Eilen juhlittiin äitejä ja isoäitiä. Myös luonto oli ymmärtänyt pitää lumisateissa taukoa, valkovuokkoja kukki pientareilla ja päivä oli kaunis. Oli kevät. Samaan aikaan ilmassa oli haikeutta. Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun emme lähettäneet äitienpäiväkorttia isomummille ja juhlinta rajoittui omaan perheeseen, vanhempiini ja siskooni miehineen. Elämän kiertokulku oli kipeästi läsnä.
Aamulla kaksi pientä poikaa kiipesi viereeni ja sain kauniita kortteja, halauksia ja suukkoja. Mies oli ostanut kukkia ja lahjan olin ihan itse hankkinut itselleni ja kertonut, että se voi olla äitienpäivän muistaminen vallan hyvin. Ja ettei nyt turhan imeläksi menisi, olin herännyt sairastavan esikoisen kanssa 4.30 ja kortissa vastauksena kysymykseen "mitä äitisi sanoo sinulle usein" luki, että "pese hampaasi".
Päivä vietettiin isovanhemmilla herkutellen. Joimme samppanjaa, söimme ja viihdyimme pöydän ääressä istuen monta tuntia. Oli hyvä päivä. Siskoni kanssa annoimme äidillemme lahjaksi matkan, lähdemme kolmisin syksyllä Pariisiin.
Oikeastaan äitienpäivän juhlinta alkoi jo viikolla, kun olimme eskarilaiseni kanssa yhdessä aamiaisella päiväkodilla. Aamuhetken huipennukseksi lapset lauloivat niin kauniin laulun etten kestä. Olen kuunnellut saamaani tallennetta useaan kertaan, oma puhelimeni kun teki tenän kesken tallennuksen ja akku loppui. Näissä sanoissa on äitiys puhtaimmillaan. Se, että minä olen täällä pieniäni varten. Olen heistä niin onnellinen etten koskaan voi pukea sitä sanoiksi. Näiden kahden pojan äitinä oleminen on suuri etuoikeus.
"Kerro äiti mistä sateenkaari värit saa,
kuka kaaren maahan rakentaa?
Miksi kukka kaunein hetkisen vain kukoistaa
ja syksyn tullen lehdet pudottaa?
Mitä kuuluu eläimille, linnuille ja perhosille,
jaksavatko siivet kotiin asti kannattaa?
Kerro äiti minne öiset tähdet katoaa,
kun taas päivä alkaa sarastaa?
Miksi joskus pilvet iskee maahan salamaa,
tai sanot kuinka tuulet puhaltaa?
Kuka tietää suloisista, enkeleistä tuhansista,
voiko ihmissilmä nähdä aamuruskan taa?
On ihmeitä niin paljon alla taivaan
ja asioita joista tiedä en.
Sua vaikka kysymyksilläni vaivaan,
niin hymystäsi luen vastauksen.
Sun katseessasi näen rakkauden.
Kerro äiti kuinka lumi on niin valkeaa,
miksi lehdet puihin puhkeaa?
Miten unet ihanimmat oikein muodon saa
ja missä voikaan olla unten maa?
Mitä tiedät joutsenista, erämaista pohjoisista,
miksi nousee aurinko ja kaste kimaltaa?
On ihmeitä niin paljon alla taivaan
ja asioita joista tiedä en.
Sua vaikka kysymyksilläni vaivaan,
niin hymystäsi luen vastauksen.
Sun katseessasi näen rakkauden.
Sun katseessasi näen rakkauden."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti