keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Koulutulokkaan perheestä päivää!

Toukokuu, tuo koulutiensä aloittavan lapsen äidin kuukausista jännittävin ennen elokuuta. Tammikuussa on jo ilmoittauduttu kouluun, merkitty ylös kaveritoiveet ja täytetty kielirikasteiseen opetukseen hakeutumisesta oma kaavakkeensa. Kevät on kulunut odotellessa, mutta vapun jälkeen tuo odottelu on toden teolla alkanut olla vaivalloista. Mikä luokka, kuka opettaja ja ovatko ne kaverit sillä samalla luokalla vaiko eivät. Tule jo tieto!


Sinällään asiaa ei ehkä olisi tarvinnut niin kovasti jännittää, olihan koulutulokkaiden infossa kerrottu yhden kaverin saamisen samalle luokalle olevan vähän niin kuin selviö. Ja silti kuulin eilen, että näin ei erään lapsen kohdalla olekaan. Lieneekö pelkkä inhimillinen erehdys vai mitä, mutta kurjaa yhtä kaikki. Toisaalta lapsia on seitsemän ekaluokallista, eli on siinä ollut sumpliminen ja sijoittelu, että saatiin kaikki palikat paikalleen elokuuta varten.


Tuossa se koulutulokkaalle ja äidilleen osoitettu kirje nyt komeilee pöydällä. Ja kun vähän oli kyselty ja kuulosteltu eskarikavereiden äideiltä, oli helpotus niin suuri, että avasin viime perjantaina pullon samppanjaa ihan sen kunniaksi. Kuopus saa syksyllä samalle luokalle ei yhden tai kaksi, vaan monta hyvää kaveria esikoulusta. Itse asiassa suurin osa näistä pojista ja tytöistä on aloittanut päivähoitotaipaleensa samaan aikaan. Siellä he istuivat vierekkäin vaipat jalassa, tutit suussa ja lappoivat puuroa suuhunsa aamupalapöydässä, vajaa kaksivuotiaita taisivat olla suurin osa aloittaessaan. Lapsesta itsestään huomaa myös helpotuksen, kun luettelin kaikki kaverit, jotka samalle luokalle tulevat. On taas vähän luottavaisempi fiilis ajatella tulevaa, onhan kuopus jännittänyt koulun aloitusta jo pitkän aikaa.


Opettaja tulee olemaan meille kaikille uusi tuttavuus, hän aloittaa syksyllä työt koulussa. Vähältä piti ettei yhteistyömme esikoisen nykyisen opettajan kanssa olisi jatkunut lapsen vain vaihtuessa, sillä esikoisen opettaja siirtyy yhden ensimmäisen luokan opettajaksi. Minulle tämä olisi kyllä käynyt ihan hyvin, mutta koen silti nykyisen luokan ja uuden opettajan olevan kuopukselle parempi vaihtoehto. Siinä missä esikoinen on tullut opettajansa kanssa hyvin toimeen ja oppinut valtavasti, on kuopus mahdollisesti hyvin erilainen koululainen. Sitä me emme tiedä millainen oppija hänestä vielä tulee, mutta ei ehkä olisi kiva aloittaa koulutaivalta leimallisesti pikkuveljenä. Nyt hän saa olla alusta saakka oma itsenäinen tyyppi, ei toisen lapsen, isoveljensä toisinto. 


Entä tuleva kolmasluokkalainen sitten? Hänellä pysyy luokka samana, mutta opettaja vaihtuu. Tulevat kolmoset ottaa hoteisiinsa miesopettaja ja luokkatila vaihtuu samalla. Vieraana kielenä alkaa espanja ja koulunkäynti taitaa muutenkin olla kolmannella jo hieman tavoitteellisempaa kuin ensimmäisellä ja toisella luokalla. Esikoinen odottaa syksyä hyvillä mielin, vielä tämän kuun aikana pääsemme tutustumaan uuteen opettajaan ja luokkaan. 


Hyvä tästä tulee, molemmille pojille. 

8 kommenttia:

  1. Meillä jännätään vielä keskiviikkoon miten käy luokkajaossa. Lapsi toivoi omien eskarikavereiden lisäksi myös perhetuttuja viereisestä eskarista, joten ollaan aika luottavaisella mielellä että luokalle tulee tuttuja (ja epäilen, että koululle on myös mennyt viesti, että lapsen äiti ei epäröi nostaa epäkohtia esiin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, sama täällä! Vanhempainyhdistyksen varapuheenjohtajana mulla on lisäksi suora linja rehtoreille ja yhtä ja toista on tullut epäkohdista sanottua. Koskivat ne sitten koko koulua tai omaa lasta.

      Poista
  2. Hmm..niin kuin kirjoitit, rehtoreilla ova varmasti kova urakka saada luokkajaot valmiiksi. Se, että he vielä huomioivat ystävyyssuhteet ja kysyvät eskariopen ajatuksia luokkajaoista, on minusta ihan mahtavaa ja upeaa lasten arvostamista.
    Anun viimeinen kommentti hieman särähti korvaan."ja epäilen, että koululle on myös mennyt viesti, että lapsen äiti ei epäröi nostaa epäkohtia esiin" jolla hän viittasi, siihen että oman lapsensa on parasta päästä tiettyjen kavereiden kanssa tai....
    On ikävää, jos rehtorit joutuvat tekemään kompromisseja "peläten" joitakin vanhempia. Ainahan on niin, että kun toiseen suuntaan kumartaa niin toiseen pyllistää. Ketkä siellä toisella puolen ovat? Ne hiljaiset ja luottavaiset, että kyllä ne ammattilaiset osaa ja tekee varmasti parhaansa.
    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sijoittelussa tehdään valtava työ ja esikoulun nivelpalaverit ovat hieno juttu samoin kuin kaveritoiveet. Anukaan ei tarkoittanut kommenttiaan tuolla tavalla, sen tiedän. Sen sijaan hän hieman vitsillä viittasi siihen, että on aktiivinen ottamaan esiin epäkohtia ja kyseenalaistamaan vallitsevia käytänteitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän vaatisi erityiskohtelua lapselleen. Minun vastaukseni pointti on sama. Kysyn ja kyseenalaistan kyllä, mutta noin ylipäätään annan koulun henkilökunnan tehdä työnsä rauhassa ja pysyttelen vanhemman roolissa. Meillä on hyvät välit niin esikoisen opettajan kuin rehtorin ja apulaisrehtorin kanssa. :)

      Poista
  3. "Hieman tavoitteellisempaa" pisti hymyilyttämään. Oman kokemuksen mukaan kakkosen jälkeen todella leikki loppuu ja kolmosella aletaan käymään koulua. Ero on ollut selkeä. Täällä myös tuleva kolmosluokkalaisen pojan äiti. Luottavaisin mielin eteenpäin. Tsemppiä pojille ja äidille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin olen ymmärtänyt, että tähän saakka on pärjännyt suht pienellä panostuksella ja ensi syksynä aletaan sitten opiskella. Kiitos tsempeistä!

      Poista
  4. Näin opettajana on pakko kommentoida oletustasi, että opettajan silmissä se pikkusisarus olisi isomman sisaruksen toisinto. Kyseinen kommentti on mielestäni suoraa opettajan ammattitaidon vähättelyä.

    Väittäisin, että nimenomaan opettajat ovat juuri niitä, jotka ymmärtävät ja tietävät, että jokainen lapsi on yksilö eikä sisarussarjoista voi vetää yleistyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma äitini on opettaja, samoin siskoni, eli missään nimessä en vähättele kirjoituksellani yhdenkään opettajan ammattitaitoa. Sen sijaan moni pikkusisarus on kokenut sen, että isosisarusta opetettuaan opettajalla helposti menevät vaikkapa nimet sekaisin tai ensimmäisenä kysytään onko pienempi isomman sisarus. Se on vähän sama kuin että opettajan lapsena yhdistetään ensimmäisenä vanhempaan. Ei vakavaa, mutta inhimillistä.

      Poista