Kaksplus.fi

lauantai 30. toukokuuta 2015

Koulututustuja ja kevätjuhlalainen

Toissapäivänä elettiin jänniä aikoja. Olin saanut maailmanluokan räkätaudin riesakseni, esikoinen oli jännityksestä jäykkänä ja kouluun piti lähteä tutustumaan heti aamusta. Eipä siinä mitään, rauhoittelin lasta, yritin saada nenästäni vähemmän punaisen ja sitten matkaan. Kävelimme ensimmäistä kertaa tulevan koulumatkan ja tapasimme kaikki tutut lapset ja aikuiset koulun pihalla.



Ei siinä muuta tarvittu kuin opettajien tulo ulos pihalle luokkakylttien kanssa ja allekirjoittanut aloitti itkemisen. Vauva on kasvanut koululaiseksi, se on yhtä aikaa niin haikeaa ja niin mukavaa. Ex-vauva sen sijaan ei tiennyt haikeudesta mitään, vaan paineli kutsun saatuaan innolla jonoon, siitä luokan kanssa sisälle koulutaloon ja oman luokan ovensuuhun. Katselin, kun hän riisui ulkovaatteet naulakkoon suit sait ja meidän vanhempien mennesssä luokkatilaan perässä, löytyi eturivin pulpetista istumasta. 

Koulurakennus on kahdeksankymmentä vuotta vanha, juuri sellainen perinteinen isoine ikkunalautoineen ja vitriinissä olevine vanhoine aapisineen, kuin itse muistan lapsuudestani. Esikoisen luokalla on 25 lasta, luokkakoko on siis iso. Pojista lähes kaikki pelaavat samassa futisjengissä, joten oman eskarin tuttujen poikien lisäksi myös loput toisista kahdesta päiväkodista tulevat pojat ovat esikoiselle tuttuja tyyppejä jo ennalta. Erinomainen juttu! 

Sekä lapsi itse että minä saimme opettajasta oikein hyvän vaikutelman ja esikoisen jännitys on selvästi tämän tutustumiskäynnin jälkeen helpottanut. Kun aapisen maailmaan oli tutustuttu, tehty tehtäviä ja laulettu aakkoslaulua, tapasimme taas pihalla. Sieltä se iloisena tuli rappuset alas tietovihkonen kädessään ja näytti siltä kuin olisi ollut koululainen jo aina. Minä kävin tuona aikana rehtorin infoa kuuntelemassa ja muihin vanhempiin tutustumassa. Vanhempien yhteinen fbook-ryhmä on jo perustettu.


Iltapäivällä oli kuopuksen kevätjuhlan vuoro. Hän oli niin tyylikäs raitapaidassaan, turkooseissa slimmeissä housuissa sekä mustissa juhlakengissä. Saimme ensin kuulla vartin verran lauluja ja loruja ja mahtuipa väliin myös yksi pikainen vessassa käynti ihmeteltyäni aikani miksi lapseni on niin jäykän ja poissaolevan näköinen rivissä seisoessaan. Lopuksi annoimme hoitajille meidän perheen lahjat. Päädyimme tänä vuonna ostamaan kaikille kolmelle lahjakortit hierontaan, ajattelimme miehen kanssa nimittäin ostaa jotain oikein tarpeellista ja ihanaa ja tämä täytti molemmat toiveet. Kuopus rakastaa ryhmäänsä ja hoitajiaan ja me todella miehen kanssa arvostamme sitä työtä, mitä he suurten ryhmäkokojen ja tiukkojen resurssien puitteissa tekevät. On kullanarvoista, kun voi jättää lapsensa aamulla hoitoon huolettomin mielin. 



Lopuksi vielä yhteiseen pihajuhlaan syömään makkaraa ja jäätelöä ja sitten oli kevätjuhlat tältä vuodelta taputeltuina. Vielä pitäisi jaksaa kolme viikkoa ennen kuin alkaa pitkä, koulun alkuun saakka jatkuva loma. Sitä ennen kiskomme jälleen juhlavaatteet ylle ja lähdemme juhlistamaan ensin suvun uutta ylioppilasta ja sen jälkeen ystävän valmistujaisia. Olen itse vielä vähän toipilaana angiinasta ja poskiontelontulehduksesta, mutta eiköhän se tästä, kun rauhallisesti otan. Antibioottikuurikin loppuu tänään ja huomenna on aikaa vielä levätä koko päivä ennen uutta viikkoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti