Kaksplus.fi

perjantai 2. tammikuuta 2015

I just don't know what to do with myself...

Olin eilen illalla jotenkin tosi alakuloinen ja surullinen. Se tuli ihan puskista, mukavan päivän päätteeksi, tiedä sitten mistä sai alkunsa. Märehtimisen kohde oli kuitenkin selkeä, minä itse. Ja kun aamulla ei pahemmin nukuttanut, nousin kirjoittamaan ennen töiden alkua.


Jo aiemmin kirjoitin ikäkriisistä, joka ei pelkästään orasta, vaan on pamahtanut täysillä päälle. Kovaa ja armotta se kohdistuu minuun itseeni ja siihen millainen olen. Ajan kuluminen kauhistuttaa ja peili kertoo karua kieltään joka ainoa aamu. Paitsi lasten kasvamisesta, ajan kulumisen huomaa kaikkein selvimmin siitä millainen aamunaama peilistä vastaan katsoo. Toissavuosi toi juonteet silmien alle eivätkä ne ilmeisesti aio kadota.


Olen tällä hetkellä jollain lailla kokonaisvaltaisen tyytymätön itseeni. Sitä toivoisi täyttävänsä 35 elämänsä kunnossa, mutta ei. Hyvinvointi kun tuppaa olemaan aina fyysisen ja psyykkisen olon summa ja pari viime vuotta rankimpia elämässäni ikinä, on tietysti selvää että se näkyy naamasta. Peilikuva on väsynyt, samea ja eloton. Kulunut ja kulahtanut, virttynyt ja vanunut. Yritän hoitaa ihoa parhaani mukaan, juon päivässä monta litraa vettä ja perusruokavalio on kunnossa. Käytän alkoholia satunnaisesti ja vähän enkä tupakoi. Käyn kampaajalla, lakkaan kynsiä, huolehdin itsestäni kaikin mahdollisin tavoin. Ei näytä auttavan, joten ehkä se surullinen olo, joka välillä valtaa, tulee näkyväksi ulkoisessa olemuksessa. Eletty elämä yksinkertaisesti näkyy meikäläisestä.

Tällä hetkellä en yhtään tykkää katsoa valokuvia itsestäni. Kameran edessä oleminen tuntuu vaikealta ja epämukavalta, jotenkin valheelliselta. Haluaisin vain nukkua ja nukkua sitten vielä vähän lisää, pukeutua löysiin vaatteisiin ja hengailla kotona. Oma tyylini tuntuu olevan yhtäkkiä, monen vuoden tyytyväisen vaiheen jälkeen aivan hakusessa. Valokuvista katsoo vastaan tylsä ja helpoimman kautta pukeutunut nainen. Ehkä pitäisi yrittää enemmän, mutta miten ja mihin suuntaan. Klassista, mutta makeaa. En tiedä miten.



Täytin vastikään uusia kalenterisivuja ja vaikka yleensä uusi alkava vuosi saa kutkuttavan tunteen vatsanpohjaan, nyt sellaista ei tullut. Meillä on ensimmäinen vapaa viikonloppu helmikuun puolivälissä ja siitä seuraava maaliskuun lopulla. Arkipäivät täyttyvät työvuoroista, lasten harrastuksista, erilaisista lääkäreistä, neuvoloista, kouluinfoista ja hammaskäynneistä. Jonnekin väliin pitäisi saada tungettua kuopuksen puheterapia ja sitten ne oman hyvinvoinnin edistämiset. Milloin, kysyn vain.

Olen tullut siihen tulokseen, että meikäläiselle helpoin liikuntamuoto voisi olla juokseminen. Kävelyä ja juoksua, ovesta ulos ja taas takaisin. Raitista ilmaa ja yksinoloa ilman, että kukaan vaatii mitään. Se minua nimittäin rassaa aivan valtavasti, se että joku haluaa minusta koko ajan jotain. Ja minä vain haluaisin olla rauhassa. Kaksi lasta koko ajan iholla, he tarvitsevat äitiään luonnollisesti kovasti. Ja jossain välissä pitäisi sitä parisuhdettakin hoitaa.


Oikeasti en tiedä mitä tehdä. Kun arki pyörähtää käyntiin, varaan kasvohoidon ja jalkahoidon ensihätään, mutta eivät ne ole kuin pika-apuja. Ehkä ratkaisu on korvien välissä, ehkä pitäisi vain päättää että asiat ovat fine ja sillä hyvä. En tiedä. Ehkä aika näyttää.


Postauksen kuvat ovat viimeaikaisia kuvia itsestäni. Minä näen niistä selvästi miten epämukava olo minulla on.

22 kommenttia:

  1. Tiedän niin tuon tunteen. Jokainen sana kuin minun ajatuksesta. Juobteet lisääntyy, silmäpussit senkuin kasvaa. Nukkumisesta ei saa tarpeekseen vaikka ennen en piitannut nukkumisesta lainkaan. Mitä vähemmän sen parempi, nyt on päinvastoin. En jaksa kun koko ajan joku huutaa "äiti" jne....
    Mutta jos jotaun sanisin sun kuvista niin toi viimeinen kuva, wau nyt ehdottomasti hiuspampulat roskiin ja alat pitämään hiuksia auki, aina, joka päivä näytät ihan eri ihmiseltä, kauniimmalta (vaikket ruma ole hiukset kiinnikään) pirteämmältä. Siis lista on loppumaton. Älä hyvä ihminen pidä hiuksia kiinni kun sulla on noin upeat hiukset.
    Ihanaa uutta vuotta ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hiuskommentista, hiukset on mun akilleen kantapääni. Niin helppo vain kietaista kiinni aamuisin...

      Poista
  2. Samat fiilikset täällä, sillä erotuksella että olen muutaman vuoden nuorempi. Uusi vuosi alkoi aika masentavasti, tunnen olevani jotenkin hukassa. Usko tai et mutta olet kaunis ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kaunis sanoistasi. Toivottavasti meille molemmille vielä valaistuu!

      Poista
  3. Kaikki liikunta piristää. Juoksu on aika rankkaa, jos on heikko lähtökunto. Teidän lähellä kolmen keskuksen ryhmittymä, sinuna liittyisin ja muovaisin itselleni ensin pariksi kuukaudeksi jumppaohjelman ja sen jälkeen kun maa on sula, aloittaisin sen ohella lenkkeilyn. Tsemppiä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noiden liikuntakeskusten osalta ongelmaksi muodostuvat minua kiinnostavien lajien aikataulut. Puoli kuuden aikaan mies ei ole vielä tullut kotiin ja myöhemmät, kahdeksan aikaan olevat tunnit ovat minusta vähän myöhään. Tämän vuoksi hölkkäily tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, kun se ei ole aikaan ja paikkaan sidottua.

      Poista
  4. Onnea uutaan vuoteen ja kiitos edelleen kivasta blogista :) Ikääntyminen saa itsellekin mieleen kaikenlaista.. Kuinka pysyä mahdollisiman terveenä, jaksaa hyvin jne. Mä liputan juuri juoksun ja kävelyn puolesta. Helppo liikuntamuoto pienten lasten vanhemmille ja saa olla raittiissa ilmassa. Ja muuten tietysti siihen omaan aikaan ja lepoon täytyy myös satsata, että jaksaa :) Tuntuu vaan, että sitä aikaa on niin kovin vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt juuri tuntuu hyvältä painua ulos ovesta, kiertää rauhassa omassa tahdissa saarta ja tulla taas vähän virkeämpänä takaisin kotiin. :)

      Poista
  5. Juoksu on mitä parhain pienten lasten kiireisen äidin laji. Tärkeintä on aloittaa TODELLA rauhallisesti välillä kävellen. Esim. jumppiin verrattuna juoksun etu on nimenomaan se, ettei se ole aikatauluihin sidottu. Kuten sanoit, lenkkarit jalkaan ja ovesta ulos. Puolikin tuntia tekee ihmeitä, sen ehtii myös hyvin esim. lapsen harrastuksen aikana käydä. Itse käytän yhden aikuisen plus lapsen arjessani tyttären jalkapalloharjoitusten ja soittotuntien aikoja juoksemiseen ympäri vuoden. Muita lajeja olisi tässä elämänvaiheessa, juuri mainitsemiesi arjen kiireiden ja paineiden keskellä aika mahdotonta säännöllisesti harrastaa. Suosittelen siis juoksuharrastuksen aloittamista lämpimästi. Se piristää mieltä ja tuloksia näkyy kunnossa nopeasti :-) Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoisella alkaa kerran viikossa taidekerho ja sen ajan aion ainakin viikottain käyttää kävelyyn/juoksulenkkiin. Ensin kävelyä, pian toivottavasti jo juoksuaskelia.

      Poista
  6. Oh well...tuttua! Täytin viikko sitten 35 ja ikäkriisi lävähti ihan puskista. Peilistä katsoi elähtänyt ja väsähtänyt TÄTI. nou nou, en tahdo. Tahdon voida hyvin ja näyttää hyvältä. Mulle se tarkoittaa useita tunteja liikuntaa viikossa ja äärimmilleen hiottu (arki)ruokavalio. Liikunta on lääkkeistä paras ja kun tässä tosiaan ei enää nuorene, alkaa se olemaan välttämätön asia jos haluaa omin voimin liikkua vielä eläkkeelläkin. Mä suosittelen lenkkeilyä, etsi ohjeet netistä maltilliseen juoksukouluun ja sitten vaan menoksi. Omaa aikaa ja raitista ilmaa, mikäs sen parempaa! Tosin iän myötä lihaskunnonkin merkitys korostuu entisestään joten kyllä mä suosittelisin rohkeasti kurkistamaan kuntosalin ovesta sisään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo elähtänyt, hyvä sana kuvaamaan omaa peilistä katsovaa kuvaani. Ei kiva. Olen nyt aloittanut puolen tunnin kävely/juoksulenkeillä, vaikka aika lailla kävelyä se nyt alkuun tuntuu olevan. Mutta onpahan jotain samalla kun kukaan ei nyi kädestä tai puhu päälle ja saa olla rauhassa.

      Poista
  7. Miten olisi sauvakävely, sillä saa automaattisesti reippaamman tahdin kävelylenkillä ja lisäksi se tekee hyvää toimistotyöläisen niska-hartiaseudulle. Valoa kohti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä itse asiassa pitäisi ollakin kävelysauvat jossain, täytyykin etsiä. Kiitos ideasta!

      Poista
  8. Juoksu on ihanaa, suosittelen <3 Löysin sen jo opiskeluaikana kun ei ollut varaa käydä niin paljo ryhmäliikunnassa kun ois halunnut. Juoksuharrastus on kantanut mua eteenpäin elämän vaikeinakin aikoina ja tauot on tuskaa, myös henkisesti. Nyt olen aloitellut taas pitkän tauon jälkeen, rankkaa mutta palkitsevaa. Suosittelen! Tsemppiä! Terkuin Heini :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tämä on vielä aika lailla kävelypainotteista, mutta pikkuhiljaa enemmän juoksuaskelia.

      Poista
  9. Heip. Löysin blogiisi. Itse kokeilen 7.1. alkavaa joogan alkeita - A P U A
    Ensinnäkin varmaan pyörryn sinne ja toisekseen olen erittäin kankea. Toivottavasti selkäni ja jalat saavat sielä venytystä ja mamma hiukan omaa aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, kiva kun löysit! Pilatesta minun piti mennä jo syksyllä kokeilemaan, mutta sitten tuli uusi työ ja sairastelut. Jos vaikka kerta viikkoon saisin sellaisen mahtumaan aikatauluuni, täytyy yrittää.

      Poista
  10. Mihin päädyit? Kävitkö jo kokeilemassa juoksua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin, tosin enemmän meni kävelyksi. Mutta aloitettu on. :)

      Poista
  11. Toivottavasti oot jo päässyt aloittelemaan omaa harrastusta, juoksua tai muuta :) Tuu päivittään tilanne tänne meille? :) terkuin Heini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, puolen tunnin kävelylenkeillä on aloitettu. :)

      Poista