Kaksplus.fi

tiistai 3. tammikuuta 2017

Lukulaskurin joulukuu

Ja sitten ollaankin jo uuden vuoden tammikuussa ja joulukuun lukulaskuri on valmis. Kirjoitan menneestä lukuvuodesta vielä erikseen, eli pidemmittä puheitta joulukuussa luettujen niteiden pariin. Niitä kertyi seuraavat seitsemän:

Aino Kivi: Maailman kaunein tyttö
Mari Jungstedt: Det andra ansiktet
Emma Cline: Tytöt 
Jenni Linturi: Isänmaan tähden
Jenni Linturi: Malmi, 1917
Renee Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää
Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Aino Kiven Maailman kaunein tyttö on esikoisteos, joka ylsi ehdolle Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittajaksi. Romaanissa seurataan neljää siskosta kolmella eri vuosikymmenellä. Tytöistä kolme saa äänen, mutta neljännen, sen maailman kauneimman tytön kohtalo kerrotaan muiden kautta. Teos sai ilmestyessään paljon kiittävää palautetta, mutta minä en saanut oikein kokonaisuudesta otetta. Lisäksi en ymmärrä mikä merkitys Kurt Cobainin viimeisiä hetkiä kuvaavalla jaksolla on, muuta kuin että tarinan tapahtumat käynnistyvät hänen kuolinvuonnaan 1994.


Mari Jungstedt on kirjoittanut uuden osan komisario Anders Knutasin tutkimuksista kertovaan sarjaan. Det andra ansiktet käsittelee, kuten niin monet dekkarit yleensäkin, rakkautta, petosta ja menneestä pettymyksestä juontavaa kostoretkeä. Anders Knutas saa ratkaistavakseen visaisen rikoksen samalla, kun yksityiselämän rakkaussuhde kollega Karin Jacobssonin kanssa aiheuttaa päänvaivaa. Myös toimittaja Johan Berg palaa kuvioihin. 


Emma Clinen debyyttiromaani Tytöt on yksi vuoden kehutuimmista esikoisista. On kesä 1969 ja neljätoistavuotias Evie on hukassa. Hän ajautuu erikoiseen kommuuniin ihastuttuaan kauniiseen Suzanneen ja hetken karismaattisen Russelin johtama hippi-idylli tarjoaa turvapaikan eksyneelle. Idyllit kuitenkin murentuvat helposti, kuten Evie tulee huomaamaan. Romaanin tarina pohjautuu Charles Mansonin kulttiin ja veritekoihin, jotka hänen seuraajansa toteuttivat kyseisenä vuonna.

Cline kuvaa kauniisti ja väkevästi nuoren ihmisen halua tulla huomatuksi ja nähdyksi. Evien tarve olla jollekin tärkeä, hänen liikuttava rakkaudenjanonsa ja tunteensa nousevat romaanin sivuilta esille tuttuina ja tunnistettavina. Romaanissa on paljon samaa Aino Kiven esikoisteoksen kanssa, ei vähiten tyttöjen valinnassa tarkastelun kohteeksi. Tässä vertailussa Cline vetää pisteet kotiin puhtaasti. 


Jenni Linturin esikoinen Isänmaan tähden ylsi ilmestymisvuonnaan ehdolle sekä Finlandia-palkinnon voittajaksi että Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon vastaanottajaksi. Romaanissa Linturi käsittelee suomalaisen vapaaehtoisen värväytymistä SS-joukkoihin toisen maailmansodan aikaan ja sen jälkiseuraamuksia koko elämän ajalle verrattuna Suomen joukoissa sotimiseen. Sankaruuden ja petturuuden välinen raja on ohut ja häilyvä.


Linturin toinen romaani Malmi, 1917 vie lukijan nimensä mukaisesti Malmille itsenäistymisemme vuonna. Tilallisten kartanoiden viereen on noussut työttömien hökkelikyliä ja rinnakkainelo ei ole rauhanomaista. Myös kielikysymys suomen ja ruotsin välillä kärjistää tilannetta, joka lopulta purkautuu väkivaltaisuuksiin. Kaiken keskiössä ovat tilallisen ruotsinkieliset tyttäret Lettu ja Ingeborg sekä apulaisnimismiehen pojat Antero, Oiva ja Into. Jokaisella on toiveensa tulevaisuudesta, mutta harva ne pystyy saavuttamaan.

Odotan Linturin kolmatta, keväällä ilmestyvää romaania kovasti ja sen vuoksi halusin lukea nämä edelliset ensin. Kolmannessa romaanissa saamme lukea miten Letulle ja Ingeborgille on käynyt myöhemmässä elämässä.


Renée Knightin jännitysromaani Kenenkään ei pitänyt tietää käynnistyy, kun Catherine alkaa lukea hänelle toimitettua kirjaa. Sivu sivulta Catherine tajuaa kirjan kertovan hänestä ja salaisuudesta, jonka ainoa toinen kantaja on kuollut. Loppuun saakka ajattelin, että kyllä tässä vielä joku keikaus ja käännös tulee, aivan varmasti. Ei tullut ja sen vuoksi romaani päättyi yllätyksettömästi. Siihen saakka aivan kelvollista luettavaa kuitenkin.


Jukka Viikilän Finlandia-palkittu Akvarelleja Engelin kaupungista on Helsingin arkkitehdin Carl Johan Ludvig Engelin kuvitteellinen yöpäiväkirja. Muistiinpanot käsittelevät paitsi perhe-elämää ja työtä, myös sitä miten Engel näkee Helsingin ja työmaansa sekä sen ponnistuksen, jollainen uuden kaupungin luominen on. Sivu sivulta aukeavat odotukset, velvollisuudet ja paineet, mutta myös esimerkiksi puutarhan perustamisen aikaansaama ilo. Viikilän ilmaisu on kaunista ja tiivistä. Päiväkirja käsittää vuodet 1916-1940. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti