torstai 3. syyskuuta 2015

Ääripäitä

Tänään meillä on kymmenes hääpäivä. Aamulla otettiin selfie (sic!) matkalla töihin ja iltapäivällä ja annoin miehelle suklaalevyjen väliin piilotetun kortin. Kuva on vihkikirkostamme ja kääntöpuolella kerroin varanneeni meille liput katsomaan Oopperan Kummitusta Kansallisoopperaan.



Sitten silmiemme eteen pamahtivat kuvat, joista koko maailma tulee tämän pakolaiskriisin muistamaan. Pahimman pakolaiskriisin sitten Toisen maailmansodan. Kaksi pientä poikaa, veljekset, hukkuneina rantaveteen. Kun lähes varmaan kuolemaan johtava venematkakin on parempi kuin jäädä sinne, missä koti on. Tultuani kotiin katsoin omia iloisia, huolettomia poikiani ja ryhdyimme toimeen. Kaikki tämä syys- ja talvivaate lähtee huomenna eteenpäin auttamaan heitä, joilla ei ole mitään. 


Haluaisin tehdä niin paljon enemmän, mutta onhan tämäkin jo jotain. Enkä edes aloita siitä kammottavasta ihmisyyden irvikuvasta, joita eräät persupropagandan aivopesemät rasistit ilmoille syytävät. Olen vain tyytynyt tekemään klikkauksia ja poistamaan nämä ihmiset Facebook-kavereistani. Olen surullinen huomattuani, että empatia ja toisen asemaan asettuminen ovat häviäviä määreitä. Minun mielestäni ne tekevät ihmisen.

Kuten esikoiseni äsken totesi, me autamme niitä joilla ei ole mitään ja jos Suomeen joskus tulee sota, meitä autetaan. Näin sen pitäisi olla, ihminen ihmistä varten, kun toisella on hätä ja tarve. Ilman sarvia ja hampaita, koko sydämestä. 

8 kommenttia:

  1. Tämä kriisi on kyllä avannut silmät ihan uudella tavalla. Valitettavasti lähipiiristä (mm. Lasten kummitäti) on tullut esille henkilöitä joiden mielipiteitä on vaikea ymmärtää. Ja sitten on nämä "autetaan oman maan kansalaisia ensin". Luulenpa että heidän mielestään Suomessa ei ole ikinä niin hyvin asiat että ulkomaalaisia autetaan. Ja hyvin pieni määrä Suomeen on esim. Syyriasta tulossa jos katsotaan vaikka pieneen Libanoniin joka kohta ratkeaa liitoksistaan 2 miljoonan syyrialaisen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä asiat kun eivät ole verrannollisia, sen kun ihmiset ymmärtäisivät. Suomalaisessa yhteiskunnassa on monia asioita, jotka kaipaisivat parantamista, se on aivan totta. Täällä on kuitenkin suurimmalla osalla ruokaa, lämmintä ja turvaa. Minä-keskeisillä ihmisillä tuntuu olevan tuo omaan napaan tuijottaminen ja suomalaisten auttamisesta paasaaminen ensisijaista.

      Poista
  2. Meiltäkin lähti tänään 3 Ikean isoa kassillista tavaraa vastaanottokeskukseen. Talvivaatteita ja kenkiä. Sekä tietysti niitä leluja.

    Itseäni harmittaa ontuvat kommentit siitä miten turvapaikanhakijoilla on kännykät/älypuhelimet. Totta kai on. Eiväthän he köyhyyttä pakoon lähde vaan kestämättömiä oloja. Jos Suomessa olisi vastaava tilanne, olisi meilläkin kännykät mukana pakoon lähdettäessä.

    Bongasin netissä loistavan tekstin: You have to understand, that no one puts their children in a boat unless the water is safer than the land.

    Poletti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karmivalla tavalla osuva teksti. Joskus kuulee myös sanottavan, että pakolaisia pitäisi auttaa heidän omassa kotimaassaan. Siinä vaiheessa huomaa taas kerran kuinka hakusessa faktat joillakin ovat. Raunioissa on vähän haastavaa elää.

      Poista
  3. Miksi tässä asiassa on vain yksi oikea näkemys? Onko niin hienoa olla se vähän parempi ihminen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tässä on vain yksi näkemys. Jos toisella on hätä, sitä toista autetaan ilman, että siihen liittyisi mitään "parempi ihminen" -soopaa. Se on tosi yksinkertaista.

      Poista
  4. Montako meinasit majoittaa?

    VastaaPoista