perjantai 13. tammikuuta 2017

Lukulaskurivuoden yhteenveto

Vuosi sitten, lukulaskuria vasta aloitellessani, siteerasin Eeva Joenpellon elämäkerran kirjoittanutta Helena Ruuskaa, joka kertoi kohteensa oppineen ajattelemaan ja hengittämään kirjojen kautta. Kuluneen vuoden olen tehnyt samaa, kuten koko elämäni. Ja miten nopeasti viime vuosi menikään. Kaksitoista kuukautta täynnä erilaisia kirjoja, niiden laskemista ja niistä kirjoittamista on nyt takana. Vuoteen mahtui paljon. Oli vähälukuisia kuukausia ja sellaisia, joiden aikana tuli luettua valtavasti. Oli dekkareita, romaaneja ja tietokirjallisuutta. Oli työtä ja vapaa-aikaa, oli yksinkertaisesti lukemista. Oli paljon ajattelua ja vielä enemmän hengittämistä luetun äärellä.



Viime tammikuussa kysyin itseltäni kuinka paljon minä luen. Vastaus on selvillä. Viime vuoden aikana luin 110 teosta, joka tekee kirjan per kolme päivää. Näistä teoksista dekkareita oli 44 ja romaaneja 55. Tietokirjoja mahtui joukkoon 11. Pääosan luin suomeksi, ruotsinkielisiä kirjoja oli joukossa vain seitsemän ja englanninkielisiä yhdeksän. Tästä yllätyin, sillä olin ajatellut lukevani enemmän vieraskielistä kirjallisuutta.



Kokosin teille pienen listan vuoden helmistä, yllättäjistä ja vähemmän onnistuneista lukukokemuksista, olkaa hyvät.

Vuoden suurin ilahduttaja oli Jari Tervo teoksellaan Matriarkka. Tämä oli ensimmäinen Tervolta lukemani kirja ja lunasti odotukset kaikin tavoin. Yhtäaikaa riehakas, hämmentävä ja ehyt romaani yhden suvun kantaäidistä ja erään inkeriläissuvun löytöretkestä. Teos, joka kasvaa yksilöstä yhteisöön ja toisinpäin.

Kirja, jonka tulen lukemaan vielä monesti uudelleen löytyy Kathryn Stockettilta. Help kuvaa kauniin kepeästi ja samalla salaa syvälle iskien millaista oli tummaihoisen palvelusväen elämä ja todellisuus rotuerottelun vielä ollessa voimissaan Yhdysvaltojen Etelässä. Tässä romaanissa hymyillään kyynelten lävitse.

Kirja, joka jätti runollisen kauniin muistijäljen oli Harper Leen Kaikki taivaan linnut. Pidin romaanista enemmän kuin Leen menestysteoksesta Kuin surmaisi satakielen. Aika on toinen, päähenkilö Scout kasvanut aikuiseksi, mutta yhteiskunnalliset ja poliittiset kysymykset ovat yhä läsnä. Romaani näyttää miten joskus on tehtävä pesäero menneeseen kasvaakseen omaksi itsekseen. 

Vuoden suurimman pettymyksen tittelistä kilpailee kaksi niin tasavahvaa kandidaattia, että palkintosija jaetaan. Juha Itkosen Palatkaa perhoset ja Joël Dicker Baltimoren sukuhaaran tragedia ovat romaaneja, joiden lukemisen jälkeen fiilis oli väljähtynyt. Osasyynä tälle ovat varmasti omat turhan suuret odotukseni, mutta Itkosen romaani olisi saanut loppua jo ennen viimeistä lukua ja Dickerin teoksesta taisin kirjoittaa se on olevan "ylipitkä, melodramaattinen ja osin jopa korni". Monet tuttavani ja ystäväni ovat minusta poiketen pitäneet Baltimoren sukuhaaran tragediasta.

Viimevuoden paras esikoinen oli Antti Ritvasen Miten muistat minut. Tästä ei esimerkiksi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon myöntänyt raati ollut aivan samaa mieltä, mutta mitäpä siitä. Minun mielestäni pojan ja äidin suhdetta valta-asetelmineen ja vaikeine rakkauksineen kuvaava teos on yksinkertaisesti ehjä ja hieno esikoinen.

Paras tietokirja on Tiina Miettisen Piikojen valtakunta. Naisen asemaa, työtä ja perhettä 1600-1700 -luvuilla kuvaava tietoteos näyttää meille ennakkoluulosta poiketen, kuinka sinkkuus oli jo tuolloin arvossaan ja piikojen asema kaikkea muuta kuin pelkästään alisteinen. Tätä teosta lukee kuin romaania.

Kirjailija, jonka seuraavaa teosta odotan kovasti on Minna Rytisalo, jonka esikoisteos Lempi esitteli lukijoille hämmästyttävän valmiin kirjailijan. Lempi on yksi vuoden ehdottomista huipputeoksista, joka kysyy kuka, mitä ja mikä on Lempi. Kirjan rakenne, jossa kaikki muut paitsi Lempi itse saavat äänen, toimii hienosti. 

Parhaan vetreytyksen klassikolle teki Sophie Hannah toisella uudella Hercule Poirot -dekkarillaan Suljettu Arkku. Siinä missä ensimmäinen teos Nimikirjainmurhat oli turhan monimutkainen ja ehkä hieman liian kunnianhimoinen yritys herättää Agathan Christien salapoliisikuuluisuus henkiin, on toinen teos aivan muuta. Suljetun paikan mysteeri, rajattu määrä henkilöhahmoja ja ripaus vanhan ajan henkeä takaavat erittäin lukukelpoisen jännitysromaanin.

Paras uusi dekkarituttavuus tulee -yllätys yllätys- länsinaapuristamme. Cilla ja Rolf Börjlindin sarja Olivia Rönningin ja Tom Stiltonin tutkimuksista on takuuvarmaa pohjoismaalaista laatua jännityksen ystäville. 

Ennakkoluulot vääriksi osoitti puolestaan Alan Barnes. Hänen luomansa etsivähahmo Flavia de Luce iskee suoraan lukijan sydämeen. Äitinsä menettänyt hurmaava myrkynkeittäjä ajelee ympäri englantilaista maaseutua polkupyörällään ja on usein askeleen edellä poliiseja. Pidin ajatusta ensin aivan typeränä, 12-vuotias etsivä ei kiinnostanut lainkaan. Kunnes luin ensimmäisen kirjan. 

Vuoden paras kirja? Ehdottomasti Tommi Kinnusen Lopotti. Humaani kertomus erilaisuudesta, oman paikan löytämisestä yhteiskunnassa ja kaiken takana kulkevasta välittämisestä on parasta, mitä olen lukenut sitten Neljäntienristeyksen. Löytäkää tekin tämä kirjailija, mikäli ette ole sitä jo tehneet.

Eräänä iltana mietin mitä tekisin tästä eteenpäin, kun lukulaskurin vuosi on käsitelty. Miten kirjallisuus näkyisi täällä blogissani myös jatkossa? Toki vinkkaan mielenkiintoisista kirjoista kuten ennenkin, olivat ne sitten lastenkirjallisuutta, tietoteoksia tai romaaneja, mutta mitä muuta? Ehdotus tuli itse asiassa mieheltä, joka vierestä työntekoani katseltuaan ja kuunneltuaan tietää kuinka haastavaa on toisinaan saada ajatuksensa tuotua esille merkkirajoitusten puitteissa. Asiaa riittäisi myös pidemmälle ja syventäminen tekisi arvioista entistä laadukkaampia. Mies ehdotti, että entäpä jos kirjoittaisin arvioiden pidemmät versiot tänne. Kaikki ne ajatukset ja taustoittamiset, jotka lehden sivuilta jäävät toisinaan puuttumaan tiivistämisen vuoksi. Siitä se ajatus sitten lähti.



Tervetuloa siis uuteen vuoteen teemalla "Mitä sanomatta jäi, eli kirja-arvion takana". Sillä aikaa minä jatkan tästä rivistä, jossa lukemistaan odottavat kirjat hyllyssä hengailevat ennen kuin niihin tartun.








10 kommenttia:

  1. Jotenkin luulen, että minulla ei ole aikaa ei keskittymiskykyä. Sinä ehdit lukea näin paljon, joten kyllä minäkin taas yritän edes vähän. Kiitos suosituslistasta, otan sen mukaan kirjastoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katson tosi vähän telkkaria, moni mielenkiintoinen sarja tai leffa on katsomatta, sillä molempia ei ehdi. Ja välillä tulee minullekin kausia, kun ei tee mieli lukea niin paljon.

      Poista
  2. Tää oli kiva! :) Mullakin tälle vuodelle pienimuotoinen lukuhaaste. Rakastan lukemista ja silti nykyään luen niin kovin vähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukeminen on kyllä yksi asia, joka arjen kiireissä jää ensimmäisenä pois. Ja joskus on iltaisin niin väsynyt, ettei jaksa lukea edes yhtä sivua.

      Poista
  3. Hei ja hyvän vinkin sait mieheltäsi.
    Sellainen tuli mieleen, että voisitko joskus pitää lukupiirin meille lukijoillesi? Ekassa postauksessa valitsisit kirjan ja antaisit lukuaikaa ja me lukijat voisimme ilmoittautua mukaan ja sitten tokassa postauksessa(esim. 2.n vkon päästä) voitaisiin kommentoida sitä ja jakaa kokemuksia.
    T. Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva idea, laitetaan ainakin jollain tapaa toteutukseen tänä vuonna. Mietin miten tämän parhaiten toteuttaisi, ehkä tuossa keväämmällä olisi sopiva aika ja uusia kivoja kirjojakin tulee paljon. :)

      Poista
  4. Kiitos tästä postauksesta! Hyviä vinkkejä taas. Ja tuo lukupiiri olisi myös kiva idea, peukut sille! Tosin lukuaikaa pitäisi mielestäni olla ainakin 4 viikkoa, sillä ainakin itse hankin kirjat yleensä kirjastosta, ja välillä niitä joutuu hiukan odottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu otetaan reilusti lukuaikaa, että kaikki halukkaat ehtivät valitun kirjan lukea. Minullakin on aina varauksia voimassa kirjastossa ja joskus kestää kauan ennen kuin oma vuoro tulee. Tällä hetkellä olen odotellut uusinta Flavia de Luce -dekkaria pitkään, ei niitä taida montaa kappaletta siellä kiertää.

      Poista
  5. Hei, kiitos monista hyvistä kirjavinkeistä tähän mennessä! Minulla on koko ajan menossa joku kirja, en osaa olla ilman jokailtaista lukutuokiota sängyssä, mutta tahtini on huomattavasti hitaampi kuin sinun, ehkä kirja viikossa. Lisäksi olen aika nirso: jos tarina ei heti "lähde lentoon", en ole kovin kärsivällinen sen kanssa. Minulla on tapana lehdistä ottaa ylös kirja-arvostelujen perusteella kirjoja, samoin kirjakaupassa käydessäni, ja sitten teen varaukset kirjastosta. Ostan kirjoja ainoastaan reissuja varten (pokkareita), enkä säästele niitä sen enempää. Paitsi tuo Piiat (Help) on säästynyt yhden reissun jälkeen, ja olen sen lukenut ainakin kolme kertaa ja elokuvan olen katsonut vielä useamman kerran! Kiitos vielä, ja oikein hyvää kevään odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että vinkit ovat tulleet tarpeeseen ja hyödyksi. :) Piiat-leffa on itselläni vielä katsomatta, pitää joku kerta oikein ajan kanssa katsoa se. Minusta on myös tullut "nirso" ja jätän kyllä kirjan kesken, jos se ei vaan ala kiinnostaa. Sanoin myös esikoiselle juuri eilen, että tylsiä kirjoja ei kukaan jaksa lukea, kun maailmasta löytyy niin paljon kiinnostavampiakin.

      Poista