Kaniinivoimaa ja itsensä ylittämistä, kirja-arviossa Lontoon kuninkaalliset kanit

Santa & Simon Sebag Montefiore: 

Lontoon kuninkaalliset kanit. 

176 s. Sitruunakustannus 2018.

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Antaakaahan kun kerron teille Sulo Ruskeahännästä. Sulo on kaniinipoikueen pahnanpohjimmainen, koko joukon heikko ja heiveröinen kuopus. Sen sisarukset ovat jänteviä ja reippaita kaneja, mutta Sulo puolestaan arka, karsastuksen vuoksi silmälappua käyttävä sisarustensa vastakohta. Sulon äitikin pelkää pienokaisensa joutuvan jonain päivänä ketun saaliiksi. 

Itse asiassa, kuten kirjassa myöhemmin käy ilmi, Sulo onkin kaikista kaniineista reippain, rohkein ja uskaliain. Eräänä päivänä Sulo nimittäin kuulee sattumalta juonen, jonka tarkoituksena on saattaa Englannin kuningatar lokaan. Eikä siinä muu auta, kuningatar on pelastettava. "Niin siinä sitten kävi, että poikueen pienin, koko kaniyhdyskunnan heikoin ja heiveröisin kaniini, sisarustensa vitsien ja naurun aihe, valaisi taskulampullaan pimeää tunnelia ja lähti hitaasti kulkemaan kohti tuntematonta." 

Sulon tarina sai alkunsa iltasatuhetkestä, kun Montefioren pariskunta nukutti tuolloin seitsenvuotiasta poikaansa. Vuosien myötä tarina kasvoi nykyiseen muotoonsa ja tuli julkaistuksi. Nyt Lontoon kuninkaalliset kanit saa vielä tänä keväänä suomenkielisen jatko-osan Pako tornista ja seuraava kirja ilmestyy suomennettuna syksyllä. Hyvä niin, sillä minä olen aivan ihastunut Suloon. Kirjan kieli on kaunista, tarpeeksi helppoa alakoululaiselle lukijalle ja kuvitus yhdistettynä hieman tavallisesta poikkeavaan fonttiin lisää sen kuuluisan pisteen i-kirjaimen päälle. Kate Hindleyn luoma visuaalinen ihme on  kerrassaan herkullinen. Kokonaisuus on mietitty ja toimiva ja kaiken sijoittuminen Lontooseen ja Buckinghamin palatsiin on hyvä oivallus.

Kaiken keskiössä on lopulta kuitenkin tarina. Kirjan teema on aina ajankohtainen ja meitä kaikkia koskettava itsensä ylittäminen. Sulon tarina koskettaa, kun pienestä arasta kaniinista kasvaa tosipaikan tullen rohkea ja oikeudenmukainen toimija. Eihän Sulon tarvitsisi lähteä kuningatarta pelastamaan, ei toki. Vanha kani Horatio, Sulon uskottu, toteaa kuitenkin viisaasti: Tämä on sellainen hetki, joka voi määrätä kanin koko loppuelämän suunnan - jopa kaikkein heikoimman ja heiveröisimmän. [...] Sulo Ruskeahäntä, olet rohkeampi kuin luulet."

Vinkkaan kirjaa ahkerasti 3-4 -luokkalaisille, mutta oma tokaluokkalaiseni pystyisi kirjan myös mainiosti lukemaan. Olen käyttänyt kirjaa myös osana kehittelemääni "Minä uskallan - pieniä tarinoita rohkeudesta" -vinkkausta ja työpajaa, jossa pohdimme koululaisten kanssa mitä rohkeus tarkoittaa ja millaista se sitten on, kun tekee jotain rohkeaa. 

Ja mitä ne Lontoon kuninkaalliset kanit sitten oikein ovat? Sekin selviää Sulon rohkeuskokeen myötä.