Kaksplus.fi

perjantai 9. syyskuuta 2016

Lukulaskurin elokuu

Lukulaskurista päivää! Näin viikonlopun edellä on hyvä tehdä katsaus elokuun kirjoihin, jos vaikka olet lukemista vaille vapaapäiviksi. Niin se alkaa lukulaskurikin muuten kääntyä jo loppusuoralle, kun viimeisen virallisen kesäkuukauden, eli elokuun lukemiset on taputeltu kuntoon. Elokuun aikana luin yhdeksän kirjaa, jotka ovat seuraavat:

Ingar Johnsrud: Wieniläisveljeskunta
Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
Laila Hirvisaari: Vienan punainen kuu
Tuomas Nyholm: Sinun edestäsi vuodatettu
Anthony Doerr: Davidin uni
Jo Baker: Longbournin talossa
Jo Nesbø: Isänsä poika
S.K. Tremayne: Jääkaksoset 
Minna Rytisalo: Lempi



Ingar Johnsrudin Wieniläisveljeskunta on uuden dekkarisarjan avausteos. Fredrik Beier on jälleen yksi elämän murjoma poliisikomisario, joka yrittää pitää yksityiselämänsä kasassa ja selviytyä työtehtävistään. Poliitikon tyttären katoamistapaus johtaa ensin salaperäisen lahkon jäljille ja lahkon majapaikassa tapahtuneen joukkosurman selvittelyn myötä toisen maailmansodan Eurooppaan ja rotubiologisiin tutkimuksiin. Kelvollista ajanvietettä dekkarifanille. 



Anthony Doerrin menestysteos, Pulizer-palkittu Kaikki se valo jota emme näe on ollut lukulistallani pitkään. Eräänä päivänä kävelin kirjakaupassa ja nappasin teoksen pokkariversion mukaani kassalle. Hyvä niin, sillä kirja on kertakaikkisen hieno. Ennen toista maailmansotaa tutustumme kahteen yksinäiseen lapseen, saksalaisessa orpokodissa asuvaan Werneriin ja ranskalaiseen sokeaan Marie-Laureen. Molempien elämä on rajoittunutta, mutta radioaaltojen myötä ympäröivä elämä tulee ensin tiettäväksi ja sodan myötä myös läsnäolevaksi. Askel askeleelta heidän tiensä kulkevat yhä lähemmäs toisiaan, kunnes polut lopulta sattuman ohjaamina risteävät. Kun mukaan kudotaan vielä arvokas jalokivi, on kokonainen lukuromaani valmis. 



Vienan punainen kuu on yksittäinen romaani, joka ei kuulu mihinkään Hirvisaaren maineikkaista romaanisarjoista. Se on itsenäinen teos, joka kertoo nuoresta Anna-Liisasta, Vienan Karjalasta ja rakkaudesta, josta sodan myötä tulee niin monesti mahdotonta. Olisin itse suljettujen loppujen ystävänä toivonut hieman tarkempaa tietoa siitä mitä myöhemmin tapahtui, mutta tämähän on vain minun toiveeni.


Tuomas Nyholmin esikoisteos Sinun edestäsi vuodatettu tarttui eräällä kirjastokäynnillä mukaani. Kirjan päähenkilö on nuori Samuel Worthington, joka muuttaa Kanadasta Lontooseen ja päätyy asumaan erikoisten ihmisten asuttamaan kerrostaloon. Eräänä päivänä, puoli vuotta muuttoa myöhemmin, Samuel herää sairaalasängystä käsiraudoissa. On tapahtunut auto-onnettomuus ja Jenny, yksi talon asukkaista ja Samuelin mielitietty on menehtynyt. Mitä on tapahtunut ja onko Samuel oikeasti syyllinen tapahtuneeseen?


Anthony Doerrin esikoisteos Davidin uni julkaistiin toisen romaanin maailmanmenestyksen jälkeen suomeksi. Erikoinen kirja esittelee meille tutkija David Winklerin, joka on kiinnostunut sääilmiöistä ja lumihiutaleista. David myös näkee asioita ennalta ja huomaa eräänä päivänä ennustavansa perheensä tuhon. Pelastaakseen vaimonsa ja lapsensa hän katoaa. Vietettyään käytännössä koko elämänsä toisella puolella maapalloa, tulee eräänä päivänä se hetki, kun menneisyyden kanssa on tehtävä sovinto. On selvitettävä totuus siitä mitä perheelle oikeasti on tapahtunut. Esikoisromaani on selvästi heikompi kuin Doerrin menestysteos ja olisi hyötynyt tiivistämisestä paljon. Ydinteemat kuitenkin kantavat tarinaa eteenpäin. Lopulta kaikessa on kyse rakkaudesta ja anteeksiannosta. Ja lumihiutaleista.



Luin Longbournin talossa ensimmäisen kerran alkukielellä viime vuonna ja nyt halusin lukea sen myös suomennoksena. Jo Bakerin "palvelusväen Ylpeys ja ennakkoluulo" on kertakaikkisen hieno kirja. Siinä missä Jane Austenin luomat Bennettit asuttavat Longbournin herrasväen huoneita, liikutaan Bakerin teoksessa palvelusväen asuinsijoilla, pihoilla ja keittiössä. Rajat ovat tiukat, mutta tunteet inhimillisiä ja samaistuttavia, oli sitten sattunut syntymään kamariin tai ullakolle. Koherentti romaani siitä mitä on olla nuori palvelustyttö aikana, jolloin sääty merkitsi kaikkea.


Sen jälkeen, kun Jo Nesbø jätti Harry Holen elelemään omaa elämäänsä, en ole kirjailijan dekkareita lukenut. Nyt olin kuitenkin akuutissa puutoksessa seuraavan luettavan kirjan osalta ja tartuin teokseen Isänsä poika. Sonny Lofthus on nuori narkomaani, joka istuu vankilassa sovittamassa muiden tekemiä rikoksia. Eräänä päivänä hän saa selville asian, joka kääntää kaiken päälaelleen. On tullut Sonnyn aika ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä. Nesbølle ominaiseen tyyliin myös tämä romaani on täynnä alamaailman rankkoja kuvauksia, korruptiota ja yhteiskunnan mädännäisyyttä. Sentimentaalisesta lopusta huolimatta hyvää viihdettä. 


Jääkaksoset alkaa tilanteesta, jossa Sarah ja Angus ovat vuosi sitten tapahtuneessa onnettomuudessa menettäneet toisen identtisistä kaksostytöistään. Yrityksenä saada rikki revitty perhe jälleen ehjäksi he päättävät muuttaa Lontoosta Anguksen suvun maille, pienelle majakkasaarelle Skotlantiin. Kesken muuttovalmisteluiden eloon jäänyt tytär Kirstie kysyy eräänä päivänä äidiltään: "miksi te kutsutte minua koko ajan Kirstieksi, kun minä olen Lydia?" Tästä lähdetään ja lukija on koukussa. Kumpi tytöistä siis oikeastaan kuoli sinä kauheana päivänä?


Minna Rytisalon Lempi on valtavan hieno, jäsennelty ja koherentti romaani, joka tulee taistelemaan vuoden parhaan esikoisen tittelistä tosissaan. Jo takakannessa kysytään kuka on Lempi ja mitä on lempi. Itse Lempiä emme koskaan saa kuulla, sen sijaan kuulemme hänen miehensä Viljamin, piikatyttö Ellin ja kaksoissisko Siskon todistukset siitä mitä romaanin tapahtuma-aikaan ennen Lapin sotaa ja sen aikana oikein tapahtui. Lempi on objekti, kaikkien kolmen tunteiden, toiveiden ja halujen kohde.

Kolmen kertojan rakenne toimii samaten kuin romaanin nimi viittauksena sekä sen nimihenkilöön että kaiken liikkeelle panevaan voimaan. Ja vaikka Lempi itsessään ei ääntä saakaan, ei se lopulta haittaa. Sillä Lempi oli kaikkea sitä, millaisena hänet muut kokivat, aivan kuten rakkauskin on yksilöllistä jokaisen tunnustamana. Romaanin teemat, rakkaus, kateus ja viha ovat usein ovat toistensa kääntöpuolia. Aivan samoin kolmen henkilön todistukset kääntävät Lempiin ja tapahtuneeseen aina uuden kulman.



Ja miten hyviä kirjoja onkaan tulossa vielä syksyn aikana. Sophie Hannahin uusi Poirot-mysteeri Suljettu arkku ilmestyy suomennettuna ja tätä odotan kovasti. Kotimaisista Laila Hirvisaari, Miika Nousiainen ja Riikka Pulkkinen julkaisevat uutta tuotantoa. Alkukielisistä Mari Jungstedt jatkaa komisario Anders Knutasista kertovaa sarjaansa teoksella Det andra ansiktet ja Cilla sekä Rolf Börjlindin neljäs teos Sov du lilla videung on vasta ilmestynyt. Donna Leonin Guido Brunetti -dekkarien uusin osa on nimeltään The Waters of Eternal Youth. Mutta tiedättekö mitä odotan eniten? Joel Dickerin uutuutta Baltimoren sukuhaaran tragedia. Saa nähdä yltääkö tarina esikoisen menestyksen mittoihin. 






8 kommenttia:

  1. Kiitos! Nämä lukulaskuripostaukset ovat pelastaneet monta kirjastoreissua, kun on ollut jokin suositus jonka lainata. Omien kirjojen valitsemiseen kun on aina aikaa noin 4 minuuttia ja sekös harmittaa jos poimii jonkin oudon tapauksen mukaan (kuten kvanttivarkaan.. Oletko muuten lukenut? Itse en päässyt kuin 20 sivua ja sitten riitti)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla, että näistä esittelyistä on hyötyä, hienoa! Kvanttivarasta en ole lukenut enkä taida lukekakaan. ;)

      Poista
  2. Kiitos näistä kirjapostauksista! Kesällä tuli paljonkin luettua. Nyt tarvitsisi uutta lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäät ja koet nämä hyödyllisiksi. Syyskuun lukulaskurissa on tiedossa taas monta hyvää uutta vinkkiä.

      Poista
  3. Minäkin tykkäsin kovasti Kaikki se valo jota emme näe -kirjasta, oli oivaa kesälukemista. Oletko lukenut Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaa? Tykkään siitä valtavasti, teksti on kaunista ja historia herää eloon. Dicker täytyykin lukea, viimeistään vaikka joululomalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sattuma, näin Kähkösen uutuuden Tankkien kesä juuri työpaikan hyllyssä ja tässä se odottaa vieressäni pääsyä yöpöydälle ja lukuun. En ole ennen Kähköstä lukenut, käyköhän tässä niin, että alan tämän uusimman jälkeen lukea Kuopio-sarjaa alusta alkaen!

      Poista
  4. Minä tykkään myös kovasti näistä lukuvinkeistä! Monta tuttua kirjaa on listoiltasi löytynyt, mutta paljon myös ihan uusia tuttavuuksia. Minäkin tykkäsin kovasti Kaikki se valo, jota emme näe-kirjasta ja suurin toivein aloitin Davidin unen, mutta plääh, en tykännyt :( Oletko sä lukenut Markku Pääskysen kirjoja? Luen parhaillaan Sielut-kirjaa ja jotenkin se on vähän saman tyylinen kuin Kaikki se jne. ��

    T. Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! Yleensä näihin lukulaskureihin ei juuri kommentteja tule, joten superkivaa, että näistä tykätään. Davidin uni oli paikoin jäätävän tylsä, mutta oli siinä mielestäni ainesta. Tiivistää vaan olisi saanut reilusti. Markku Pääskystä en ole lukenut, laitetaan korvan taakse.

      Poista