Merirosvosynttärit suunnitteilla

Muutaman viikon kuluttua ollaan joulukuussa ja tämän talouden nuorin jäsen täyttää kokonaiset kuusi vuotta. Juhlajärjestelyt ovat jo täydessä käynnissä, onhan juhlien järjestäminen aina yhtä hauskaa. Näitäkin kekkereitä vietetään kolmena peräkkäisenä päivänä, mikäpä sen mukavampaa!

Kutsut lähtivät vieraille viime viikolla, kuukausi ennen suurta päivää. Meillä ainakin kalenteri pullistelee mitä lähemmäs joulua tullaan ja pidän parhaana ilmoitella juhlista hyvissä ajoin etukäteen. Postin kautta kutsut lähetettiin isovanhemmille, tädeille ja kummeille, jotka kaikki kutsuttiin kakkukesteille lauantaina päivällä. Sitä ennen, perjantaina iltapäivällä juhlivat kuitenkin kuopuksen eskarikaverit, joille kutsu lähti sähköpostin liitteenä. Pöydän ääreen mahtuu kaksitoista pientä ruokailijaa, joten se rajasi kutsuttavien määrän. Kutsut toin jo alkuvuonna Pariisista, niiden löytäminen ratkaisi juhlan teeman, joka onneksi oli lapsellekin hyvin mieluinen.

Merirosvoteemalla siis mennään. Värikkäitä kattaustarvikkeita ja teemaan sopivat kakkukynttilät löytyvät jo, vielä pitäisi etsiä jostain aarrearkku somisteeksi juhlapöytään. Voi kun olisi vielä Tiimari, josta etsiä muovisia helminauhoja sun muita tykötarpeita. Täytynee piipahtaa Tigerissa, jos se paikkaisi, ja kultarahoja nyt löytyy varmasti ihan ruokakaupasta. Mustia ilmapalloja meillä on vielä reilusti toissa vuoden Batman-synttäreiltä, joten niitä puhalletaan myös olohuonetta ja keittiötä koristamaan. Kukkien osalta en osaa vielä sanoa millaiset kaunistukset tilaan juhlapäiväksi. Eiköhän sekin vielä selviä, viimeistään kun kävelen kukkakauppaan ja pyydän jotain merirosvohenkistä! Lienevät jo tottuneet, kun tulen toiveineni ("jotain sellaista, jota Vaahteramäen Eemelin äiti Alma olisi voinut käydä poimimassa niityltä") paikalle. 

Tarjoilujen osalta mennään tuttuun tyyliin helpolla kahvikutsutyylillä. Kaverisynttäreille täytän kipot ja kupot popcorneilla, raksuilla ja karkeilla, ehkäpä myös tikkareita isoon kulhoon ja tietysti mehua juotavaksi. Vaahtokarkit ovat olleet hitti joka kerta, kun niitä on ollut tarjolla. Kakun tekee luottoleipuri, taitava sukulainen, joka pelastaa minut valmiskääretorttujen tarjoamiselta. Annan aina vapaat kädet, niin nytkin. Merirosvoaiheinen vaan, niin hyvä tulee. 

Entäpä sitten ohjelma? Meillä aloitetaan aina lahjojen avaamisella pullonpyörityksen myötä. Se on hyväksi havaittu tapa rauhoittua alas ja keskittyä hienoihin muistamisiin. Jokaista lahjan tuonutta saa kiitettyä kunnolla ja lahjat avataan ajatuksella. Sen jälkeen siirrytään herkuttelemaan, jonka jälkeen leikitään vapaasti ennen aarteenetsinnän alkamista. Koska ulkona on joulukuu eikä pukeminen houkuta, päätimme miehen kanssa tehdä aarteenetsinnän kerrostaloomme. Käydään etsimässä vihjeitä ylimästä kerroksesta, pyörävarastosta, verkkokellareiden luota tai vaikkapa pesutuvasta. Lopulta löytyy toinen aarrearkku, josta jokaiselle omalla nimellä varustettu pussi. Mitä sinne sisälle, se jää vielä nähtäväksi. Jos Pokemon-kortteja taas saa, voisi sellaisen sekä vaikkapa tikkarin sujauttaa pussin sisään. 

Ja kun kaikki sukulaiset ja kummit eivät pääse paikalle lauantaina, jatketaan rääppiäisten merkeissä vielä sunnuntaina. Sen jälkeen tämän kodin juhlakeskus sulkeutuu ja ensi vuonna, ekaluokkalaisena, myös kuopus saa syntymäpäivänsä ulkoistettuina. Alkaa nimittäin tämän kodin kapasiteetti jo lähennellä rajoja!

Jos sinulla on antaa hyviä ideoita merirosvojuhlien järjestämiseksi, kerro ihmeessä!

Käsilaukkuni kätköissä

Kaksplussan blogiverkostossa kirjoittava Laura lanseerasi blogissaan Tehtävänimikkeenä Laura hauskan postaussarjan, johon kutsui muutkin osallistumaan. Nyt on aika avata käsilaukkumme ja näyttää mitä kaikkea kannammekaan mukanamme joka päivä. Varoitan jo etukäteen, että mitään suuria paljastuksia täältä ei valitettavasti löydy, sillä olen suorastaan neuroottisen siisti mitä käsilaukkuuni tulee. Mutta asiaan, ja tavarat esille!

Tässä se on, uskollinen työjuhtani, eli LV:n Neverfull suurimmassa koossa. Tätä monta vuotta sitten ostamaani laukkua olen käyttänyt ehdottomasti eniten viime vuosina, sillä se on niin helppo valinta. Sinne mahtuu kaikki, olin sitten lähdössä ihan tavallisena aamuna töihin tai vaikkapa viikonlopuksi pois. Myös lentokoneessa käsimatkatavarana tämä on korvaamaton, kun mukana on myös lasten tavarat. 

Pyrin pitämään myös laukuistani hyvää huolta, vaikka en hysteerisesti niitä varjelekaan. Kalliimmatkin veskat ovat käyttötavaraa, mutta toki niiden haluaa kestävän mahdollisimman pitkään. Näkisittepä muuten mieheni Mulberryn salkun, joka vihdoin laitettiin ansaittuun lepoon kesällä. Salkkuparka näytti siltä, kuin olisi jäänyt auton alle ja sen päälle olisi varmuuden vuoksi vielä peruutettu. Olemme vähän eri linjoilla tässä asiassa mitä laukun siisteyteen tulee. 

Minulla on muutama rutiini mitä käsilaukkuuni tulee. Laitan kaiken valmiiksi jo illalla ja katson, että kaikki tavarat ovat varmasti laukussa, samalla tavalla kuin laitamme poikien kanssa heidän reppunsa ja seuraavan päivän vaatteet aamua odottamaan. Samalla tavalla katson heti kotiin tultuani, onko laukussa vaikkapa irtonaisia kuitteja tai muuta sälää, jonka paikka ei ole siellä. Inhoan sotkua ja sekamelskaa laukussani, ei varmaan tullut yllätyksenä. Ja jos vaihdan laukkua seuraavaksi päiväksi, teen sen hyvissä ajoin enkä kahta minuuttia ennen lähtöä ala survoa tavaroita paikassta toiseen. Olen kyllä vähän laiska tässä ja yleensä yksi laukku on käytössä pidempään.

Näitä ilman en pärjää. Kalenteri, muistivihko ja kynä ovat laukkuni tärkeimpiä asukkaita. Kalenterista löytyy merkittyinä kokoukset, työvuorot, harrastusajat ja muut menot. Vihkoon puolestaan kirjoitan ranskalaisilla viivoilla kaiken muun, mikä pitää muistaa tehdä. Palauta kirjaston kirjat ja hae varaus, osta kahvinkeittimen putsausainetta, soita vakuutusyhtiöön, vie luistimet päiväkotiin ja tätä rataa. 

Tärkeitä ovat tietysti myös lompakko, kotiavaimet sekä auton avaimet, koska ne ovat käytössä päivittäin. Töihin lähtiessä mukaan tulee vielä vesipullo ja eväät. En koskaan syö lämmintä ruokaa lounaalla, vaan jotain pientä, kuten sämpylän, jogurttia, banaanin ja vastaavaa. 

Pikkusälä kulkee omissa pusseissaan. Tämä ruskea on meikkipussi, jossa säilytän tärkeimpiä mukaan otettavia kauneudenhoitoon liittyviä tuotteita. Sisältö vaihtelee vähän, mutta nämä siellä on aina. Puuteri, huulipuna ja kaksi huulikiiltoa, kampa ja huulirasva. Ennen olisi muuten ollut myös hiuslenkki.

Siskolta saadussa sinisessä pussissa puolestaan on hygieniaan liittyviä tuotteita. Astmalääke, laastareita, silmätippoja, kortisonivoidetta, käsidesiä ja nenäliinoja. Mukaan kuuluisi vielä pari päänsärkylääkettä, mutta otin juuri ennen kuvausta edelliset. 

Silmälasikotelo ja aurinkolasit omassa kotelossaan kuuluvat toki mukaan. Sateenvarjon nappasin siltä varalta, että räntää tulisi taivaan täydeltä. Nyt se onneksi on viime päivinä ollut lunta.

Laukkuni yhdessä pikkutaskussa majailee kasa sekalaista sälää. Tällä kertaa sieltä löytyy flunssalääkettä oltuani viime viikolla monta päivää flunssainen ja töissä piti jaksaa. Lisäksi on purkkaa, muutama kolikko bussimatkan jäljiltä sekä työpaikan kulkukortti. 

Vauva-aikana mukana kulkivat tietysti myös ensin yhden lapsen ja sitten kahden ipanan tavarat. Tätä laukkua ei tuolloin ollut käytössä, mutta samalla linjalla menin silloinkin. Lasten tavarat olivat erillisessä pussissa laukun sisällä niin, etteivät sekoittuneet omiin tavaroihini ja kaikki löytyi helposti. Mukana oli muutamia vaippoja, puhdistuspyyhkeitä, harso, esikoiselle varatutti ja reissun pituudessta riippuen joko ruokapurkki, ruokalappu ja lusikka tai vaihtoehtoisesti jokin rusina-aski tai banaani. Tärkein kaikista oli maitopullo, jossa oli valmiina keitettyä vettä sekä maitojauhetta valmiina annostelijassa. Näillä pärjättiin ja kun pojat vähän kasvoivat, jäivät vaipat sun muut pois, mutta laukun pohjalla majaili aina muutama pikkuauto. 

Nyt ei laukussani ole enää niitä autojakaan. Sen sijaan sieltä saattaa kotimatkan ajan löytyä keppejä, kiviä tai vaikkapa maasta löydetty varsinainen aarre, eli pullonkorkki. Usein siellä on myös varahanskat ja villatakit lämmikkeeksi pojille. Sinä päivänä, kun kukaan ei työnnä tavaroitaan laukkuuni, voi olla vähän haikea fiilis. 

Lahjavinkit isänpäiväksi

Sunnuntaina sitä taas vietetään, jokaisen isän ja isoisän juhlapäivää. Meillä juhlinta käynnistyy jo tänään, kun mies suuntaa kuopuksen esikouluun aamiaiselle. Perjantaina on puolestaan esikoisen isänpäiväjuhlan vuoro koululla ennen kuin sunnuntaina annetaan perheen paketit ja onnittelukortit. Kuopus tosin keuli ja antoi isälleen ensimmäisen piirtämänsä kortin jo eilen. 

Meidän perheessämme isän- ja äitienpäivät ovat isoja juhlia, joissa muistaminen ei rajoitu ainoastaan lasten ja vanhempien väliseksi. Minä saan äitienpäivälahjan mieheltäni ja hän minulta isänpäivälahjan. Koska emme kumpikaan ole aikuisten omatekoisten askarteluiden ylimpiä ystäviä emmekä halua käyttää "maailman ihanin iskä/äiskä"-paitoja, kokosin tähän muutamia hyväksi havaittuja lahjavinkkejä meidän porukaltamme. Kaikki kuvat on otettu Stockan valikoimasta, jonne itsekin suuntaisin ensimmäisenä lahjaa etsimään. 

Daniel Wellingtonin rannekellot ovat paitsi kauniita, myös kohtuuhintaisia. Nahkarannekkeinen kello sopii moneen tyyliin.

Talvella kunnollinen kaulahuivi on tarpeen ja Balmuirin pehmeä lämmike huivien aatelia. Harmaa väri viehättää, tässä ei isän kaula palele. 

Hyvin pukeutuvan miehen tunnusmerkkejä ovat asusteet eikä mikään näytä typerämmältä kuin puku yhdistettynä selkäreppuun. Mikäli isä kantaa kannettavaa töihin ja takaisin, on kunnollinen salkku hyvä lahjaidea. Tämä kaunotar on Ballyn, mutta huomattavasti edullisemmallakin pääsee. 

Entä sitten viikonloppulaukku, onko isällä sellaista? Sen jälkeen, kun rakas aviomieheni pakkasi yöpymistavaransa S-Marketin muovikassiin, ostin hänelle seuraavana jouluna nahkaisen, kaikki viikonloppuloman tavarat vetävän laukun. Myös toilettilaukku voisi ilahduttaa esimerkiksi töiden vuoksi säännölllisesti matkustelevaa isää. Tämä nahkainen yksilö on Calvin Kleinin.

Hyvin edullinen, mutta käytännöllinen lahjaidea on tietysti paketti sukkia tai kalsareita. Näitä Happy Sockseja olen itsekin miehelle hankkinut, saaja itse kutsuu näitä konsulttisukiksi. 

Kun isä ulkoilee lasten kanssa viikonloppuaamuisin, on take away -tyylinen kahvi tarpeen. Kunnollisessa termosmukissa kahvi pysyy pitkään kuumana ja puistoilu onnistuu vähän iloisemmalla mielellä. Tällaisen Kitchen Aidin mukin ostaisin miehelle ellei meillä jo olisi Nespresson termosmukeja. 

Myös tuoksut ja ihonhoitotuotteet ovat hyviä lahjavalintoja miehelle yhtä hyvin kuin naisellekin. Miten olisi uusi pullo isän lempituoksua tai vaikkapa jotain uutta tuttavuutta kokeiluun.

Juoko isä kahvia? Eräänä vuonna ostimme poikien kanssa miehelle Nespresson kapselikoneen ja se olikin hyvä lahja. Tämä malli on paranneltu versio meidän koneestamme ja hintaluokkaakin löytyy laajalta skaalalta. 

Löytyyhän isän kaapista kunnollinen solmio? Jos ei, käy hakemassa yksi ja laita pakettiin. Silkkisolmio voittaa muut materiaalit sata-nolla eikä esimerkiksi näistä Stockmannin oman malliston skragoista tarvitse maksaa kuin muutamia kymppejä. Laadukas lahja edullisesti!

Mitä muuta? Lukijalle voisi hankkia jonkin syksyn uutuusteoksista tai sarjakuvaharrastajalle suosikkilehtensä. Tai miten olisi tilaus isän lempparilehdestä kotiin kannettuna? Ruokaharrastajalle hyvää viiniä ja juustoja tai vaikkapa samppanjatasting yhdessä? Urheilijalle harrastusväline tai -vaate ja eräilijälle monitoimityökalu? Liikaa töitä tehneelle lahjakortti hierontaan tai ravintolabuukkaus yhdessä, lastenhoito jo huolehdittuna? Lahjoja on ihanaa keksiä!

Kipinkapin lahjaostoksille ellet ole jo ehtinyt!

#YllätäÄiti - piristystä marraskuuhun äitiystävälle

Kaksplussan verkostobloggaajat keksivät joku aika sitten hyvän idean; piristetään toisten äitien marraskuun arkea yllätyslahjoin ja muistamisin. Sillä monessa pikkulapsiperheessä äidit ovat niitä, joiden kahvi on juodessa jäähtynyt ja joiden kampaamokäyntiin varatut rahat tuleekin käytettyä lasten talvikenkiin ja toppahaalareihin. Äiti muistaa varavaatteet, kaverisynttäreiden viimeisen ilmoittautumispäivän, sisäliikuntavaatteet, mummon nimipäivät ja luistinten teroittamisen. Kuka sen sijaan muistaa äitiä? 

Marraskuun ajan verkostobloggaajat yllättävät toisiaan pienillä lahjoilla. Yhdessä sovittiin, että lahjan ei tarvitse olla kallis, mutta henkilökohtainen sen tulisi olla. Jokaiselle arvottiin nimi, jolle paketin lähettää. Samalla sai odottaa pienellä jännityksellä mitä posti itselle tuo. Ideana oli, että jokainen tosiaan tutustuu lahjottavaansa, siihen mistä hän pitää ja mistä hän voisi ilahtua. Olisi helppoa lähettää suklaalevy, mutta me laitoimme vähän haastetta peliin. 

Minä sain ilokseni lähettää lahjan Hannalle, jonka blogi Yli pyykkivuorten on vakkarina lukulistallani. Ammattikirjoittajan aiheet vaihtelevat arkipäivän elämästä lapsiperheessä päiväpolttaviin uutisiin ja naisena olemisen iloihin ja suruihin. Hieno blogi, kannattaa tutustua ellet jo lue. Minä samaistun monessa kohtaa, en vähiten yhdistävän ammatin vuoksi.

Minä aloitin lahjan pohtimisen lukemalla blogin kokonaisuudessaan lävitse ja lopulta ideoita alkoi tulla helposti. Lähdin liikkeelle Hannan yhdestä postauksesta, jossa hän kertoo olevansa intohimoinen kielenhuoltaja. Kun tähän yhdistetään hänen ammattinsa kirjoittajana, halusin hankkia hänelle jotain näihin liittyvää. Lisäksi Hannan perhe on hankkinut vastikään uuden talon ja eräässä postauksessa Hanna kirjoittaa talosta tulevan koti siinä vaiheessa, kun ruokapöytä kannetaan keittiöön. Siitä se ajatus sitten lähti. 

Minun lahjani keskittyy keittiöön, joka selvästi on Hannalle kodin sydän. Hankin Hannalle Arne Jacobsenin kuuluisalla fontilla painetun keittiöpyyhkeen turkoosina sekä sujautin pakettiin Pentikin kauniita serviettejä. Kielenhuoltajalle kirjasinkuosi tuntui sopivalta ja tässä perheessä katetaan kauniisti ja syödään hyvin. Mukaan sujautin kortin, jossa lukee "Olet nuppu" ja kirjoitin taakse toivotukset. 

Itse sain postia eräänä perjantaina. Avasin paketin ja ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt meni niin nappiin kuin mennä vain voi. Avasin kortin ja ilahduin, olin saanut kauniin toivotuksen ja lahjan Hutimeni-blogin Jenniltä, toiselta vakkariluettavaltani. Tapasin Jennin kesällä verkostobloggaajien juhlissa, hän on iloinen ja mukava tyyppi ja bloginsa hyvää luettavaa.

Minä rakastan irtokarkkeja ja kannan mukanani erilaisia vihkoja ja muistikirjoja eri tarkoituksiin. Olen heikkona kauniisiin paperituotteisiin ja käytän aina mieluummin kynää ja paperia kuin sähköisiä muistiinpanovälineitä. Tämän Jenni oli huomannut. Paketista paljastui kauniin kortin lisäksi pussillinen irtokarkkeja, muistikirja ja kaksi kynää. Napakymppi.

Mielestäni Jennin lahja on juuri sitä, mistä koko jutussa on kyse. Hän on selkeästi nähnyt vaivaa miettiessään mikä juuri minua ilahduttaisi eikä mennyt siitä mistä aita on matalin. Arvostan ja lähetän suuret kiitokset Jennille, tämä todella piristi päivääni!

Kerää ihmeessä kaikista #YllätäÄiti-postauksista lahjavinkit talteen!

Otavan kevään kirjat

Minun piti ensin kirjoittaa tämä postaus ihan kaikkien kustantamojen uutuuksista ja esitellä niistä mielenkiintoisimpia. Avasin ensimmäisenä Otavan katalogin keväälle 2017 ja huomasin pian, että näitä kirjoituksia taitaakin tulla useampia. Niin hyvältä nimittäin näyttää jo yksistään Otavan tuleva kevät.

Terhi Törmälehdon Vaikka vuoret järkkyisivät kertoo sanoja rakastavan Elsan tarinan. Elämäänsä jotain suurempaa kaipaava Elsa löytää etsimänsä helluntaiseurakunnasta, mutta vuosia myöhemmin Kolumbian Bogotassa asioita on punnittava uudelleen. Mielenkiintoiselta vaikuttava esikoinen.

Rakastin Katja Kallion esikoisteosta Kuutamolla ja olen lukenut uskollisesti kaiken hänen kirjoittamansa. Useamman vuoden tauon jälkeen Kalliolta ilmestyy romaani Yön kantaja, joka kertoo levottomaksi sieluksi kuvaillun Amandan kohtalon maailman kaduilta Seilin mielisairaalasaarelle. Tarinan päähenkilöllä on vastine todellisuudessa. 

Mikäli tekin olette Eve Hietamiehen luomien Antti ja Paavo Pasasen ystäviä, ilahduttanee teitä tieto, että Yösyötöstä ja Tarhapäivästä tuttu kaksikko tekee paluun. Hammaskeijussa Paavo on jo koululainen ja Antin ja Ennin suhde yhä epäselvä.

Venla Hiidensalon Sinun tähtesi maalaa kuvan kansallistaiteilijasta, joka ei viihdy kansakunnan kaapin päällä ja jolle rakkaus on luomisvoimista suurin. Albertin hautajaispäivänä saattojoukossa on myös Aarne, joka ei ymmärrä miksi hänen äitinsä halusi tulla paikalle.

Enni Mustonen on vastannut lukijoiden toiveeseen, sillä seuraava osa "Syrjästäkatsojan tarinoita" ilmestyy jo vuosi edellisen jälkeen ja pääosassa tällä kertaa todella on Idan tytär Kirsti. Ruokarouvan tyttäressä Ida Eriksson pitää yhä täysihoitolaa, mutta hänen tytärtään kutsuu isänsä tavoin Pariisi.

Sitten kotimaisista romaaneista käännöskirjallisuuden pariin. Jessie Burtonin Nukkekaappi on kustantajan sanoin ahmittava lukuromaani rakkaudesta ja petoksesta. Vuonna 1686 nuori aviovaimo Nella saa häälahjakseen nukkekodin, joka on tarkka kopio pariskunnan kodista. Talon mukana tulee kuitenkin salaisuuksia.

Taas saadaan uusi pohjoismainen dekkarisarja, kun norjalaisen Geir Tangenin esikoisdekkari Maestro ilmestyy suomeksi. Toimittaja Viljar Ravn Gudmunsson saa ilmoituksen murhasta ennen sen tapahtumista ja yhdessä hänen kanssaan tapahtumia selvittelee älykäs, mutta sosiaalisesti kömpelö poliisi Lotte Skeisvoll. Kuulostaako tutulta? Niin minustakin. 

Shari Lapenan teosta Hyvä naapuri on kehuttu vuoden parhaaksi jännitysromaaniksi. Pariskunnan lapsenvahti peruu tulonsa, mutta Anne ja Marco lähtevät siitä huolimatta päivälliselle naapuriin. He käyvät katsomassa vauvaansa puolen tunnin välein. Eräällä kurkistuskerralla kehto on kuitenkin tyhjä ja pariskunta huomaa olevansa pääepäilty lapsensa katoamistapauksessa. 

Samuel Bjørkin Yölintu jatkaa esikoisteoksen Minä matkustan yksin menestystä ja Holger Munchin sekä Mia Krugerin tutkimuksia. Tällä kertaa kyseessä on rituaalimurhaaja ja uhrina teinityttö.

Seuraavaksi sitten muiden kustantamoiden kevätuutuksia ja lastenkirjoja ihan erikseen. 

Kuvat otava.fi.

Kulmien kestopigmentointi

Minulla on ollut kestopigmentoidut kulmakarvat vajaat kymmenen vuotta. Tai tatuoidut, kuka mitäkin termiä haluaa käyttää. Nyt oli aika taas kerran uusia väritystä ja kävin syyslomalla hoitamassa asian. 

Kulmani kestopigmentoitiin ensimmäisen kerran vuonna 2008 ja väriä uusittiin ja lisättiin kolme vuotta myöhemmin. Nyt viisi vuotta edellisen käynnin jälkeen havahduin siihen, että väri on ajan mittaan haalistunut. Sitä oli kyllä vielä, mutta haalistuessaan kulmat olivat muuttuneet myös harmahtaviksi. Oli siis aika kestää pieni hetki nipistelyä ja laitattaa kulmat kuntoon. Yritin etsiä tähän kuvaa alkutilanteesta, jossa kulmakarvat näkyisivät kunnolla. Väri pysyy minulla todella hyvin, mutta kuten sanottua, lämpöä oli kulmista kadonnut.

Kulmien osalta asia on kuten monessa muussakin, eli halvalla ei saa hyvää. Tärkeintä on löytää taitava tekijä ja tuttavien suosituksia kannattaa kysellä. Asiansa osaavilla tekijöillä on myös usein kalenteri buukattuna pitkälle tulevaisuuteen ja mikään hetken mielijohde kulmien tatuoiminen ei siis usein ole. Paitsi jos tarttuu vähän epämääräisempään tarjoukseen. Trust me, ei kannata. Pahimmillaan saat huonolaatuisilla väreillä tehdyt tasaisiksi väritetyt mustat pölkyt tuohon silmien ylle ja siinä sitä sitten ollaan.

Minun tekijäni ei käytä kulmille suunnattuja pigmentointivärejä, vaan tekee myös kulmat tatuointiväreillä, samoilla millä esimerkiksi mieheni jalka on väritetty. Ne paitsi kestävät hyvin, ovat turvallisia ja varmasti tutkittuja. Pigmenttiväreillä on kuulemma myös tapana kulua nopeammin ja muuttua ajan myötä, ruskea esimerkiksi alkaa herkästi punertaa. Myös itse pigmentointityö tehdään tatuointivälineillä ja väriaine viedään neulalla ihon alle, ei ihan yhtä syvälle, vaan lähemmäs ihon pintaa. Tekijä piirtää pieniä viivoja ihoon karvoja myötäillen ja tulos on todella aidon näköinen. Omat kulmani väritettiin tällä kertaa puhtaalla pehmeällä ruskealla, mutta värejä voidaan hyvin myös sekoittaa halutun lopputuloksen takaamiseksi. Ja kun kulmat ihan ensiksi muotoillaan haluttuun malliin, voidaan mahdollisia koloja esimerkiksi täyttää vaivatta.

Valmiit kulmat ovat olleet itselleni iso helpotus mitä meikkaamiseen tulee. Kasvot saavat ryhtiä ja aamutoimet nopeutuvat. Olen monta kertaa miettinyt myös pigmentoituja silmänrajauksia, mutta joka kerta tullut samaan lopputulokseen. Tykkään laittaa välillä pelkkää ripsiväriä ja en koe tarvitsevani pysyviä rajauksia. Laitan sitten rajauskynää, kun siltä tuntuu. 

Ja nyt, tervetuloa meikittömien kasvokuvakavalkadien pariin. Toimenpiteen jälkeen suositellaan muutaman päivän meikkaamattomuutta ja kulmia rasvaillaan ahkerasti. Pikkuhiljaa, itselläni neljäntenä päivänä teosta, kutina lisääntyy ja ylimääräinen väri alkaa irrota pieninä lastuina tai murusina. Ensimmäinen kuva on otettu samana päivänä, kun kulmat tehtiin. Ne ovat vielä tässä vaiheessa hyvin tummat.

Tässä kuvassa, joka on otettu kaksi vuorokautta pigmentoinnin jälkeen, minulla ei ole mitään muuta meikkiä kuin ripsiväriä. Kulmat tekevät kyllä niin paljon.

Seuraavan kuvan nappasin viisi päivää pigmentoinnista. Nyt kulmat kutisevat ja niitä saa olla jatkuvasti rasvailemassa pumpulipuikolla. Väriä on myös alkanut irrota ja yritin kuvata, kuinka toisen kulmakarvan etuosassa on selvästi vaaleampi alue. Siitä ylimääräinen väri on jo irronnut. 

Lopputulos kahdeksan päivää pigmentoinnin jälkeen ja kulmat ovat kunnossa. Ylimääräinen väri on irronnut ja liika tummuus poistunut samalla. Tässä kuvassa olen lähdössä töihin eikä minulla ole muuta meikkiä kuin ripsiväriä ja huulikiiltoa.

Tähän mennessä olen pärjännyt kulmien tatuoimisella ja hampaiden valkaisulla, eli tällaisilla semi-pysyvillä kauneudenhoitotoimenpiteillä. Olen kuitenkin itseni kohdalla ihan pro Botox, kunhan sen aika koittaa. Mielenkiinnolla odotan milloin ja mikä on seuraava askel, kun olen tarpeeksi katsellut noita silmien alla olevia ryppyjä. Niiden tuloa ei voi estää, mutta onneksi niille voi tehdä jotain. En usko asettuvani koskaan veitsen alle, mutta erilaiset pistoshoidot tai mesolangat, tervetuloa kasvoilleni. 

Lukulaskurin lokakuu

Taas on yksi kuukausi käsitelty. Pidemmittä puheitta siirrytään suoraan lokakuun lukuvinkkien pariin seuraavien kymmenen kirjan myötä:

Johanna Ilmakunnas: Joutilaat ja ahkerat

Cilla & Rolf Börjlind: Sov du lilla videung

Miika Nousiainen: Juurihoito

Agatha Christie: Seitsemän kellon salaisuus

Laila Hirvisaari: Hiljaisuus

Ville Kivimäki & Anssi Männistö: Sodan särkemä arki

Alan Bradley: Piiraan maku makea

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä

Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä

Minä luen mielelläni historiasta ja erityisen mielelläni tavallisten ihmisten elämästä entisaikoina. Johanna Ilmakunnaksen tietokirja Joutilaat ja ahkerat. Kirjoituksia 1700-luvun Euroopasta vie lukijan nimensä mukaisesti tuon ajan ihmisten arkielämään. Jo tuolloin ihmisiä ympäröivät maailmanlaajuiset kulutusmarkkinat ja elämää rytmitti vahvasti vuodenkierto. Mielenkiintoinen teos aihepiiristä kiinnostuneelle.

Cilla ja Rolf Börjlindin dekkarisarja on uusin suosikkini ja juuri tälläkin hetkellä Yle näyttää ensimmäisestä kirjasta tehtyä Nousuvesi-sarjaa. Sov du lilla videung (suomennettuna muuten Topeliuksen Pienelle Pajulle) jatkaa entisen poliisin Michael Stiltonin ja vastavalmistuneen Olivia Rönningin tutkimuksia, jotka tällä kertaa keskittyvät maahanmuuttoon ja rajat ylittävään rikollisuuteen monissa muodoissaan, yksityiselämää unohtamatta. 

Olen lukenut Miika Nousiaista aina hänen esikoisteoksestaan saakka ja uutuuskirja Juurihoito jatkaa Vadelmavenepakolaisen aloittamalla linjalla, jossa humoristinen pinta kätkee alleen isoja asioita. Onni Kirnuvaara on isä, jota ei ole poikansa Pekan elämässä näkynyt. Eräällä hammaslääkärikäynnillä Pekka havaitsee hänellä ja hammaslääkärillään olevan saman sukunimen ja paljastuu, että he ovat veljeksiä. Yhdessä veljekset lähtevät jäljittämään kadonnutta isäänsä ympäri maailmaa. Matkalta löytyy paitsi lisää sisaruksia, myös monenlaisia alkuja uudelle elämälle. 

Agatha Christien Seitsemän kellon arvoitus tarttui mukaani Hulluilta Päiviltä, sillä muistelin sen vielä puuttuvan Christie-kokoelmastani. Tarina itsessään sisältää suuren määrän henkilöhahmoja ja melkoisen ennalta-arvattavan juonen, kun eräs kartanon vieraista ei herääkään aamulla. Vainajan huoneen takanreunukselle on aseteltu kummalliset seitsemän kelloa. Ja mitä tekemistä mystisellä salaseuralla on kaiken kanssa.

Laila Hirvisaaren uutuusromaani Hiljaisuus on koskettava kuvaus pienestä tytöstä, joka vanhempiensa menetyksen jälkeen on menettänyt äänensä. Inga kommunikoi kaikkien kanssa kirjoittamalla ja luokkatoverit kiusaavat orpoa tyttöä paitsi mykkyydestä, myös epämuodostumasta. Maailma on julma pienelle lapselle sodan jälkeisessä yhteiskunnassa. Hirvisaari kuvailee tytön elämää elävästi ja tunteella, kaikesta paistaa lävitse vahva oma kokemus. Mietin lukiessani samaa kuin Helsingin Sanomien kriitikko arviossaan, eli miksi tämä kirja oikein on kirjoitettu. Luulen, että Hiljaisuus on niitä teoksia, jotka kirjailijan on pitänyt saada kirjoittaa itsestään ulos. 

Ville Kivimäki on ansioitunut uudenlaisen historian kirjoittajana ja hänen teoksensa Murtuneet mielet voitti muutama vuosi takaperin Tieto Finlandia -palkinnon. Tällä kertaa Kivimäki, yhdessä Anssi Männistön kanssa, on tehnyt valokuvapainotteisen teoksen Sodan särkemä arki. Lukijalle tarjotaan kuvin ja sanoin katsaus siihen millaista oli elää niin sota- kuin kotirintamalla, miten väkivalta vaikutti yksilöihin ja mikä oli muistamisen ja unohtamisen merkitys. Hieno teos kokonaisuudessaan. 

Sitten päästään tämän kuukauden parhaaseen lukulöytöön. Olen jo pitkään laittanut merkille Alan Bradleyn jännitysromaanit, en vähiten niiden kauniiden kansien vuoksi, mutta jättänyt ne ennakkoluuloisena hyllyyn. Olen ajatellut, etten jaksa kiinnostua 11-vuotiaasta päähenkilöstä, olin kuinka dekkarifani tahansa. Nyt kuitenkin huomasin sarjan ensimmäisen osan Hulluilla Päivillä edulliseen hintaan ja päätin antaa sille mahdollisuuden. Ja onneksi näin, minusta on nimittäin tullut 11-vuotiaan myrkyttäjämestarin Flavia de Lucen ykkösfani. 

Piiraan maku makea aloittaa sarjan ja tutustuttaa lukijat sarjan päähenkilöön. Eletään vuotta 1950 ja Flavia asuu pienessä englantilaiskylässä Buckshawn kartanossa yhdessä isänsä ja sisartensa kanssa. Hänellä on  paitsi ikioma laboratorio kotonaan, myös erehtymätön vainu mitä rikosten ratkaisuun tulee. Ensimmäisessä romaanissa tämä 11-vuotias harrastelijasalapoliisi ja kotikemisti löytää eräänä aikaisena aamuna kotipihaltaan kuolemaa tekevän miehen ja ennen kuin paikkakunnan poliisivoimat sen kunnolla käsittävät, on nuori neiti mukana jutun selvittelyssä korviaan myöten. Näissä romaaneissa Neiti Etsivät ja Viisikot kohtaavat Agatha Christien pikkukylät ja kartanomiljöön. Kaiken keskellä on Flavian mielikuvituksekas ja ilkikurinenkin hahmo.

Kirja kirjalta lukija saa tietää lisää Flavian perheestä. Hänellä on kaksi ilkeää isosiskoa, kymmenen vuotta sitten vuorikiipeilyonnettomuudessa kadonnut äiti ja isä, joka äidin kuoleman jälkeen uppoutui postimerkkien keräilyyn. Kemiankokeita laboriatoriossaan tekevä Flavia suunnitteleen sisarustensa myrkyttämistä säännöllisesti, mutta onneksi hänellä on arjessaan tukena paitsi taloudenhoitaja Mullet, myös yleismies Dogger. 

Sarjan toisessa osassa Kuolema ei ole lasten leikkiä kylään tulee nukketeatteriseurue, jonka näytös päättyy tragediaan. Jälleen kerran Flavian älyä ja nokkeluutta tarvitaan tapauksen ratkaisuun. 

Kolmas osa, Hopeisen hummerihaarukan tapaus alkaa, kun Flavia tutustuu kylän markkinoilla ennustavaan mustalaisnaiseen. Myöhemmin Flavia löytää naisen pahoinpideltynä ja pian tämän jälkeen kartanon mailta löytyy ruumis. Arvoitus pitää sisällään myös kauan sitten kadonneen vauvan tapauksen.

Sarjan neljännessä osassa Filminauha kohtalon käsissä Buckshawn kartanon asukkaille on tullut selväksi, että kartano on vararikossa. Tämän vuoksi Flavian isä Haviland de Luce on vuokrannut kartanon elokuvaryhmälle kuvauspaikaksi. On joulu, mutta jälleen tapahtuu murha. Onneksi Flavia on paikalla. 

Flavia de Luce -sarjan viides osa on vastikään suomennettu nimellä Loppusoinnun kaiku kalmistossa, mutta sen lisäksi Bradley on kirjoittanut jo kolme muutakin osaa sarjaan. Saan ne toivottavasti pian kirjastosta englanninkielisinä ja pääsen jatkamaan Flavian maailmaan uppoutumista.