Kaksplus.fi

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Nostalgiaa ja vanhoja valokuvia

Vanhaa taloa tyhjennettäessä törmää roskan lisäksi aarteisiin. Minulle näitä aarteita olivat valokuvat, kirjeet ja kortit, joita isoäiti oli säästänyt vuosikymmenten takaa. Kävimme eräänä iltana kaikki läpi, säästimme osan ja laitoimme loput pois. Vanhoista valokuvista jätimme ne, joista isäni osasi sanoa keitä kuvissa esiintyy. Lähes kaikki on nyt vanhempieni kotona, mutta muutaman muiston toin mukanani.


Itse askarreltuja kortteja riitti. Me muistimme isoäitiä ja ukkia aina, kun siihen aihetta oli, ja kaikki nämä muistamiset olivat visusti tallessa. Olin myös ahkerassa kirjeenvaihdossa mummin kanssa siinä kymmenen ikävuoden tienoilla. 


Pauliina on näemmä piirtänyt ukin ja mummin kuvan ollessaan muutaman vuoden ikäinen, vai missä vaiheessa noita pääjalkaisia nyt piirrettiinkään. Ja kunnon lapseensa hurahtaneen vanhemman tapaan on äitini lähettänyt piirrokset selityksineen isovanhemmilleni. Aivan samanlaisia poikien kynästä lähteneitä olen minä lähettänyt omille vanhemmilleeni.


Keskellä ylpeä isoäiti kesällä -80 ja vasemmalla kastepäiväni ja kummitätini. Häntäkään ei enää ole. Isovanhempien kanssa oltiin myös Espanjassa, kun olin viisivuotias. Siltä matkalta on valtavasti hyviä muistoja. Mutta katsokaapa tuota ylhäällä oikealla olevaa eleganssia, kun ollaan siskon kanssa lähdössä häihin, on röyhelömekot ja olkihatut ja kaikki. Muistan hyvin, kuinka kieltäydyin lähtemästä paikalliselta Sokokselta ellen saa omia pitsihansikkaita. Ja sain. Ehkä voin tämän muiston myötä lopettaa ihmettelemisen siitä keneltä kuopus on päättäväisyytensä perinyt.


Olen lähettänyt esikoisen syntymästä saakka paljon kuvia isoäidille lapsenlapsenlapsistaan. Näissä kuvissa kuopus on ihan pieni ja oikeanpuoleisessa juuri sellainen kuin hän aina oli. Pelkkää suloisuutta, naurua ja hyvää mieltä ellei ollut nälkä tai väsy. Vasemmalla hän viettää toista jouluaan juuri yksi vuotta täyttäneenä ja alussa olevan korvatulehduskierteen kourissa. 


Ja esikoinen sitten, voi että mikä hymypallero hän oli vauvana! Vasemmalla ipana on sellaiset neljä tai viisi kuukautta vanha ja olemme lähdössä kaupungille. Oikeassa kuvassa puolestaan on uudenvuodenaatto ja lapsi kahta viikkoa vaille vuoden. Ihan lempikuviani nämäkin. 


Parhaat viimeiseksi, tässä ollaan kuopuksen ristiäisissä. Esikoinen kuivasi veljensä pään maailman huolellisimmin, mutta potretteja ottaessa riivaaja iski ja herrashenkilö esiintyy jokaisessa kuvassa jaloissamme maaten. Muistan ajatelleeni, että jääpähän jotain kerrottavaa jälkipolville ja annoin olla. Naurattaa aina, kun näen tuon kuvan. Isoveljeys voi ottaa välillä vähän tiukalle.


Parhaita muistoja, ihan parhaita. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti