Kyllä huomaa tulleensa lomalta takaisin arkeen, kun yhtenäkään iltana kuluvalla viikolla ei ole ollut aikaa tai energiaa kirjoittaa tänne. Nyt on kuitenkin viikonloppu alkamassa ja rento fiilis, joten täältä pesee. Kuvia ja kerrottavaa on sen verran paljon, että päätin jakaa matkajutut suosiolla useampiin postauksiin. Tervetuloa mukaan matkalle Lontooseen!
Herätys koitti viime viikon torstaiaamuna kello kuusi, kun kännykkä alkoi piristä vaatien meitä nousemaan ylös. Puolessa tunnissa olimme valmiita lähtemään kohti kenttää. Esikoinen oli ilmeisesti jännityksen vuoksi herännyt ensimmäisen kerran keskellä yötä ja sen jälkeen nukkunut vain muutamia silmäyksiä. Epäilin väsyhepulia tulevaksi ennemmin tai myöhemmin.
Tämä ensimmäinen lomapäivä ei ollut ihan parasta meitä. Olin koko päivän aamusta lähtien jotenkin kummallisen stressaantunut. Pinna oli kireällä ja senhän tietää, että kireys tarttuu myös lapsiin. Ensin piti käydä tankkaamassa matkalla kentälle ja terminaalissa huomattiin rattaiden suojapussin jääneen autoon. Mietitytti miten oikein tulemme ikinä ehtimään koneeseen, jos esimerkiksi turvatarkastukseen on pitkät jonot ja jotenkin kaikki toiminta meni hirveäksi säätämiseksi.
Lopulta ehdittiin oikein hyvin, sillä vaikka jonoja tosiaan oli, pääsimme lasten kanssa suoraan tarkastettaviksi ilman jonottamista. Passintarkastuksen jälkeen käytiin aamiaiselle, jonka loputtua kuopuksella oli kuhmu päässä ja toisen käden keskisormen nivel taittunut, turvoksissa ja kosketusarka. Hyvin alkoi, kyllä huomasi että lapsilla olivat yöunet jääneet vähiin, sillä riehuminen oli sitä laatua. Ja sitten sattui tietysti, kun keskenään nuhjasivat.
Koneesssa ipanoiden olisi aivan ehdottomasti pitänyt nukkua, mutta eihän siitä mitään tullut. Menimme kentältä junalla Victorian asemalle ja tämä yhteys olikin tosi näppärä. Tarkoituksena oli jatkaa vielä metrolla pari pysäkinväliä hotellille, mutta säätäminen sai jatkoa. Emme kerta kaikkiaan löytäneet hissiä, jolla päästä metrotasolle ja liukuportaissa oli esteet rattaiden kuljettamista ajatellen. Yritimme ottaa taksia, mutta yhdelläkään ei ollut korttimaksumahdollisuutta emmekä löytäneet automaattia mistään. Pyörimme kiukkuisina ympäriinsä mukanamme junamatkalla vihdoin taintunut ja ihan pöllämystynyt vastaherännyt esikoinen sekä rattaissa autuaasti nukkuva kuopus. Lopulta, lopulta tuli yksi taksi kyljessään Visa-merkki ja me saimme sen. Matkalla kohti hotellia esikoinen totesi, että ei ikinä enää lähdetä kokeilemaan muuta kuin taksia ja olin taipuvainen olemaan samaa mieltä.
Hotellimme, Crowne Plaza Kensington oli oikein mukava ja huoneemme tilava neljälle hengelle. Kaikesta muusta hotelli saa meiltä kiitosta, mutta vedenpaine suihkussa oli jotain aivan käsittämätöntä. Sitä painetta kun ei ollut käytännössä lainkaan ja tavallinen peseytyminen kesti kolminkertaisesti normaaliaikaan nähden. Erityisesti hotellin sijainti miellytti meitä ja tien toisella puolella sijaitsevat Waitrose sekä metroasema olivat plussaa.
Saimme huoneen heti saavuttuamme puolenpäivän aikaan, vaikka sisäänkirjoittautuminen olisikin ollut vasta muutaman tunnin kuluttua. Kuopuskin heräsi ja oli ihmeissään. Vessasta kuului haltioitunut "Miten hieno! Ja peilikin!" Lapselle siis kelpasi. Esikoinen puolestaan teki ensimmäiset merkinnät lomamuistiinpanoja varten varattuun vihkoonsa.
Lähdimme samantien kävelemään lähistölle ja etsimään sopivaa lounaspaikkaa. Nähtyämme ensimmäisen McDonald'sin oli valinta helppo, siellä ainakin molemmat pojat söisivät jotain. Kävelimme reilun kilometrin matkan Harrodsille, sillä pojille luvattu leluosaston katsastaminen poltteli niin pahasti pikkuihmisiä. Sieltä tehtiinkin ensimmäiset ostokset ja miehen tutkiessä poikien kanssa valikoimaa kävin minä itsekseni ostamassa pari joululahjaa salassa odottamaan. En myös voinut vastustaa vieressä sijainnutta Gapin liikettä, pakko oli käydä kurkkaamassa vähän valikoimaa.
Kun ensimmäiset ostokset oli tehty oli aika miettiä mitä sitten tehtäisiin. Taivaalta ripotteli hieman vettä ja se olikin ainoa kerta koko lomamme aikana. Suurimmalta osin kuljimme ilman takkeja, oli niin lämmintä ja kaunis syksyinen ilma. Auringonpaisteessa saattoi tulla suoranaisesti kuumakin. Mikäpä sen kivempi juttu kuin haudata pipot matkalaukkuihin odottamaan paluuta.
Yksi poikien toivomista käyntikohteista, Natural History Museum, sijaitsi paluumatkalla hotellimme nurkalla. Päätimme, että mehän voisimme mennä kurkkaamaan ne dinosaurukset samantien ja pääsimmekin ilman minkäänlaisia jonoja kävelemään suoraan sisälle näyttelyyn. Olisiko ajankohdalla ollut jotain tekemistä sen kanssa, torstai-iltapäivänä neljän aikaan ei tosiaan ollut lainkaan ruuhkaa.
Siinä se ensimmäinen dino nyt seisoo!
Dinosaurusten jälkeen tutkittiin myös muita osastoja samalla kertaa. Kuopus halusi käydä lopuksi kurkkaamasssa hurjaa T-Rexiä vielä uudemman kerran, esikoiselle ja minulle riitti kertakatselu.
Vielä oli tärkein edessä, kortin lähettäminen esikoulukavereille. Ei ole muuten vieläkään tullut perille...
Illalla kävimme syömässä ja matkalla ravintolaan en ehtinyt varoittaa esikoista lattialla olevasta ykälammikosta. Jep, ipana käveli suoraan oksennukseen. Hurmaavaa. Ravintolassa puolestaan lapsillemme iski pääruoan aikana neljä kertaa vessähätä ja mies istui vakkarina lasten vessakaverina. Eipä siinä muuta voinut kuin nauraa ja todeta, että seuraavaan päivään vähän vähemmällä säätämisellä ja paremmin mielin. Kävimme vielä vastapäisessä kaupassa ostamassa vettä ja vähän herkkuja huoneeseen. Itse Ilkimys -Haribot olivat kundien mielestä hienoimpia ikinä.
Unta ei tarvinnut yhtenäkään iltana kaiken sen kävelyn ja koko päivän kestäneen puuhastelun jälkeen paljoa odotella. Ei ensimmäisenäkään iltana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti