Kaksplus.fi

torstai 29. joulukuuta 2016

Kun kuusi kaatui ja äiti oli kireänä

Aatonaattona olin käymässä vanhempieni luona, kun äitini väsymyksestä harmaan naamani nähdessään kysäisi, että "ensi vuonna Malediiveilla, eikö vaan". Olin tosiaan sillä hetkellä valmis unohtamaan joulunvieton seuraavana vuonna kokonaan ja ostamaan jo nyt matkan lämpimään odottamaan. Viikolla oli käyty esikoisen ja kuopuksen joulukirkoissa, esikoisen joulujuhlassa ja kuopuksen laulutilaisuudessa, keitetty vanhemmille aamukahvia yhdessä vanhempaintoimikunnassa ja pystytetty joulukuusten myyntipiste toisessa. Kun olin torstaina aamupäivällä pitänyt esikoisen opettajalle pienen puheen ja hypännyt siitä rattiin vuorokauden matkalle Itä-Suomeen olin varman asiastani. Eihän tässä tällaisessa ole mitään järkeä, maailmaa taas valmistetaan ennen joulunpyhiin laskeutumista. 


Kun aatonaattoillan myötä hengitin syvään, kävimme koko perhe joulusaunassa ja söimme sen jälkeen jo perinteeksi muodostuneen rapuskagenin paahtoleipien kanssa, alkoi tuntua paremmalta. Mikä oli ollessa, kun isoäiti oli hyvävointinen, vaikkakin toisessa kaupungissa, esikoisen todistus ei olisi voinut olla parempi ja täysin ansaitusti syksyn ahkeroinnin jälkeen ja edessä oli reilun kahden viikon loma tyhjine kalenterisivuineen. Vielä lempparileffani Notting Hill, lasi jääkylmää chardonnayta ja kyllä se taas siitä lähti elämä voittamaan. Vaikka se kuusi kaatuikin. 




Jouluaattoaamu valkeni rauhallisena, vaikka kahden pienen pojan lahjajännitys olikin huipussaan. Olimme tavalliseen tapaan aikeissa viettää aaton vanhempieni ja siskoni kanssa, mutta totutusta poiketen päätimme jäädä sinne yöksi. Ajan aina mieluiten omaan kotiin yöksi, joulupäivänä omasta sängystä herääminen on huomattavasti mukavampaa kuin varavuoteelta tai patjalta heräily. Pojat kuitenkin olivat innolla jäämässä yöksi isovanhemmilleen, joten mikäpä siinä. Otimme omat lahjat mukaan, mutta kaksi niistä avattiin jo aamupäivällä kotona pahimman jännityksen helpottamiseksi. 


Riisipuuron ja manteleiden (yllättäen kaikki kolme miestä saivat sellaisen, kumma juttu!) jälkeen katsottiin joulurauhan julistus ja sitten matkaan. 



Iltapäivällä kävimme esikoisen kanssa jouluaaton hartaudessa, jossa isäni kuoro lauloi. Sitä ennen oli jo laitettu juhlavaatteet päälle ja olimme valmiit aloittamaan aaton juhlinnat. Kattauksesta löytyi kristallia ja hopeita, laseista samppanjaa ja kuusen alta valtavasti paketteja. Pikkukundit pääsivät avaamaan lahjansa jo ennen syömistä, me aikuiset avasimme omamme vasta myöhemmin.







Tämä Lindexiltä ostamani ihana tyllihame oli käytössä aivan susi. Jätin jälkeeni paljetteja missä olinkin, niitä tippui tasaisesti koko illan. Palautukseen lähtee. Tässä kuvassa tutkin vahinkoja.


Aattoilta kului rauhallisesti. Syötiin, avattiin lahjat, syötiin vähän lisää kahvin ja kakun myötä, oltiin ja juteltiin. Pojat leikkivät vuorotellen kaikilla leluillaan ja me aikuiset ihastelimme omia lahjojamme. Minä sain monta ihanaa lahjaa, tässä mallataan yhtä. 



Illan myötä vaihdettiin pyjamat ja villasukat ylle ja siirryttiin Trivial Pursuitin pariin. Oma parini, esikoinen siis, häipyi kesken kisan oltuaan sitä mieltä, että tämä peli hävitään. Niin kävi, mutta ei haitannut. 






Aatonaattona kyselin mitä mieltä muu perhe olisi siitä, jos juhlisimme ensi vuonna joulua palmun alla. Sain täystyrmäyksen, sillä tavalla en saa joulua mennä pilaamaan sanoivat pojat. Osasin jo arvata vastauksen,eli tällä mennään niin kauan kunnes lapset kasvavat. Mutta jonain vuonna minä sitä kokeilen, millainen on joulu kaukana ja jollain muulla tavalla kuin perinteiden mukaan vietettynä. 



8 kommenttia:

  1. Mulle on nyt viime aikoina herännyt vahva ajatus siitä, että pian tulee vuosi jolloin meidän perheen yhteinen lahja on joulu jossain kaukana palmujen ja veden äärellä. Ei varmaan vielä ensi vuonna, meilläkään kun se ei saanut kannatusta. Mutta tulossa on, vaikka perinnejoulukin sitten aina kuitenkin on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, tulossa on. Ja tuleehan niitä jouluja taas sen yhden ulkomailla vietetyn jälkeenkin, jos palmun alla vietetty joulu ei kuitenkaan tuntuisi sopivalta. Mäkin sanoin, että kyllä me vielä jossain vaiheessa sitä kokeillaan.

      Poista
  2. Minä palasin juuri kotiin tuolta mainitsemaltasi Malediiveilta. Saari jolla olin,oli aivan upea suorastaan paratiisi.
    Olen viettänyt useita jouluja palmun alla. Joskus joku kysyy, miten voit lähteä jouluksi pois Suomesta? Miksi ei? Rakkaat ihmiset ympärillä ja ihana ilmasto kauniine rantoineen. Peukutan.
    Ihanalta kuulosti myös teidän joulunne. Yhteistä puuhaa,isovanhempia, perinteitä...
    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on haaveena viettää nelikymppisiä ja viidettätoista hääpäivää poikien kanssa Malediiveilla, pitää vaan sitä ennen säästää ahkerasti! Kyllä meidänkin joulumme oli lopulta tosi kiva. Oli vaan vähän käynnistymisvaikeuksia alkuun.

      Poista
  3. Viime jouluna olin samoissa fiiliksissä, kunnes keskustelin erään keski-ikääntyneen tuttavan kanssa. Hän sanoi kaipaavansa niin kovasti lasten joulujuhlia. Kun lapset ovat kasvaneet ala-kouluiästä ohi, niin yhtäkkiä ei enää olekaan juhlia joulukuvaelmineen jne. Siinä hetkessä hoksasin itsekin, että vaikka niitä on nyt ruuhkaksi asti, niin muutaman vuoden päästä ei enää olekaan. Otetaan siis ilo niistäkin irti nyt ;) Vaikka sitten joku joulunaika kiertäis yhdissätoista (henk.koht. enkka viime vuodelta) lasten joulujuhlissa/ -konserteissa-, luciajuhlissa, -myyjäisissä jne.
    Äitit lepää sitten joulun jälkeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala, yksitoista! Minä venyin vain seitsemään! Ja varmasti aivan totta tuo, että näitä aikoja minä joskus ikävöin. Sitten, kun olen siellä palmun alla kaverinani vain mies, pojat omissa joulunvietoissaan.

      Poista
  4. Hihkaisen, että löysin blogisi juuri ja jos sopii niin tulin jäädäkseni :)
    Mukavaa alkavaa vuotta!

    VastaaPoista