Tatun ja Patun ällistyttävä satukirja

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatun ja Patun ällistyttävä satukirja. 36 s. Otava 2017. Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena.

"Minä minä minä! Minä eka! Ei kun minä!" Tältä kuulosti kotimme eteisessä sinä päivänä, kun olimme käyneet kuopuksen kanssa hakemassa Aino Havukaisen ja Sami Toivosen uusimman Tatu ja Patu -kirjan postista. Sekä yhdeksänvuotias että kuusi vuotta täyttänyt olivat kuumeisen odotuksen vallassa, uusi kirja oli saatava heti käsiin. Lopulta päästiin yhteisymmärrykseen. Minä lukisin ja pojat kuuntelisivat.

Tatun ja Patun ällistyttävä satukirja on nimensä veroinen kertomuspläjäys. Kirja koostuu kuudesta uudesta sadusta, joihin on saatu inspiraatiota jo olemassa olevasta ja kaikille tutusta kertomusperinteestä. Mutta näitä satujapa ei luetakaan perinteiseen malliin, sillä mukana tulevat käyttöohjeet niin lukijalle kuin kuulijallekin. Luvassa on taattua outolalaista toimintaa, kuten jo alla oleva kuva antaa ymmärtää.

Tämä kirja laittaa lukijan koville. Sadusta riippuen sitä huomaa heittäytyvnsä puhumaan käyttöohjeiden mukaan leikkitanskaa tai muuttelee ääntään hilpeästä möreäksi ja taas takaisin. Myöhemmin mukaan tulevat myös ilmeet, äänet tai pikaluku. Välissä voi tehdä kasvojumppaa lihasten vetreyttämiseksi. Myös katsottavaa riittää kuvituksen pienissä yksityiskohdissa ja löytämisen ilo säilyy läpi koko kirjan.

Poikien suosikkisatu taitaa olla "Kuningas ja papupojat", jossa sanoja korvataan toisilla. Ja kun on sanonut rintakarvoitus tai nakkimuki vähän joka väliin, alkaa väkisinkin naurattaa. Myös "Sienimetsän kauhea syöjätär" ääniefektipainikkeineen on takuuvarma hitti. Onhan se nyt hillittömän hauskaa, kun äiti laulaa "tein minä pillin pajupuusta" joka kolmannen sanan jälkeen.

Outolalaisesta veljeskaksikosta on tullut olennainen osa suomalaisen lastenkirjallisuuden perinnettä ja jokainen kirja on odotettu lisäys sarjaan. Tatusta ja Patusta on tullut ilmiö. Kirjoista välittyvä riemukas anarkismi ja rajojen rikkominen on säilynyt läpi teossarjan kuin tärkeänä muistutuksena meille aikuisille lukijoille. Välillä tekee hyvää ajatella yli totuttujen rajojen ja katsoa asioita lapsen näkökulmasta. Mielikuvitus on rikkaus ja leikissä voimaa.

Silti harvoin pienten lukijoiden odotukset täyttyvät niin täysin kuin tämän kirjan kohdalla. Olemme lukeneet Tatun ja Patun ällistyttävää satukirjaa joka päivä, monta kertaa. Sillä tämä teos on yksinkertaisesti järjettömän hyvä ja sitä lukemalla takaa koko perheelle naurun ja yhteisen huvittumisen täyteisiä hetkiä. Esikoinenkin kertoi saaneensa kirjaa lukiessa parhaat naurut pitkään aikaan. Ja voi että sitä on ihana kuunnella, lasten naurua nimittäin.

Pieni varoituksen sana kuitenkin loppuun. Iltasaduksi tästä kirjasta ei ole, mutta hyvän iltahepulin sillä saa aikaan!