Kaksplus.fi

torstai 7. elokuuta 2014

Pehmeä lasku

Tällä viikolla koko porukka on totutellut arkeen hiljalleen. Pojat ovat käyneet pari päivää päiväkodissa tutustumassa uusiin tiloihinsa ja hoitajiin ja kivasti on sujunut. Mitään suurta muutosta ei tapahdu, molemmat vain vaihtavat huonetta saman talon sisällä. Esikoista jännittää ensi viikolla alkava eskari eikä pieniltä tunteenpurkauksilta vältytä, mutta hyvä vaan että sanoo tunteensa ääneen. Kuopus taas on hoidossa superreipas iloinen tsemppari, joka eilen tirautti pienet itkut minut nähdessään. Tuli mieleen koti ja äiti ja ikävä valtasi pienen mielen. Huomenna esikoinen menee isovanhempiensa luokse laatuaikaa viettämään ja minä olen kuopuksen kanssa. Jos lapselta kysytään, hän haluaa ihan vaan leikkiä hippaa äidin kanssa koko päivän, joten tsemppiä minulle. Myös mies on tehnyt tämän päivän kotoa käsin töitä ja tekee myös huomisen samalla systeemillä.


Esikoisen piirtämisinto näyttää jatkuvan ja kotiin kannetaan erilaisia töitä samaan tahtiin kuin keväälläkin.


Minä kävin tänään kasvohoidossa rentoutumassa ja heti ensi viikon alkuun sain varattua kampaajan. En edes muista milloin olen viimeksi käynyt, mutta raidat menevät puolessa välissä päätä ja pituuttakin riittää. Aion pätkäistä hiuksista reilusti pois nin, että hipovat hartioita. Raidoituksella varmaan jatketaan, monen vuoden tummanruskean jälkeen tämä vähän vaaleampi kuontalo tuntuu yhä kivalta. Ihonhoitorintamalla vuosi sitten aloitettu Dermalogica on yhä juuri se, mitä olen kaivannut. Olkoonkin, että hinnat ovat korkeat, mutta tuotteet kestävät pienen ikuisuuden päivittäisessäkin käytössä. 

Tiistai-iltana yllätimme ystäväni, kuopuksen kummitädin, syntymäpäivänään. Hänen miehensä oli organisoinut synttäri-illalliselle mukaan myös meitä kavereita ja vietimme hauskan illan ravintola Gaijinissa. Vaikka ilta oli hauska ja juomani viinilasillinen erinomainen, jätti ruoka minut vähän kylmäksi. Muutamia tosi hyviä, muutamia ihan kohtalaisia ja pari sellaista ruokalajia, jotka olisin voinut jättää väliin. Tuollaisessa paikassa sitä toivoisi aina yllättyvänsä positiivisesti ja paikan ylittävän odotukset, mutta valitettavasti niin ei nyt käynyt. Mies sanoi samaa oltuaan siellä kerran työn puolesta syömässä. 


Ennen lähtöä pyysin miestä ottamaan pari kuvaa vaatteistani, kun ajattelin pukea tuon mintunvihreän pliseeratun hameihanuuden ensi kertaa päälle. Oli järjettömän kuuma, hirveä hiki ja meikki vain valui, epämukava olo ja siinä sitä oltiin. Asukriisi. Mies oli jo soittanut taksin, kun päätin näyttäväni ihan kamalalta ja karsean lihavalta ja riivin pukineita vauhdissa pois päältäni. Sitten päälle vanha Banana Republicin tummansininen luottomekko, jalkaan mustat korkkarit ja ovesta ulos. Seuraavana päivänä katsoin kuvia ja totesin, että ei tuo vaatetus nyt mikään niin hirveä ollut kuin miltä siinä hetkessä tuntui. No, näitä sattuu. 




Ensi viikolla minulla on työhaastattelu, kirjoitan näistä työkuvioista tarkemmin vielä toisen kerran. Eskari alkaa virallisesti tiistaina ja futistreeneihinkin tehdään paluu. Sain kuopuksen ilmoitettua myös jalkapallokerhoon, sinne hän on koko kevään odottanut pääsevänsä. Ilahduttavaa on, että molempien poikien arkitreenit ovat nyt sitten samana päivänä, joten vain yksi arki-ilta menee viedessä ja tuodessa, toinen vanhempi toisen kanssa ja toinen toisen. Esikoisella on myös sunnuntaisin toiset harjoitukset ja myöhemmin syksyllä tai talvella olen ajatellut ilmoittaa hänet luistelukouluun. Että onhan sitä sitten taas kaikenlaista. Kuopuksen osalta tuo yksi harrastuskerta riittää vallan mainiosti, mutta ensi keväälle pitää harkita uimakouluun valmistavaa vesipeuhua läheisessä uimahallissa. Tämä tyyppi nimittäin ei siedä pisaraakaan vettä kasvoillaan ja se on vähän hankala homma olettaen, että joskus pitäisi oppia uimaan.


Tämä oli nyt vähän sitä sun tätä -tyyppinen postaus, mutta tulipahan kerrottua kuulumisia kuluneelta viikolta. Nyt aion ehdottaa pojilleni, että mitä jos siirrettäisiin karkkipäivä huomiselta tälle päivälle, kun äidin niin kovin tekisi mieli salmiakkia!


7 kommenttia:

  1. Tosi kaunis oli tuo asu :) Tuohon uimiseen pakko sanoa, meidän nyt jo 13-vuotias poika sai hepulin aina kun vettä meni pisarakaan naamalle. Noh, hiusten peseminen ja peseminen yleensä, puhumattakaan uimisesta oli lievästi sanottuna haastavaa. Hän kävi vesipelkoisten uimakoulua, ei auttanut. Käytiin paljon hallissa ja kylpylöissä, ei auttanut. Kotona pestiin hiukset lavuaarin päällä, koska toinen vaihtoehto oli hirveä raivari ja itkukohtaus. Yritettiin totuttaa siihen naamalle menevään veteen varovasti, mutta ei.
    Turha varmaan sanoa, että oppi uimaan todella myöhään kaikista uimakouluista huolimatta eikä vieläkään suostu sukeltamaan. Uida hän tosin osaa jo paremmin ja nopeammin kuin me vanhemmat, mutta sukellus ei ole hänen juttu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en yhtään ihmettelisi, jos meidän kuopuksen kohdalla olisi sama homma. Hän tykkää kyllä puljata vedessä, mutta pisarankin roiskuminen kasvoille saa aikaan huudon. Ja hiusten peseminen tapahtuu samaten huudon säestyksellä, kun olen ensin koko päivän valmistellut lasta siihen, että illalla pestään hiukset. Saa nähdä miten homma etenee.

      Poista
  2. Tsemppiä arkeen, meillä myös hiukan pehmeä lasku, itse olen tehnyt töitä on-off-saikulla-muutamia päiviä töissä siellä täällä jo parin viikon aikana mutta en mene enää kunnolla töihin ennen äikkäriä. Mies aloitti työt viime viikon torstaina, poika on ollut isovanhempien kanssa kotona ja nyt vielä parhaillaan neljän päivän "omalla lomalla" vanhempieni luona , kunnes pari päivää rauhoitutaan koko perhe kotona ja tiistaina alkaa eka luokka. Taitaa kyllä äitiä jännittää enemmän kun poikaa, luokkakaverit kun on kaikki tuttuja eskarista (kielikylpyeskarit jatkaa yhteistä koulutaivalta koko peruskoulun), koulussa on visiteerattu viime vuoden aikana kymmenisen kertaa, koulukummit ovat vierailleet eskarissa monta kertaa kertomassa koulusta ja opekin tavattu jo monta kertaa keväällä samoin luokassa vierailtu ja toimintatapoihin tutustuttu. Ainoa ihan uusi juttu on iltapäiväkerho, mutta sielläkin monta kaveria, ryhmä on vaan tosi iso vissiin noin 35 ekaluokkalaista kahden tädin kanssa. Iltapäiväkerho on 2-5 tuntia päivässä kun koulupäivätkin ekaluokkalaisilla loppuu jo puolilta päivin, maksetaan koko iltapäivästä kun ei vielä tarkasti tiedä milloin mikäkin päivä kukakin pääsee hakemaan, syksymmällä sitten vauvan kanssa vaunutellaan noutamaan isoveli, nyt alussa mies hakee töiden jälkeen varmaan koska en itse pääse liikkumaan ja jossain vaiheessa saa kulkea säännöllisesti jo itsekin sitten koko matkan kotiin ( n. 1,8 km), mutta nyt alkuun vielä huolehditaan noudoista. Kännykkäkin on ostettu, vaikea uskoa että meillä on näin iso poika ;)

    Kaunis hame, katselin tuollaisia tässä kesällä, mutta kun ei ole yhtään vyötäröä niin jätin ostamatta;) Jospa vielä olisi tarjolla ensi kesänä.. ja jospa siihen mennessä saisin vyötäröni takaisin ;)

    Työkuviot kiinnostaa, tsemppiä haastatteluun! :)
    terkuin Heini :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun huomenna me palataan arkeen, on tämä viikon pehmeä lasku osoittautunut tosi hyväksi ideaksi. Mies teki loppuviikon kotoa ja tuli muutenkin aikaisemmin ja pojat kävivät sen pari päivää hoidossa. Jotenkin on helpompi asennoitua huomiseen, kun homma alkaa todennäköisesti pyöriä täydellä teholla.

      Mua jännittää jo tiistainen eskarin aloitus, joten vuoden kuluttua vietän varmaan unettomia öitä pienen koulululaisen pärjäämistä pohtiessani. Tuo teidän iltapäiväkerhosuunnitelma kuulostaa toimivalta. Ja siellähän ne kaveritkin on, joten todennäköisesti poika viihtyy siellä hyvin iltapäivän, ehkä paremmin kuin äidin ja vauvan kanssa kotosalla. ;) Juuri juttelin yhden tutun äidin kanssa täältäpäin ja hän sanoi, että ainakin meidän asuinalueella käytännössä kaikki ekaluokkalaiset menevät kerhoon koulun jälkeen.

      Mun nykyisessä työssäni ei riitä tunteja, joten mies hoiti haastattelun samaan paikkaan missä itse on töissä. Menen keskiviikkona juttelemaan, jos mun toiveet ja heidän tarpeensa sopisivat yhteen. Ei omaa alaa, mutta ainakin oman alan toimija. ;)

      Poista
  3. Kivaltahan kuullostaa tuo jos pääsisit miehen työpaikkaan. Ja on ainakin jalka oven välissä, jos talon sisältä vapautuu joku sopivampi tehtävä :) Pidän sulle peukkuja haastikseen! :) Mulla on ihan jännää ollut nyt katsoa omia työtehtäviä ihan eri silmin kun olen opastanut äikkärisijaistani, oli itselle aika arkiseksi mennyt vaikka kovasti tykkäänkin työstäni ja innolla palaan sitten parin vuoden päästä. Tavallaan jopa ikäänkuin sääli jättää työt, mutta muistan kyllä olevani aika ässä kotiäitinäkin :D ja uskon että tuun ihan mainiosti viihtymään taas tässä toisella tontillani ;)

    Tosiaan tuo ekaluokkalaisten iltapäiväkerho on ihan huippujuttu, meillä se on MLL järkkäämä, sijaitsee samassa koulussa ja maksuun sisältyy toiminnan lisäksi myös välipala. Ohjelmassa on vapaata leikkiä, pelejä, mahdollisuus tehdä läksyt, koulun kirjasto käytössä, tiettyyn aikaan syödään välipala, sen jälkeen ulkopelejä/leikkiä. Vielä kun poika vaihtoi sitä eskaria viime vuonna ja vanhat aikaisemman päiväkodin kaverit jäi vanhaan päiväkotiin niin nyt se porukka myös tulee samaan iltapäiväkerhoon, kun eivät ole samalla luokalla. Se on tosi mieluisa juttu. Tuo meille myös joustoa tullaan jossain välissä ei-niin-tarkkaan-kellonaikaan iltapäivän aikana hakemaan vauvan kanssa isoveljeä, mutta ei ole ihan pakko esim. klo 11.45 olla koulun oven takana kun ekaluokkalaisten tunnit loppuvat useana päivänä jo niin aikaisin.

    VastaaPoista