keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Samistelu - mitä ihmettä?

Aloitetaan otsikosta, eli tiedättehän mitä samistelu tarkoittaa? Jokainen lapsiperhe-elämää elänyt tai ainakin vierestä seurannut varmasti termin tuntee, mutta kerrataan vielä. Samistelu on siis sitä, kun perheen sisarukset puetaan samanlaisiin vaatteisiin. Askeleen pidemmälle homman voi viedä, kun mukaan samistelijoiden joukkoon liittyy myös perheen äiti. 


On olemassa vaatevalmistajia, joiden mallistoista löytyy samanlaista päällepuettavaa niin perheen aikuisille kuin lapsillekin. Olet varmasti nähnyt isoja rusettipantoja tai lettikuvioisia legginssejä niin äideillä kuin tyttärillä. Raitapaita puolestaan on klassikko jokaiselle ikään ja tyyliin katsomatta. Samistelun ideana lienee välittää perheen yhteenkuuluvaisuutta. Minä en ymmärrä sitä ollenkaan.



Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, että naisen halua saada tyttölapsi voidaan joskus perustella samistelulla. "Olisi ihanaa saada tyttö, jonka kanssa tehdä tyttöjen juttuja ja samistella." Tiedättekö puolestaan yhtä ainutta perheenisää, joka kyselisi samanlaisten vaatteiden perään itselleen ja pojilleen? Useimmiten se on perheen äiti, joka tilaa miehelleen ja lapsilleen samanlaiset bändipaidat lahjaksi tai värikoodaa juhliin vihreät vaatteet jokaiselle. Silllä onhan se nyt kiva, kun pukeudutaan yhdessä perheenä.



Koko asia tuli mieleeni viime sunnuntaina, kun olimme lähdössä perhekuvaukseen ja pyysin miestä sekä lapsia laittamaan jalkaan Conversen tennarit. Samanlainen pukeutuminen erityisesti aikuisen ja lapsen kesken on ollut mielestäni etupäässä noloa, mutta nyt tein saman itse. Mietin jo sopivaa paikkaa hautautua ripottelemaan tuhkaa ylleni, mutta mitä sitä ei tekisi hyvien valokuvien eteen. Kuvassa kun yhtenäinen värimaailma on suhteellisen tärkeä juttu.



Minä en ole koskaan kuulunut heihin, jotka ilmentävät pariskuntastatustaan sovittamalla miehen solmion naisen leningin väriin sopivaksi. Vielä enemmän kummastelen miksi ihmeessä haluaisin pukeutua samalla tavalla kuin lapseni. Sitten ajattelin, että ehkäpä tämä on sukupuolikysymys. En nimittäin ole törmännyt samisteleviin äitiin ja poikaan, äitiin ja tyttöihin sitäkin useammin. Ilmiö lienee siis yleisempi äitien ja tyttärien keskuudessa ja omassa mielessäni valitettavasti kytkeytyy myös siihen surulliseen seikkaan, että vauvasta toivotaan tyttöä, jotta päästäisiin tekemään niitä leimallisesti tyttöjen juttuja. Mitä ne sitten ikinä ovatkaan. 

Vahinkoja sattu meillekin, erityisesti pyytäessäni poikia valitsemaan itse omat vaatteensa. Minä itse kuitenkin vältän sitä tietoisesti viimeiseen saakka ja tuskastelen toisinaan, kun molemmilla on kaapissaan vain sinisen sävyjä ja pikeepaitoja. 



Vaatteet eivät lopulta ole vakava asia elämässä, mutta tehokas keino persoonallisuuden ilmentämiseksi ne kyllä ovat. En ole vielä keksinyt miksi haluaisin näyttää samalta kuin kuusivuotias lapseni tai miksi haluaisin koodata perheenjäseneni ulkoasut omaani. Kyllä me tiedämme olevamme yhtä ilmankin. 

Kuva miehestä ja pojista: Sonia/Lumo Photography.



11 kommenttia:

  1. :) :)
    Luulen, että samistelu on nuorten äitien juttu.
    Ainakaan tälläinen 40vee äitee (jolla vanhin tyttö 15, nuorin kohta 3), ei ensinnäkään halua pukeutua trikoolegginsseihin tai -mekkoihin, joita koristaa lastenvaatteiden kuosi. Moni nainen palaa muutenkin pikkulapsivaiheen jälkeen naisellisempaan tyyliin takaisin. Kukaan ei enää puklaa villatakkiin jne. ;) ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että kun itsekin lähestyin kolmeakymppiä esikoisen syntyessä, ei enää tullut samisteluhaluja. Tuo vanhaan tyyliin palaaminen muuten sai miettimään, että niinhän se oli minullakin. Käytän taas paljon enemmän mekkoja ja hameita, kun poikien ollessa pienempiä mentiin farkkulinjalla. Ehkä ne oli vaan niin helppo siinä aamulla vetää jalkaan.

      Poista
  2. Tunnustan, kokeilin (kerran) samistella tyttären kanssa, mutta se tunika oli kamalan näköinen tällaisen hujopin päällä.. pikkutytöllä kyllä kiva. Ennemmin tulee alitajuisesti puettua lapset samanhenkisesti kuin oma vaatetus, mutta se onkin ehkä makukysymys - sinivalkoinen raita, farkku, sininen, ruskeat nahkakengät jne miellyttävät niin niitä tulee sitten hankittua lapsillekin. Yleensä olen kyllä pojan kanssa enemmän värikoodattu kuin pinkkiä rakastavan tyttären.
    Ps oletko lukenut Minna Rytisalon Lempin? Ihon alle menevä teos vaikka alku oli rasittava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut itse saman, eli lapsille tulee ostettua kmummallekin juuri tuota raitaa ja sinistä. Ihmekös se sitten, että tuskailen kun ovat liian samanlaisissa vaatteissa.

      Poista
    2. Unohdin vastata kysymykseesi, eli olen lukenut Lempin. Harvinaisen vahva ja valmis esikoinen, odotan innolla Rytisalolta lisää.

      Poista
  3. Ihania kuvia! Sonia on tosi taitava! Minulla on poika 8 v ja tyttö 5 v. Meillä on lapset puettu mustaan, mustaan ja mustaan, koska se on minun lempiväri ja nyt kuulemma pojankin. Ja kun on ostanut esikoiselle mustan haalarin, se on pienellä asustuksella ollut myös kuopukselle oikein hyvä. Meillä minä saan kyllä esikoisen, joka siis poika, samistettua paremmin kanssani, kun molemmat pukeutuu mustaan:). Monia vaatteita meillä löytyy esikoiselle ja mulle samanlaiset. Kaikki räikeät värit ja printit on mulle ihan kauhistus, joten pukeudun mustaan kunnes löydän jonkun vielä mustemman :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en itse asiassa ole ostanut paljonkaan mustia vaatteita lapsille. Ihan hyvin kyllä voisin, luulisin värin sopivan kundeille aika kivasti. Haalarit ja muut ulkovaatteet onkin hyvä olla neutraaleja ja sitten asusteilla vaan seuraavalle käyttäjälle sopivaksi.

      Poista
  4. Veikkaan, että samistelu on asia jota ei huomaa oman tyylin sisältä vaan sen herkemmin huomaa kun näkee perheen jolla on täysin erilainen tyyli kuin itsellä. Omaan silmääni teidän perheen asut näyttävät useinkin samistelevilta ihan vain koska perheellänne on selvästi yhtenäinen tyyli. Toisaalta tiedän, että mekin näytetään perheenä usein samasta tehtaasta tulostetuilta kun vanhemmat pukeutuu käytännössä vain mustaan ja harmaaseen ja lapsi että isänsä sporttaavat varsinkin vapaa-ajalla hyvin identtistä nörttilookkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala, mä olen ajatellut me viimeiseksi samisteltaisiin. :D Mutta onhan se totta, että minun maun mukaan pojille vaatetta ostan ja sitä myöten tulee hankittua raitaa, sinistä, farkkuja sun muuta. Mutta en ole ikinä ajatellut, että meillä olisi yhtenäinen tyyli perheenä. Taas opin uutta!

      Poista
  5. Hmm, enpä tiedä onko sopivaa liittää linkki toiseen blogiin, mutta tulipa mieleeni heti tämä :)
    https://blogit.kaksplus.fi/poikien-aiti/2017/07/26/aidin-ja-pojan-samistelua/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä luin myös, näin me olemme erilaisia. :)

      Poista