Ei sentään sielua, kuten Touko Pouko aikoinaan Studio Julmahuvissa ehdotti, vaan jotain muuta. Kasasin pöydälle lahjapapereita, tapettirullan jämät, pahvia, tarroja, nauhoja, kontaktimuovia sun muuta sekalaista sälää. Mies on meillä se huomattavasti lahjakkaampi tässä askareessa, mutta kyllä itseltänikin homma sujuu, kun tarpeeksi simppelillä linjalla pysytään. Olen esimerkiksi lahjakas teippaaja. Sen sijaan voin kertoa, että en osaa leikata saksilla suoraan.
Välillä syntyi myös lumihiutaleiden prototyyppejä odottamaan ikkunoiden koristelua jouluiseksi.
Kuopus valloitti ykköspaikan keskellä pöytää ja leikkasi huolellisesti Fiskarseilla. Kaikki askartelusakset olivat luonnollisesti juuri tuolloin hukassa.
Ai mitä me tehtiin? Joulupukin juttuja...
Joiden valmistuttua odotti se tylsin osuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti