Kaksplus.fi

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Hyvä pläni

Tänään kävin jalkavammoihin erikoistuneen ortopedin vastaanotolla juttelemassa jalkani tilanteesta ja hoitolinjasta. Lähdin aamupäivällä taksilla kotoa hyvin rennoissa vetimissä, en uskaltanut laittaa farkkuja siltä varalta, että kipsattaisiin heti. Siispä rennot collegehousut saivat kelvata. Kun aikaa oli, nappasin kuvankin. 


Lääkäriasemalla vietin parisen tuntia, odottelussa auttoivat muun muassa pino kaksi vuotta vanhoja lehtiä sekä television aamusarjat. Kävin tuona aikana pari kertaa lääkärin juttusilla, uusissa röntgenkuvissa sekä vielä ekg-käyrällä päälle. Lopulta hoitosuunnitelma oli selvillä. Uutiset ovat sekä hyviä, että huonoja.


Huonot uutiset ensin. Jalka ei ole vieläkään luutunut lainkaan, päinvastoin vamma on viimeisen viikon aikana mennyt huonompaan suuntaan. Alkujaan hyväasentoinen murtuma on nyt muuttunut huonommaksi, kun toisessa luunpalassa kiinni oleva jänne vetää tätä luuosaa vinoon. Lisäksi hermovaurio on hyvin todennäköinen, sillä jalassa ei kierrä kunnolla veri, se on jatkuvasti kylmä ja varpaat puuduksissa. Tätä huonommassa paikassa jalkaterän luiden murtuma ei oikein voisi olla. 

Hyvä uutinen puolestaan on se, että meillä on selkeä hoitolinja. Lääkäri oli itse ehdottomasti aktiivisen hoidon kannalla, mikä selvällä suomen kielellä tarkoittaa leikkausta. Hän olisi ollut valmis kokeilemaan vielä myös konservatiivista hoitoa, eli kipsausta, jos olisin ehdottomasti sitä halunnut. Puolet kipsatuista joutuu silti leikkauspöydälle, kun luutumista ei vain tapahdu. Olin ehdottomasti tätä vastaan ja sanoin, että minun täytyy saada itseni kuntoon eikä myöskään perheen ja arjen merkitystä voi tässä väheksyä. Haluan, että hoidetaan nyt heti niin tehokkaasti kuin vain voidaan. 

Ja näin tehdään. Huomenna menen sairaalaan, jossa minut todennäköisesti nukutetaan (vain pieni osa leikkauksista tehdään heillä puudutuksessa) ja nilkasta otetaan luusiirre murtumakohtaan. Tämän, yhdessä titaaniruuvin kanssa pitäisi varmistaa luutumisen alkaminen ja jalan parantuminen. Pieni osa leikatuista tarvitsee uuden operaation ja isomman siirteen, mutta sitä nyt on turha miettiä tässä vaiheessa, positiivisella asenteella vain eteenpäin. Pääsen todennäköisesti kotiin heti huomenna illalla/alkuyöstä, jos vointi vain on hyvä. Minut on nukutettu aiemmin kahdesti ja molemmat kerrat ovat sujuneet hyvin, joten toivottavasti tämäkin on samanlainen enkä saa jälkioireina esimerkiksi pahoinvointia. Leikkauksen jälkeen toipumisaika ja sairausloma on ensiarviolta parisen kuukautta ja kuntoutus päälle. Kun kävelykyky saadaan palautettua, on aika miettiä sitä hermovaurioasiaa. Mutta yksi juttu kerrallaan. 

Mietin tänään, kun siinä vastaanotolla näitä käytiin lävitse, kuinka eriarvoisessa asemassa ihmiset täällä meillä Suomessakin ovat mitä terveydenhoitoon tulee. Kaikki tämä hoidetaan työterveyden kautta ja työtapaturmavakuutuksesta, mutta varmuutta ei ole ehditäänkö maksusitoumusta saada heti huomiseksi. Mikäli ei ehdi, joudutaan leikkaus perumaan ja siirtämään sitä viikolla, minkä aikana jalkani ehtisi mennä vielä nykyistä huonompaan kuntoon. Tai jouduttaisiin, mikäli minä en olisi sanonut heti siinä vastaanotolla, että leikataan huomenna joka tapauksessa ja minä maksan toimenpiteen kulut itse, ellei maksusitoumus ehdi perille. Haen ne sitten itse myöhemmin takaisin. En missään nimessä ala odotella enää viikkoa, kun minulla kerran on mahdollisuus päästä hoitoon heti huomenna. Suomestakin on pikkuhiljaa tullut paikka, jossa sairaanhoito erikoistuu yhä enemmän ja rahalla saa. Se on hyvä asia niille, joilla ylimääräistä on irrottaa tällaisissa tilanteissa. Samalla se eriarvoistaa meitä kansalaisia kovasti, kun samaan aikaan joku toinen yhtä lailla avun tarpeessa oleva menee leikkausjonoon julkiselle ties kuinka pitkäksi aikaa. Ei ole ihan ongelmaton asia tämä. 

Joka tapauksessa olen tyytyväinen ja helpottunut siitä, että vammaa aletaan nyt toden teolla hoitaa. Tästä ei voi olla suunta kuin ylöspäin, vaikka toipuminen kauan tuleekin viemään. Mutta on se uskomatonta ja vähän ironistakin, että yksi pieni askel, yksi pieni liukastuminen voi johtaa tällaiseen lopputulokseen. Vähän erilainen operaatio kesäkuntoon tänä vuonna.

Ne pirulaiset, joilla se yksi askel tuli otettua.





6 kommenttia:

  1. Ajattele, mikä onni, ettei tuo tapahtunut kotiäitivuosina, jolloin ei kuulu minkään työterveyden piiriin, eikä vakuutukset välttämättä ole ihan parhaalla mahdollisella tolalla. Samoin sairasloman järjestäminen tuottaisi suuria ongelmia.

    Onnea leikkaukseen. Olin juuri syksyllä harjoittelussa päiväkirurgialla, julkisella puolella. Tilat olivat ihan uudet ja henkilökunta, joista moni oli toiminut sekä yksityissektorilla että julkisella, piti julkista puolta hyvänä. Samat kirurgit leikkaavat julkisella ja pitävät lisäksi vastaanottoa Mehiläisessä ym. Onneksi julkinen puoli ei ole siltä osin kaikkinensa rapautunut, mutta jonot tietysti ovat sitten toinen juttu. Varsinkin iäkkämpien ihmisten kohdalla.
    Lapset saavat kyllä hyvää hoitoa nopsaan julkisellakin. Omassa perheesäni on tästä kokemus, tyttäreni kasvain (vaarattomaksi osoittautunut) hoidettiin asiallisesti julkisella puolella eikä vakuutuksista ollut lopulta mitään hyötyä, koska kaikki hoitui niin hyvin. Alueelliset erot ovat tietysti julkisella vielä suurempaa eriarvoisuutta tuova tekijä. Helsinkiläiselle erikoissairaanhoito on hieman helpommin saatavilla, maakunnista tulevat joutuvat monenlaisiin arjen järjestelyihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, onneksi olen työterveyden piirissä nyt. Ja onneksi lapset ovat jo näinkin isoja eikä hoidettavana ole esimerkiksi kolmevuotiasta ja vauvaa.

      Julkisella puolella olen itsekin saanut oikein erinomaista hoitoa ne kerrat, kun olen potilaana ollut. Minut on leikattu kahdesti ja kaikki meni hienosti, ei mitään valittamista. Samaten lapset ovat saaneet tarvitsemansa avun. Ainoa kritisoitava asia ovatkin resurssit, niiden puute ja siitä aiheutuvat jonot. Ei ole oikein, että rahalla voit hoitaa vaivan kuntoon viikon sisällä ja jos ei, niin jonottaa mahdollisesti pitkäänkin.

      Poista
  2. Tsemppiä huomiseen, kaikki menee hyvin. Joskus toipuminen on ärsyttävän hidasta ja pitkästyttävää.
    Mutta hei, asiasta ihan muille maille. Aukaise nyt hyvä nainen noi sun hiukset. siinä yhdessä kuvassa näytit niin upealta mustassa aukinaisessa lookissa, ehdottomasti suosittelen sinulle sitä.
    Onnea huomiseen vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, täällä ollaan jo toipumisvaiheessa! Kunhan jaksan, kirjoittelen enemmän siitä miten kaikki meni. Nyt maistuu unen ja särkylääkkeiden yhdistelmä!

      Poista
  3. Tsemppiä leikkaukseen!
    Ihmeellistä tosiaan on mihin pienen pieni liukastuminen voikaan johtaa. Itsellä murtui jalka kolmesta kohtaan ja nilkka meni pois paikoiltaan. Saatiin ihme kyllä loistokuntoon laatoilla ja ruuveilla! Uskon ja toivon että sinulle käy samoin.
    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on sinullakin ollut kurja tuuri, kun liukastuminen on johtanut noin pahaa lopputulokseen! Nyt minullakin on ruuvi laitettu paikoilleen jalkaan, toivottavasti tästäkin saadaan ihan kävelykuntoinen koipi vielä!

      Poista