Vuosisadan kesä alkaa kääntyä ehtoopuolelleen. Se kesä, jonka vertaista ei kuulemma ole ihan vähään aikaan tulossa. Helle helli, käristyskupoli pysyi sinnikkäästi pienen Suomen päällä ja kaikki muuttuivat kesäihmisiksi. Viimeksi tällaista oli kuulemma vuonna 2010. En ihan heti pysty muistamaan siitä kesästä muuta kuin että olin lopettanut kolmen kuukauden oksentamisen ja raskaana oleminen alkoi olla siedettävää. Mutta sää, siitä ei ole minkäänlaista muistikuvaa.
Että miltä nyt tuntuu, kun tämä harvinainen himohelle on lekotellut päällämme ja me itse hakeutuneet rannoille ja vesistöjen äärelle? Että miltä tuntuu menettää se kaikki olemalla koko kesä tiiviisti töissä?
Mietitäänpä. Pienenä en suostunut astumaan paljain jaloin nurmikolle saatikka hiekkalaatikolle lainkaan. Jalat sellaisesta likaantuu, joten parempi pysytellä terassilla tai asfaltilla. Vähän kasvettuani kesässä parasta oli se, että koko loman saattoi käyttää kirjaston hyllyjen välissä haahuillen ja kantaen kuormakamelina luettavaa kotiin. Lukupaikka varjosta takapihalta ja kirja käteen. Siinä oli resepti toimivaan kesälomaan minun mielestäni.
Minähän en siis ole niitä niin kutsuttuja kesäihmisiä ollenkaan. Vihaan hikoilemista. Olen allerginen itikoille ja saan pienestä pistosta kahden euron kolikon kokoiset tulehtuneet paiseet. Ja ihan yksinkertaisesti viihdyn paremmin sisällä kuin ulkona. Kesässä parasta onkin valo, muutoin voisin elää neuletakki-ilmastossa ympäri vuoden.
Sen sijaan syksyä minä rakastan, niitä uusia alkuja, kaiken käynnistymistä, tekemisen meininkiä. Siinä missä kesä on laiskanpulskea lötköpötkö, käy syksy ruskaretkellä omenoiden puna poskillaan ja aloittaa harrastuksen. Minä en retkeile, mutta uutta aloitan usein ja paljon. Harvoin jatkuvat jouluun, mutta se ei olekaan se pointti.
Tämä kesä on ollut ihana. Olen saanut olla luvan kanssa sisällä kirjastossa, olen tavannut uusia ihmisiä ja oppinut valtavasti. Olen sanalla sanoen nauttinut jokaisesta päivästä ja lähtenyt töihin iloisena. Olen tehnyt, nähnyt, kokenut ja ollut onnellinen. Vapaalla on ollut aikaa olla perheen kanssa, mutta ne ulkoiluaktiviteetit, uimiset ja metsäretket, ne on hoitanut perheemme toinen aikuinen.
Että kiitos kysymästä, oli oikein hyvä kesä.
Kuvat yhteiseltä kesälomaltamme heti kesäkuun alusta Thaimaan Hua Hinistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti