sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Lastenkirjafanin onnenpäivät

Laitoin joulun alla ison kasan vanhoja lastenkirjoja seurakunnan organisoimaan Punaisen Ristin keräykseen. Kuopuksen kasvettua jo kaksivuotiaaksi oli hyvä aika käydä läpi kaikki kymmenet ja taas kymmenet pahviset tai rapisevat vauvakirjat, joita meiltäkin kahden pojan jäljiltä löytyy. Paljon kirjoja lähti eteenpäin, toki paljon jäi jäljelle. Sanoisin, että puolet laitoin eteenpäin, ihan kaikkea kun ei rajallisten säilytystilojen vuoksi voi eikä viitsi säilöä. Tietenkin kivoimmat ja eniten luetut jäivät ja ennen kaikkea kirjakaappiin tuli hieman tilaa uusille opuksille.



Muutama päivä takaperin olin hakemassa lapsia päiväkodista, kun piipahdin kirjastossa poistokirjamyyntiä vilkaisemassa. Paikallislehdessä oli asiasta ilmoitus ja erityisesti lastenkirjoja kerrottiin olevan myynnissä. Jonkin verran niitä löytyikin ja kun hintaa oli huimat kaksikymmentä senttiä kappaleelta, ostin pojille yhdeksän uutta kirjaa. Ei haittaa edes, vaikka Maisat ovat ruotsiksi Mollyja, kuopus selailee sivuja ja availee luukkuja innoissaan. 


En tiedä parempaa ajanvietettä kuin lukeminen ja luonnollisesti luen lapsilleni paljon. Iltasadun saavat pojat valita vuoropäivinä ja muuten lueskelen jommankumman tuodessa kirjan ja pyytäessä lukemaan. Esikoiselle olen lukenut paljon enemmän kuin kuopukselle, mutta viime syksynä nuorempikin innostui kirjoista ja jaksaa kuunnella jo pitkänkin tarinan sylissä tai kainalossa istuen. Erityisesti Salama McQueen ja kumppanit ovat kirjojen aiheena ykkösiä tällä hetkellä.

Kolme iloista rosvoa, Onneli ja Anneli, Oi ihana Panama, Eemeli, Ronja Ryövärintytär ja Melukylän lapset. Fedja-setä, kissa ja koira. Mestaritontun seikkailut.

Myöhemmin Heinähattu ja Vilttitossu, Risto Räppääjät, Ellat ja Harry Potterit. Viisikot ja SOS-kirjat. Todennäköisesti ei Neiti Etsiviä, mutta niitäkin löytyisi. Samaten Pikku Naisia tai Tiina-sarjaa. 

Niin ja kuka muistaa Tilli Mössönpojan? Metsästin tätä lapsuuteni yhtä nostalgiakirjaa vaikka ja mistä, kunnes se löytyi. 

Kuva antikvaari.fi


Aika ihanaa. 

8 kommenttia:

  1. Minä, minä, minä! Minä muistan Tillin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli sekä minun että siskoni suosikkeja ja etsin sitä kovasti ennenkuin löytyi. :)

      Poista
  2. Onneli ja Anneli on mun lempikirja. Aion lukea sen Avalle kun olemme muuttaneet ja löydän kirjan jostain laatikosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tällä hetkellä menossa Eemeli ja seuraavaksi otetaan Melukylän lapset iltalukemiseksi ennen ensi kuun lopussa koittavaa Junibacken-vierailua.

      Poista
  3. Löysin yhtenä päivänä kirjastosta Camilla Mickwitcin lastenkirjoja, ja kuvitus toi niin lämpimiä muistoja mieleeni...Monet yksityiskohdat olivat kirkkaina mielessäni ja tiesin, mikä kuva seuraavalla sivulla olisi. Tuntui kuin olisin tavannut rakkaat vanhat ystäväni uudelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama fiilis oli kerran itselläni, kun selailin vanhaa Nalle Puh -kirjaa vanhempieni luona. Miten tuttuja juttuja sieltä löytyikään.

      Poista
  4. Hih, Tilli Mössönpoika löytyy myös omasta kirjahyllystäni. Voih, kuinka paljon pienenä pelkäsin kirjan puolessa välissä olevaa kuvaa ja sen myötä koko kirjan tarinaa, mutta siitä huolimatta hyvin useasti esitin äidilleni toiveen lukea juuri ko. kirjaa. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Tilli on välillä myös tosi jännittävä. Huhulimetsä ja pimeys ja huuhkaja, en ole vielä viitsinyt kirjaa aralle esikoisellemme lukea lainkaan. Muuten seuraavana yönä valvotaan varmasti.

      Poista