapsena kutsuttiin, tulee New Yorkista lomalle kotikaupunkiinsa. Kuin surmaisi satakielen ei ihastuttanut koskaan minua niin, miten se monia muita on ihastuttanut. Koen sen olevan ihan ok, mutta ei enempää. Tähän kirjaan sen sijaan rakastuin kaikista sen luonnosmaisista puutteista ja hivenen köykäisestä lopusta huolimatta. 

Näkemisen raamatullinen tematiikka pysyy läpi teoksen alkaen jo romaanin alkuperäisestä nimestä Go Set a Watchman, joka on suora lainaus Raamatusta. Vanhan ja uuden maailman kohtaaminen, Jeanin värisokeus suhteessa kaupungin asukkaiden suhtautumiseen mustaan väestöön ja aikuiseksi kasvaminen, jokaista näistä Lee käsittelee romaanissaan hienosti ja väkevästi. Jokaisen yksilön on tehtävä kuvitteellinen isänmurha kasvaakseen juuri sellaiseksi kuin on tulossa ja jotta uutta voi kasvaa, on hylättävä vanha. Ja miten ajankohtainen nykypäivän maailmassa onkaan romaanin teema yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista ihonväristä tai kansallisuudesta riippumatta. Lukekaa tämä, vaikka muuta ette lukisi.




2 kommenttia:

  1. Tosi kiva, että kerroit lukemistasi kirjoista! Osa oli sellaisia, jotka kuvailujesi perusteella pitääkin hankkia luettavaksi!
    t. Pipsa

    VastaaPoista