Viikonloppu alkoi toipilaana. Kolme viikkoa kestänyt flunssa päättyi lääkekuuriin (ekat antibiootit tänä vuonna, wohou!), sairauslomaan ja lepokäskyyn. Minä siis lepäsin, nukuin ja luin ja nukuin vähän lisää. Onneksi oli nenäliinat ja pino mielenkiintoista luettavaa.
En muista milloin olisin viimeksi meikannut ja mites nuo mustat silmänaluset. Mutta kampaajalla olen käynyt taas monen kuukauden tauon jälkeen ja vaaleat raidat ovat historiaa. Tervetuloa talvi ja ruskeat hiukset.
Kirjastosta löytyi uusin Tatu ja Patu -kirja ja sitä on nyt luettu iltasaduksi useampi päivä peräkkäin. Tämä Syömään! on tosi hyvä, suosittelen.
Lauantaina esikoisella oli futisturnauksessa kaksi peliä, mutta ennen sinne menoa mies ja pojat kävivät Arkkitehtuurimuseossa. Siellä avautui lauantaina Helsinki 2050 - piparikaupunki -näyttely, johon helsinkiläiset esikoululaiset olivat taiteilleet piparkakkutaloja. Esikoinen halusi mennä heti avajaispäivänä katsomaan tekeleitä, joten sinne ne suuntasivat ennen kuplahallia.
Ihan mielettömän hieno kaupunki, tiet ja kaikki! Vihreäkattoinen mökki alhaalla oikealla on esikoisen ja parinsa tuotos.
Tänään tuntui siltä, että pitää päästä hieman ulos kotoa. Niinpä suuntasimme poikien toiveesta kaupungille ja Stockan jouluikkunoita katsomaan.
Tavaratalosta ostimme vielä pojille tämän vuoden joulukoristeet ja esikoinen pääsi juttelemaan pukin kanssa.
Kuopuskin olisi päässyt, mikäli olisi tullut pois isänsä selän takaa.
Ensimmäinen adventti, jouluvalot parvekkeella ja kynttilät lyhdyissä.
Nyt pojat ovat nukkumassa, minä odottelen vielä pesukoneen lopettavan pyörimisensä ja kaikki tarvittava on huomiselle laitettu valmiiksi. Uusi viikko voi alkaa, vaikka en uskallakaan ajatella mikä määrä tekemistä töissä odottaa nyt, kun olen ollut tiistaista asti poissa. Mutta se on huomisen murhe se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti