Lipaston kuivuessa parvekkeeella ovat sen päällä majailleet sisustusesineet evakossa ikkunalaudalla. Harmi vaan, ettei siinä pysty vakituisesti mitään säilyttämään, ikkuna kun avautuu ylhäältä.
Kelloa vasten nojailee myös uusi aarteeni, isoäidin kuvasta tehty rintamerkki. Kuvassa katsoo vakavana kameraan parikymppinen upea tummaverikkö, hän joka elää muistoissamme ihan joka päivä.
Mikä kaunotar. Myös sydämeltään.
Pojat ovat pihalla pelaamassa futista, kurkkasin äsken ikkunasta ja kuopus on pistetty maaliin. Hän on todella innostunut jalkapallosta ja ensi syksylle lupasin hänen saavan aloittaa futiskerhon kerran viikossa. Minä kävin kaupassa, laiton ruoan uuniin ja istahdin tähän koneelle. Illalla tiedossa on vielä lastenvaatekutsut esikoisen kummitädin luona. En itse ole kyseisten vaatteiden fani, mutta ainahan sitä on hauska mennä kyläilemään ja nähdä tuttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti