keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Yöpöydällä nyt - Paljain jaloin

Vinkkaan teille yhdestä kirjasta, joka puhuttanut medioita alkuvuonna. Laura Saven omaelämäkerrallinen romaani Paljain jaloin kertoo siitä, kuinka yksi puhelinsoitto muuttaa alle kolmekymppisen lapsiperheen ja pienen lapsen äitien elämän. Alkaa kamppailu syöpää vastaan eikä mikään ole enää ennallaan.


Kuva: wsoy.fi

Epäröin pitkään ennen kuin uskalsin lainata kirjan kirjastosta nähtyäni sen bestsellereiden hyllyssä. Epäröin vielä kotonakin, olisiko tämä liian rankkaa luettavaa, tulisinko vain surulliseksi ja alkaisinko hysteerisesti tarkkailla omaa kroppaani ja mahdollisia syövästä kertovia oireita. Rohkaistuin kuitenkin, avasin kirjan ja aloin lukea. Luin sen päivän, pitkään seuraavaan yöhön ja lopetin seuraavana päivänä. Onneksi luin.

Olen hämmentynyt siitä kypsyydestä, jota hieman itseäni nuorempi kirjoittaja sairautensa kohtaamisessa osoittaa. Alun hysteerinen pelko ja epätoivo vaihtuu toivoon, hiljalleen viriävään toiveeseen elämän jatkumisesta päättyäkseen kuitenkin vihaan kasvainta ja sen leviämistä kohtaan. Ja silti, silti kaiken alla säilyy se pieni toivo, joka kantaa elämässä eteenpäin. Jos saisi vielä nähdä lapsen kasvamista, jos saisi ja jaksaisi opiskella hieman lisää. Jos saisi aikaa.

Tässä teoksessa on jotain hyvin kuulasta ja kirkasta. Jotain syvästi inhimillistä ja koskettavaa siinä, kuinka Save päästää lukijan sisälle kaikkein intiimeimpiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Myös niihin, joita me saattaisimme myöhemmin hävetä. Teos päätyy ajankulussaan jonkinlaiseen rauhaan väistämättömän edessä. Rauhaan, joka ei kuitenkaan tarkoita alistumista sairaudelle. Aina on jäljellä toivo ja siihen on oikeus myös heillä, joilta se kerran on jo evätty. 

Saven teos näki päivänvalon tämän vuoden tammikuussa, mutta kirjoittaja itse ei valitettavasti ehtinyt sitä nähdä. Laura Save menehtyi syöpään ennen kirjansa julkaisua. Kaikessa raadollisuudessaan ja surullisuudessan tämä kirja kannattaa napata mukaan seuraavalla kirjakauppa- tai kirjastoreissulla. Vaikka kuinka pelottaisi, vaikka kuinka arveluttaisi. Lopussa lukijalle tarjotaan katharsis, toivo voittaa, vaikka elämä olisi päättymässä. Tämä tarina kannattaa jakaa, se on ehdoton alkutalven kristalli. 

2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä kirjavinkistä! Laitoin heti tekstisi luettuani kirjan varaukseen kirjastosta ja sieltä tuli heti seuraavana päivänä viesti, että kirja on saapunut. Täytyy nyt alkuviikosta käydä se hakemassa.

    Itse olen juuri lukenut pari hyvää dekkaria, toinen oli Oppipoika (Hjort&Rosenfeldt) ja toinen Sisäpiirissä (Viveca Sten). Lisäksi kirjastossa odottaa Kauniit kuolemat (Antonio Hill). Kaikista noista sarjoista luin ekan osan viime kesänä eikä toinenkaan tuottanut pettymystä. Onko nuo sinulle tuttuja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankka aihe tuolla kirjalla on, mutta silti olen tyytyväinen, että luin. Toivottavasti sinäkin pidät! Nuo mainitsemasi dekkarit eivät ole tuttuja, mutta kirjoitin heti ylös. Täytyy tutustua!

      Poista