Kaksplus.fi

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Arkijuttuja

Nyt kun jutut Lontoosta on saatu tuomisia vaille käsiteltyä, voidaan taas siirtyä takaisin tavalliseen arkeen. Myös tällä kuluvalla viikolla kalenteri on ollut oleellisessa osassa päivien suunnittelussa. Luonnollisesti sairastumiset toivat oman lisänsä hommaan.


Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kello oli ehtinyt lyödä 2.36, kun esikoisen huoneesta kuului haukkuvaa yskää. Taas mentiin, toinen meistä lapsen kanssa parvekkeella ja toinen vuorokauden ympäri olevaan apteekkiin hakemaan edellisen kohtauksen jälkihoidossa reseptille saatuja lääkkeitä. Ne toivatkin avun todella hyvin eikä meidän tarvinnut lähteä yöllä Lastenklinikalle. Seuraavana aamuna sen sijaan lähdimme Mehiläiseen vietyämme ensin kuopuksen hoitoon ja miehen töihin, piti saada minulle todistus sairaan lapsen hoidosta kotona. Niin ja silmätulehdushan esikoisella myös oli, lisää tippoja tarvittiin sen hoitamiseen. Olin valmistautunut olemaan kotona koko alkuviikon, mutta saman päivän iltana sairastui mies. Niinpä minä pääsin tiistaina töihin ja tänään on puolestaan ollut vapaapäivä. Esikoinen on parantunut, miehen on kuulemma pakko mennä huomenna töihin ja kuopuksella ei ole pientä yskää  kummempaa. Onneksi näin. 

Tämän päivän olen viettänyt aika lailla sohvalla hoitaen kaikenlaisia asioita. Nyt on varattu kuopukselle niin päiväkodin Hyve-keskusteluaika kuin nelivuotistarkastus neuvolaan. Sumplin sopivaa aikaa pankkikäynnille ja varasin itselleni työhöntulotarkastuksen. Järjestelin eskariryhmän yhteistä joulumuistamista hoitajille ja maksoin laskuja. Päivitin kalenteriin tulevia työvuoroja ja merkitsin sinne yhden loma-asunnon näytön ensi sunnuntaille. Tilasin isänpäivälahjoja ja tuttavien lasten lahjoja, syntymäpäiviä kun on lähiaikoinan tulossa kolmet. Järjestin omien ipanoiden syttärikuviot kuntoon ja lähdin vielä käymään postissa sekä hain Ärrältä collegehousuja sisältäneen paketin. Kahvikuppikin sopi niin hyvin verhojen väriin, ihan harmoniassa täällä vaan hengailtiin! Tai sitten ei, sillä siivoaminen nyt jäi väliin, kun noita pikkujuttuja oli kertynyt tehtävälistalle sen verran reippaasti. Mies onneksi teki ruoan, se kun ei todellakaan ole lempipuuhaani.


Eilen oli vuotuinen valokuvauspäivä, kun vanhempainyhdistyksen järjestämä kuvaus saapui jälleen poikien päiväkodille. Olemme saaneet sovittua niin, että ryhmäkuvat otetaan hoitopäivän aikana, mutta muuten lapset kuvataan kolmen päivän aikana iltapäivisin ja iltaisin. Kolmisen vuotta takaperin päiväkoti irtisanoutui kuvaushommasta ja me vanhempainyhdistyksessä nappasimme kopin hommasta. Niinpä vanhemmat tuovat itse lapsensa kuvattavaksi niin halutessaan ja vanhempainyhdistyksestä joku vastuuhenkilö on aina paikalla hommaa koordinoimassa. Eilen oli minun vuoroni heti alkuun ja ajoin töistä ensin järjestelemään kaiken kuntoon ja sitten hain kotoa miehen valmiiksi puunaaman ja puleeratun esikoisen mukaani. Molemmista pojista otettiin ensin omat kuvat ja sen jälkeen pikkutyypit poseerasivat vielä yhdessä kuvaajalle. Voin täydestä sydämestäni suositella Kuvamuistoa ja meidän vakkarikuvaajamme on myös aivan huippuhyvä ja taitava tyyppi. 

Tällä kertaa molemmilla pojilla oli päällään pitkähihaista pikeetä kera farkkujen ja kuvista tuli todella kivoja, kun siinä ovensuussa vähän vakoilin toimituksen etenemistä. Nuo kuvat ovat niin kaukana perinteisistä koulukuvista kuin vain olla voi, ihan täysiä muotokuvia ja laadukkaita sellaisia. Tänä vuonna rekvisiittana löytyi mm. Aarnion valkoinen Puppy, jonka selässä molemmat kundit istuivat, silloin, kun ei otettu hyppykuvia sekä lasten kokoa oleva Eamesin tuoli. Yhteiskuvissa esikoinen pitää kuopusta kainalossaan ja pojat istuvat selät vastakkain. 

Kun omani olivat valmiita, nappasi mies ipanat mukaansa kotiin ja minä jäin pariksi tunniksi vielä päiväkodille kuvausvahtiin. Tykkään tosi paljon tällaisesta vapaaehtoishommassta, kun saan tehdä sitä omasta halustani. Sen sijaan voisin sanoa pari sanaa jälleen kerran futisjoukkueen vaatimuksista saada vanhemmat pakolla muun muassa rakentamaan kuplahallia tai pitämään kahviota ja siivoamaan vessoja yhtenä turnausviikonloppuna. Me osallistumme hommaan maksamalla lautaset ja servietit, mutta ehdottomasti pitäisi olla myös mahdollisuus kieltäytyä hommasta. Mutta ei se taida niin mennä. Ei minusta jatkossakaan aktiivista futismutsia saa, mutta sen sijaan odotan jo innolla tulevaa koulun vanhempainyhdistyksessä toimimista. 


Tämän viikon kukiksi valikoitui krysanteemeja, mutta miten nuokin näyttävät vähän nuupahtaneilta? Ehkä ne korreloivat ulkona vallitsevan sään kanssa. Jonne me tästä nyt juurikin lähdemme, onhan taas futistreenien aika molemmilla pojilla. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti