Pikamuoti on vahingollista ja silti minä shoppailen ketjuliikkeiden alennusmyynneissä

Suomen Luonto -lehti valitsi viime vuoden turhakkeeksi pikamuodin. Sen jälkeen Hesarissa oli kirjoitus siitä kuinka nykyihminen ei enää osaa hoitaa ja huoltaa vaatteitaan niin, että ne kestäisivät yhtä kauan kuin isovanhempiemme vaatteet aikanaan. Minusta oleellinen kysymys on myös se haluammeko me enää vaatteidemme kestävän kuten ennen.

Pitäisi haluta, se on selvää jo ympäristön säästämisen ja turhanpäiväisen kulutuksen vähentämisen näkökulmasta. Pese ja pidä, käytä ja heitä pois -kulttuurit ovat kuitenkin olleet vallalla jo pitkään. Ja ymmärtäähän sen. Siinä missä sodan jälkeen säästettiin jokainen nauhanpätkä ja parsittiin sukkia kerta toisensa jälkeen, on varmasti ollut vapauttavaa huomata ettei niin enää tarvitse tehdä. Kaupasta saa uusia ja mikä parasta, pilkkahintaan. Kestäväksi kehitykseksi tällaisesta ei kuitenkaan ole.

Miksi minä kirjoitan tästä juuri nyt, sen jälkeen kun joulun jälkeen klikkasin näissä kuvissa näkyviä aleostoksia kotia kohti? Siksi että tämä asia on mietityttänyt minua jo pidemmän aikaa. 

Vaatekaappini nykytilanne

On totta, että minua vaatettavat kenkiä ja laukkuja lukuunottamatta edullisemmat ketjut, Lindex ja Gap esimerkkeinä. On myös totta, että ajoitan vaatehankintani valtaosin alennusmyynteihin, jolloin saan vaatteita hyvinkin edullisesti. Sen sijaan en ole koskaan shoppaillut huvikseni tai lääkinnyt huonoa fiilistä ostamalla uuden paidan. Vaatekaappini on jopa niukka,  tällä hetkellä omistan kahdet pitkät housut. Käytän ostamani loppuun saakka ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa hankkivani uusia vaatteita tarpeeseen. Sinällään ollaan siis hyvällä mallilla monessa asiassa.

Paljon olisi kuitenkin parannettavaa

Voisin suosia enemmän kotimaisia merkkejä ja ennen muuta sellaisia, joiden vaatteet myös valmistetaan kotimaassamme. Onkohan sellaisia olemassa paljonkin, tässä minulla on täysi aukko tietämyksessä? Pelkään ja oletan kotimaisen tai muutoin eettisesti kestävän muodin olevan kuitenkin hyvin kallista. Tässä tullaan siis valitettavasti kysymykseen mennäkö hinta vai eettisyys edellä. 

Entäpä lastenvaatteet?

Viime vuosina kiinnostukseni lastenvaatteisiin on kokenut inflaation. Siinä missä poikien ollessa pieniä jaksoin koluta nettikauppoja ja etsiä juuri täydellisiä vaatekappaleita, olen nyt kääntänyt kelkkani täysin. Alennusmyyntejä hyödynsin silloin ja hyödynnän myös nykyään, mutta muuten tieni vie usein työmatkan varrella oleviin ketjumyymälöihin. Tarpeeksi hyvä riittää ja hinnalla on merkitystä. Pikamuodin vähentämisessä tämä ei tietenkään ole toivottavaa. Lompakkoni sen sijaan kiittää ja se on otettava huomioon. Kirppareiltakaan harvemmin löytää enää isommalle lapselle vaatetta, asia joka oli ihan toisin pienempien kohdalla. 

Ryhtyäkö konkreettisiin toimiin?

En tiedä. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä etten pysty taloudellisesti hankkimaan kaikkia vaatteitani kotimaisina. Toisaalta en tiedä haluanko edes, sillä tutut minulle sopivat ja hyväksi havaitut merkit vaatteissa ja kengissä vähentävät virheostoksia ja shoppailuun käytettyä aikaa. Sen sijaan lastenvaatteiden määrää pystyn, voin ja haluan vähentää. Omien vaatteideni kohdalla tuntuu siltä, että olen jo pitkään tuntenut ja tietänyt tyylini eikä varsinaisia hutiostoksia tule usein tehtyä. Toisaalta voisin vielä paremmin opetella muistamaan ettei mitään sinnepäin-vaatetta kannatta ostaa vaikka kuinka halvalla saisi. Aloitetaan siitä.

Kaikki vaatekuvat: gap.eu/lindex.com/nosh.fi