Menikö lapsesi kouluun? Nyt jos koskaan vanhempia tarvitaan

Arki on täällä, jipii! Perheemme tokaluokkalainen ja nelosluokkalainen lähtivät molemmat innokkaan odotuksen vallassa ensimmäiseen päivään. Vähän jännitti vatsanpohjassa, mutta kaikki oli tuttua jo ennestään. Toista se oli vuosi takaperin, kun kuopus aloitti koulun. Olen ajatellut sitä paljon tänään, ennen muuta vanhemman ja vanhemmuuden näkökulmasta.

Ekaluokkalaisen vanhempi, ajatteletko ehkä näin: Lapsellani on takana monta vuotta päiväkotia ja vuosi esikoulua. Ensimmäiselle luokalle menevä on siis tottunut systeemeihin ja rutiineihin, siinä tämä ensimmäinen koulusyksy sujuu kuin aikaisemmatkin syksyt päivähoidon huomassa. Aamut ovat kiireisiä eikä saatella oikein ehtisi, ekaluokkalainen kulkee siis itsenäisesti kouluun. Koulusta suoraan iltapäiväkerhoon ja viideltä kotiin. Sillä aikaa vanhemmalla täysi työpäivä. Alkuillasta ruokaa ja harrastukset, läksyt on tehty jo kerhossa. Ei tässä mitään sen kummempaa ole, ei ainakaan mitään vanhemman erityistä huomiota tarvittavaa.

Olet väärässä.

Minä kyselin aikanani ennen esikoisen kouluunmenoa tutuilta äideiltä vinkkejä ensimmäisen koulusyksyn kuvioihin. Mitä he suosittelevat,  onko jotain hyviä vinkkejä ja mitä minun kannattaisi tehdä helpottaakseni lapseni kouluunmenoa. Olimme koko perhe uuden edessä ja saamani vinkit olivat kullanarvoisia. Kaikissa toistui yksi ja sama asia: ole lapsellesi läsnä. Tätä samaa vinkkiä minä olen puolestani jakanut eteenpäin heille, jotka ovat kysyneet. Sen parempaa ei nimittäin ole.

Me tämän ajan naiset olemme tottuneet saamaan kaiken. Minä puolestani ajattelen, että sitä kaikkea ei kuitenkaan tarvitse saada samaan aikaan. Ja jos joskus on aika, jolloin lapsi tarvitsee vanhempiaan aivan erityisesti, on se koulun alkaessa. Miten olisi siis virkavapaa, opintovapaa tai lyhennetty työaika?

Ekaluokkalainen tarvitsee vanhempansa aikaa. Hän tarvitsee myös vanhemman, jota on kiinnostunut koulun kuvioista ja haluaa olla lapsen päivässä mukana niiltä osin kuin se on mahdollista. Vanhemman, joka haluaa ja ehtii tukea läksyissä, pelata läksyksi saatavaa noppapeliä ja tarkistaa tehtävät, mikäli koulusta niin toivotaan. Kuunnella lukuläksyn, jonka lukemisesta ei iltapäiväkerhon hälinässä mitään tule. 

Ensimmäinen koulusyksy on lapselle iso juttu. Hän tulee todennäköisesti olemaan väsyneempi kuin koskaan aiemmin eivätkä opettajat ja kasvatusalan ammattilaiset huvikseen suosittele harrastusten reilua vähentämistä koulun alkaessa. On helppo ymmärtää asia, kun ajattelee sen omalle kohdalle. Uusi työpaikka, skarppaus koko pitkän päivän, täysin uudet kuviot. Miten väsynyt sitä on iltaisin ensimmäisten viikkojen ja jopa kuukausien ajan ennen kuin tottuu. Jaksaisitko sinä lähteä vielä harrastamaan tai olla sosiaalinen sen lisäksi, että teet illalla vielä vähän töitä seuraavalle päivälle?

Minä itse olen jo siinä vaiheessa, että koululaiset ovat konkareita ja hoitavat itsensä itsenäisesti kouluun ja takaisin. Tästä huolimatta otin tämän päivän sekä huomisen vapaaksi. Pyysin saada tulla aamulla koulun pihalle saattamaan ja vapailla varustauduin siihen, että työntöapua saatetaan ensimmäisinä päivinä tarvita. Saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan. Vuosi sitten tähän aikaan en vielä tiennyt tulevani jokaisena aamuna jouluun saakka koulun pihalle kellon soimista odottamaan. Mutta tulin, koska sillä tavalla lapsellani oli turvallinen olo. Siitä se sitten lähti ja tänään on jo toisin.

Usein kuulee sanottavan kuinka itselleen pitää osata olla armollinen. Nämä pienet koulutiensä aloittajat sitä vasta tarvitsevatkin.