Kaksplus.fi

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Arvoituksia

Aina kun lapset pitää saada pidettyä automatkalla hereillä, kysytään me toisiltamme arvoituksia. Esikoinen on jo ihan pro hommassa, kuopuksen mielenliikkeiden ja sitä myöten oikeiden vastausten ymmärtäminen on ilahduttavan absurdia. Kerran oli taas esikoisen vuoro esittää kysymys. 

"Se vaihtaa toisinaan väriä ja on välillä punainen, välillä keltainen ja välillä vihreä."

Me kaikki kolme iloitsimme tietävämme vastauksen, liikennevalot! 

Mutta ei, se olisi kuulemma liian helppo ratkaisu.

Oikea vastaus oli tietenkin puu, jonka lehdet vaihtavat väriä vihreästä keltaisen kautta punaiseen aina syksyisin. 


Äidin rakas älypää. <3

Haluan myös palata vielä sen verran mielipiteitä kirvoittaneeseen postaukseen lasten ja kesäloman yhdistämisestä, että kirjoitan pari sanaa meidän poikiemme päivähoidosta. Parissa kommentissa ihmeteltiin ristiriitaisuutta oman osa-aikatyöni ja poikien kokoaikaisen päivähoidon välillä ja tajusin, että en ole tainnut tästä asiasta vielä kirjoittaakaan. Esikoinen ja kuopus eivät siis ole päivähoidossa kokopäiväisesti, vaan sopimuksella 5-7 h päivässä. Käytännössä hoitoaika on melko tarkkaan kuusi tuntia päivässä, sillä mieheni vie pojat aamulla kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä aamupalalle ja minä haen heidät päästyäni töistä. Lähden kahdelta, ajan suoraan päiväkodille ja olen siellä viimeistään puoli kolmelta, eli juuri kun esikoisen ryhmä lopettelee välipalaansa. Siitä me sitten lähdemme yleensä kaupan kautta kotiin ja usein käymme myös kirjastossa hakemassa uutta luettavaa. Iltapäivä ollaan sitten yhdessä ja mies kotiutuu yleensä kuuden aikoihin. 

Lapsemme eivät ole koskaan olleet päiväkodissa täysiä päiviä, vaikka monta vuotta maksoimmekin kokopäiväisestä hoidosta. Minun työni ovat olleet niin hajanaiset, että varmuuden vuoksi pojilla oli kokopäiväisestä hoidosta sopimus, vaikka he käytännössä eivät koskaan ole olleet n. kuutta tuntia pidempään hoidossa. Esikoisen aloitettua aikanaan päiväkotiuransa joutui hän muutamana päivänä minun iltapäiväpainotteisten töideni vuoksi olemaan tarhassa sinne lähemmäs kello viittä. Muistan yhä sen hetken, kun sydän kurkussa, kamala ikävä ja ontto olo korventaen avasin marraskuun hämärässä päiväkodin portin ja etsin katseellani esikoista. Sieltä hän löytyi, vajaa kaksivuotias ipana hoitajan vierestä. Hän oli kyykyssä ja piirteli hiljakseen lapiolla hiekkaan viivoja suu vakavana viivana, silmät etsien. Sen jälkeen olemme järjestäneet asiat niin, että haku on ollut välipalalta. 

Nyt mietityttää ensi vuosi ja se, riittäisikö esikoiselle viiden tunnin hoitopäivä. Siihen sisältyy neljä tuntia eskaria, joten käytännössä miehen pitäisi viedä lapset vasta yhdeksäksi ja minun olla heti kello kaksi päiväkodilla. Ajatus sinällään on hyvä, mutta perhettä ajatellen tuskin se paras vaihtoehto. Miehen työpäivät nimittäin venyisivät ihan kohtuuttoman pitkiksi ja hän olisi vasta illalla kotona. Eli jos kaikkien hyvinvointia ajatellaan, lienee sama vanha 5-7 h hoitopäivä se meille sopivin. Pojat aamupalasta välipalaan hoidossa, minä ehdin rauhassa ajaa hakemaan heitä ja mieskin ehtii tehdä jotain iltaisin kanssamme. Näillä siis mennään. Ja vuoden päästähän täällä sitten vasta mietitään, että miten tulevan ekaluokkalaisen aamut ja iltapäivät järjestetään. Tämä on vielä iisiä.


4 kommenttia:

  1. Hei, Mekin leikimme arvoitusleikkejä autossa. Suosikki taitaa olla se, että jollekin keksitään "ystävä" ja hän sitten arvailee kysymyksin ystäväänsä, joihin saa vastata vain kyllä /ei. Hoitoajasta ajattelin kirjoittaa, että meillä eskarilainen rupesi itse pyytämään, voitaisiinko häntä hakea myöhemmin. Usein hauskimmat leikit kavereiden kanssa oli silloin iltapäivisin, kun ns. eskariosuus oli ohi. Itsekin olen tehnyt pitkään osa-aikaista työtä lasten ehdoilla, joten pystyn kyllä samaistumaan teidän tilanteeseen. :-)
    Jatka ihmeessä samalla avoimella linjalla tätä blogin kirjoittamista. On mielenkiintoista, kun tartut rohkeasti erilaisiin aiheisiin reaktioita pelkäämättä. Mukavaa kesälomaa teidän perheelle. :-) Rousku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun kirjoitit tuosta hakemishommasta. Olen itsekin pari kertaa tullut hakemaan poikia niin, että esikoinen on juuri samalla hetkellä tullut pihalle. Silloin seuraus on ollut kiukku siitä, että tulen liian aikaisin ja leikit jäävät kesken. Täytyy pohtia tarkkaan tätä.

      Poista
  2. Kiitos kivasta blogista! Olen seuraillut jonkin aikaa mutta nyt ajattelin kommentoida tuota hoitoasiaa kun meillä tyttö oli viime vuoden eskarissa niin, että neljän tunnin ilmaisen eskarin päälle maksoimme viidestä tunnista. Eli olisimme saaneet käyttää yhdeksän tuntia päiväkodin palveluita, onneksi usein riitti noin seitsemän tuntia :) Tosiaan eskaritouhujen lisäksi lapsi nautti ulkoleikeistä kavereiden kanssa iltapäivällä ja yleensä hain liian aikaisin ja aina oli joku juttu kesken...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kirjoitit! Luulen, että meille viisi tuntia tulee olemaan liian vähän ja lapsillekin pidempi on parempi. Ei jää leikit niin helposti kesken ja saa rauhassa syödä välipalan ennen kuin tullaan hakemaan. Jos haen heidät viimeistään kolmelta, ehtii eskarilainen vielä vähäksi aikaa pihallekin syötyään. Eli mietitään!

      Poista