Kirja-arvostelussa historiallista jännitystä lapsille: Vanajaveden hirviö

Tapani Bagge: Vanajaveden hirviö. 

135 s. Karisto: 2018.

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta. Koulussa se oli lempiaineeni ja tänä päivänä luen erityisesti mikrohistoriallisia, arkipäivän ihmisten elämästä kertovia tietokirjoja. Historiainnostuksen olen onnistuneesti periyttänyt ainakin esikoiselleni, joka ei millään malttaisi odottaa oppiaineen alkamista ensi vuoden syksyllä. Tähän maaperään oli siis otollista antaa luettavaksi Tapani Baggen kirjoittama ja Carlos da Cruzin kuvittama Apassit-sarja. Ja kyllähän se upposi.

Sarjan ensimmäinen osa Aavehevosen arvoitus esitteli meille helsinkiläisten lasten salaseuran Apassit, joka vuonna 1910 alkoi tutkia totuutta muun muassa Stockmannilla laukkaavan aaveratsun takana. Nyt ilmestynyt toinen osa kantaa nimeä Vanajaveden hirviö ja vie meidät reilun sadan vuoden takaiseen Hämeenlinnaan.

Ollaan siis yhä vuodessa 1910. Apassien maine on kiirinyt ja Karlbergin kartanon isäntä kutsuu salaseuran luokseen. Kartanoa isännöivältä everstiltä on varastettu arvokas pääsiäismuna ja Apasseilta toivotaan apua arvoituksen ratkaisemiseksi. Samaan aikaan Vanajavedellä näyttäytyy kummallinen hirviö, joka pelottaa kaupunkilaisia. Kun vielä Kahlekuninkaaksi nimetty vanki karkaa vankilasta, on seikkailu valmis alkamaan.

Vanajaveden hirviö on jotakuinkin täydellinen lukukokemus, olipa lukija sitten aikuinen tai ala-asteikäinen lapsi. Jännittävät käänteet seuraavat toisiaan, mutta huumoriakin löytyy. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja historialliset tosiseikat läsnä jokaisella aukeamalla. Tapani Baggen teksti kuljettaa juonta mutkattomasti eteenpäin ja da Cruzin värikäs kuvitus suorastaan kutsuu tarttumaan kirjaan. Tämä ahmittiin sekä minun että nelosluokkalaisen lukijani toimesta.

Ja vaikka onkin historiallinen jännitysromaani, ei Vanajaveden hirviön historiallisuus ole päälleliimattua ja liiallista. Tapahtumat sijoittuvat luontevasti sadan vuoden takaiseen aikaan. Samanlainen kirja voitaisiin kirjoittaa ilman historiallista kontekstia, joka kuitenkin tuo kaikkeen sen viimeisen silauksen. Olen iloinen, että näin on. 

Suosittelen itse mielelläni lapsille tämänkaltaisia monipuolisia kirjoja, joita lukiessa tulee oppineeksi historiasta tai mistä tahansa muusta kiinnostavasta kuin ohimennen. Apassien jäsenet ovat hyvin erilaisia lapsia ja tulevat toisistaan poikkeavista yhteiskuntaluokista. Kaikki ovat kuitenkin yhtä lailla kavereita keskenään, onpa joukossa pientä ihastumistakin. Ystävyys, toisen hyväksyminen ja yhteistyö ovat arvossaan eikä niitä pieni erimielisyys tai nujakointi silloin tällöin horjuta. Ja vaikka välillä jännittää, voi olla varma siitä, että lopussa asiat selviävät. 

Molemmat Apassien seikkailut ovat mukana niiden kirjojenjoukossa, joita vinkkaan kolmos- ja nelosluokkalaisille koululaisille. Eikä meidän onneksi tarvitse odottaa pitkään, että saamme lukea lisää salaseuralaisten käänteistä. Ensi keväänä nimittäin ilmestyy jo Apassien kolmas seikkailu Katoava muumio. Sitä odotellessa!

Arvio julkaistu blogissani Kirjakaappi.