sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Miksi käydä nukkumaan

jos voi yhtä hyvin leikkiä kaapissa. Tämä on samaa sarjaa sen aikaisemman "miksi olla vaikea, kun voi vähällä vaivalla olla mahdoton" -postauksen kanssa. 



Tänään oli tosin vähän eri meininki. Kuopus kiipesi isänsä vatsan päälle, sanoi ikävöineensä häntä ja nukahti. Vähän aikaisemmin kuului meteliä, kun esikoinen tipahti sängystä. Kävin kippaamassa puoliunessa olevan lapsen lattialta takaisin sänkyyn ja ihan juuri nyt menen itse perässä. Yöpöydällä odottelee jo kentältä ostettu ruotsalainen dekkari.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti