Enni Vanhatapio: Absentia. 304 s. Gummerus 2018.
Kirja saatu arvostelukappaleena Gummerukselta ja
arvio julkaistu Suomen Kuvalehdessä.
Lähelle on pitkä matka
Absentia tarkoittaa poissaoloa. Tämä teema kantaa
läpi Enni Vanhatapion esikoisromaanin.
Absentia
on kertomus Aavasta, Kaisasta ja Olavista. Aava on paennut Lontooseen toivoen
voivansa unohtaa kaiken. Eräänä päivänä hän saa puhelun sisarensa mieheltä
Olavilta, joka kertoo olevansa kaupungissa tyttärensä Siirin kanssa. On tullut
aika kohdata mennyt ja vastata siihen tärkeimpään kysymykseen. Mikä oli Aavan
osuus sisarensa Kaisan kohtalossa viisi vuotta sitten?
Enni Vanhatapio käyttää takaumia hyväkseen ja
johdattaa niiden kautta lukijan takaisin siskosten nuoruuteen. Poissaolon
tematiikka kytkeytyy jo tyttöjen suhteeseen vanhempiinsa. Aava puolestaan on
aina kokenut jääneensä mielenterveytensä kanssa kamppailleen Kaisan varjoon.
Samaan aikaan oman osansa tapahtumien kulkuu tuo Iiris-niminen vanhus
sattumalta tekemänsä löydön kautta.
Vanhatapio käyttää paljon dialogia, joka vuorottelee
kertovien jaksojen kanssa. Lyhyet luvut korostavat tapahtumien kohtausmaista
luonnetta ja teksti kulkee vaivattomasti. Hiljalleen kolmiodraama Aavan, Kaisan
ja Olavin ympärillä alkaa hahmottua.
Nuoruus näyttäytyy epätoivoisena,
ehdottomana ja väkivaltaisena. Lontoo puolestaan avautuu hienosti
pienipalkkaisen baarityöntekijän näkökulmasta, kun sähköa ostetaan kortille ja
pöydät ovat illan jäljiltä tahmeita.
Jotain tapahtumissa ja niiden kulussa jää kuitenkin
vaivaamaan. Tavallaan tämä myös sopii romaanin kokonaisuuteen, onhan
muistijälki vain välähdys, ehkä oikea tai sitten ei.
Vähän lisää konkretiaa ja
selitystä olisi kuitenkin auttanut hahmottamaan myös pieniä yksityiskohtia.
Samaten Iiriksen osuus ja historia jää irralliseksi kokonaisuudelle.
Lopulta Siiri on Aavalle avain mahdolliseen
muutokseen. Menneen voi vihdoin jättää rauhaan, mikäli niin valitsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti