Yksinäinen

Mies ja esikoinen aloittivat eilen golfin intensiivikurssin. Iltapäivällä on ensin esikoisen opetus ja pienen tauon jälkeen miehen koko illan kestävän opetuksen vuoro. Vanhempani asuvat lähellä klubia, joten olimme eilisen päivän heidän luonaan ensin kaksin kera kuopuksen, myöhemmin myös esikoinen liittyi isoäitinsä seuraan ja minä nappasin kuopuksen mukaani kyläreissulle. Tämä on kurssin toinen päivä ja huomenna jo loppuu.

Kysyin eilen äidiltäni josko hän jaksaisi hoitaa tämän iltapäivän ja illan lapsenlapsiaan, ensin kuopusta pari tuntia yksinään ja myöhemmin illan molempia poikia. Äiti lupasi ja minä ajattelin ottaa pienen yksinäisen iltapäivän, lähteä kaupungille ja tehdä mitä huvittaa. Ja arvatkaa, että oli vaikeaa pyytää hoitoapua. Tässä pitää kyllä petrata, tunsin suurta syyllisyyttä siitä että halusin olla pari tuntia itsekseni. Ihan turhaan, tottakai.

No, kotona ollaan. Kaupungille lähtemisen sijaan olen pitänyt sadetta sisällä, katsonut monta jaksoa maailman kenties parasta komediasarjaa "Hulluna sinuun" boksilta ja ottanut pitkät päiväunet. 

Sen jälkeen olen imuroinut, pitänyt lisää sadetta parvekkeella, lukenut yhden kirjan loppuun ja aloittanut toista. Villasukat jalassa, heinäkuussa. 

Kiitos mama näistä tunneista! Kun ajoittain on vähän aikaa erossa, on taas kiva olla yhdessä. Tosin mä nyt olen ihan mamis ja mietin jo täällä milloin saan perheeni kotiin, he ovat siis olleet poissa viitisen tuntia. Eli kuten edelliseen postaukseen kirjoitin, ei siihen oikeasti kovin paljoa omaa aikaa tarvitse, että on taas akut ladattu ja perheen paluu kotiin parasta, mitä on.