Joulukodin kuvat ja loman tähänastinen saldo

Tänäkään vuonna emme viettäneet ehdotteluistani huolimatta joulua ulkomailla. Kuusikin tuli, vaikka yritin ajaa läpi vain pientä ruukussa olevaa pöytämallia. Viimeisellä viikolla ennen joululoman alkamista kuopus tuli tiistaina kotiin ja kertoi, että nyt olisi ryhdyttävä hommiin. Joulu olisi ihan juuri täällä, eli koristeet kellarista esille ja koti joulukuntoon. Seuraavaksi haettiin kuusi ja sieltä se joulu sitten tuli. Lapsi tiesi. 

Nyt koristeet on taas siivottu pois, kuusi vielä sinnikkäästi puolustaa paikkaansa olohuoneen koristeena. Ihan pian sekin saa mennä ja koti on valmis kohtaamaan hiljalleen saapuvan kevään. Otetaan siis viimeinen muistelu siihen miltä meidän joulumme näytti vuonna 2018 ja mitä lomaan kuului.

Pojilla on vielä loppuviikko lomaa ennen kuin kevätlukukausi starttaa. Mies meni töihin tänään ja minä puolestani palaan hyllyjen väliin viikonlopuksi. Yli kahden viikon loma on jo tähän saakka tarjonnut juuri sitä mitä etukäteen toivoin. Se aloitettiin ystäviä tapaamalla, mutta muuten olemme olleet paljon kotona ja viettäneet aikaa ilman mitään suunniteltua tai sovittua. Olemme lukeneet useita kirjoja jokainen, katselleet leffoja ja syöneet hyvää ruokaa. Olen nukkunut joka päivä paitsi pitkään myös päiväunet päälle. On käyty ulkona luistelemassa, pojat ovat ulkoilleet kavereineen ja kulttuuriakin on ehditty harrastaa, Kansallismuseota ja Oodia. Loppuviikolle on suunnitelmissa vielä lisää museoiden koluamista ja uimaankin ajattelimme ehtiä. Hyvä loma siis, ei mitään valittamista. Ainoastaan kuopuksen yhden yön kestäneen vatsataudin ja meidän uudeksi vuodeksi saamamme pienen flunssanpoikasen olisi voinut jättää välistä. 

Alkuloman väsykooman jälkeen on alkanut tuntua siltä, että heräilen pikkuhiljaa eloon. Muutkin asiat kuin nukkuminen ovat alkaneet kiinnostaa. Ensimmäisenä siivosin kaapit, mitä sitä muutakaan lomalla tekisi. Esikoisen vaatekaapista lähti taas vaatetta pikkuveljen kasvua odottamaan, yksi koko näyttää jääneen kasvuspurttien myötä lähes välistä. Seuraavaksi suuntasinkin nettikauppoihin ostamaan lisää vaatetta lapselle. Ja koska eteisen seinän vaaleansininen sävy ei sittenkään ihan iskenyt, pääsi mies  kuopuksen keralla maalaushommiin. Tänään toinen kerros maalia, nyt näyttää jo tosi hyvältä. 

Tämä pähkinänsärkijäkuningas apureineen on muuten uusin jouluihastukseni. Ostin koristeet Tallinnasta viikkoa ennen joulua ja ne nousivat heti suosikeikseni. 

Lomalla on toki tullut syötyä lahjakkaassti. Mies ja pojat tekivät perinteisen piparkakkuluomuksensa, joka tänä vuonna osoittautui majakaksi. Jouluruokaa syötiin kolmena päivänä, sen jälkeen pitsa maistui jo superhyvältä. Vietimme aaton perinteisesti, eli riisipuuro manteleineen syötiin aamulla kotona ja joulurauhanjulistuksen jälkeen lähdettiin vanhempieni luokse. Kundit kävivät saunassa, josta kerrankin sai juosta takapihan lumihankeen, kiitos valkean joulun. Ja kun oli käyty kuuntelemassa isäni kuoron laulua aaton jumalanpalveluksessa, oli aika aloittaa lahja- ja ruokashow. Joulupäivän vietimme kotona ja tapaninpäivänä jälleen vanhemmillani. 

Tämä vuosi jää lahjojen osalta muistiin sinä, jolloin esikoiselle ei enää ostettu yhtään legoja tai muita leluiksi luokiteltavia. Muutenkin isojen kundien toiveet alkavat olla erilaisia kuin ennen ja tänä vuonna ostimme heille erityisesti aineettomia lahjoja. Molemmat saivatkin lippuja erilaisiin huvittelupaikkoihin toivomiensa pelien sun muiden lisäksi. Lautapelejä tuli paljon, samoin kirjoja. Erittäin hyvä. 

Tästä on hyvä jatkaa kevättä kohti, seuraavana etappina esikoisen yhdestoista syntymäpäivä ihan pian. 

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri: kirjoja joulunodotukseen

Tule mukaan seuraamaan Kaksplussan blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka päivä aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua tai annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin - ja paljon muuta! Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!

Jouluun voi laskeutua monin tavoin ja yksi varma tapa saada joulumieli kohdalleen on jouluisten satujen ja tarinoiden lukeminen. Sopivia kirjoja tähän jouluun virittäytymiseen löytyy valtavasti. Yksi kiva tapa lukea jouluisia teoksia on edetä kirjassa luku kerrallaan kohti aattoa. Harvassa kirjassa on juuri kaksikymmentäneljä lukua, mutta tekstin jaottelu onnistuu ilmankin näppärästi. Ja kun yksi kirja loppuu, voidaan aloittaa toista. Tai miten olisi oma kirja jokaiselle joulukuun päivälle? Vaihtoehtoja on rajattomasti! Tässä meidän vinkkimme jouluisiin lukuhetkiin koko perheelle.

Mauri Kunnas on jo itsessään klassikko ja mitä olisi joulunodotus ilman Joulupukkia. Tätä kirjaa ovat lukuisat vanhemmat tavailleet ollessaan itse lapsia ja nyt samaa teosta voi lukea omille pienokaisille. Joulupukki kertoo nimensä mukaisesti Korvatunturin väestä ja siitä mitä tapahtuu paitsi ennen joulua, myös joulutohinan rauhoituttua. Jos sinun pitäisi valita näistä kahdestatoista kirjasta yksi, nappaa tämä. 

12 lahjaa joulupukille on sekin Kunnaksen käsialaa. Pieni tonttupoika Ville haluaa ilahduttaa Joulupukkia, kun aattoon on enää kaksitoista päivää aikaa. Ville saa hyvän idean, hän antaa joulupukille lahjan jokaisena päivänä. Mutta sujuuko kaikki suunnitelmien mukaan? 12 lahjaa joulupukille menee parhaillaan myös Kansallisteatterissa näytelmänä, jota kävimme kuopuksen kanssa katsomassa.

Jatketaan Kunnaksella. Joulupukki ja noitarumpu on kirja, josta on tehty myös mainio piirretty versio ja me katsomme sen joka vuosi ennen joulua. Tarina alkaa, kun säkin pohjalta kaivellaan viimeisiä lahjatoiveita kirjattavaksi muistiin ja niiden joukosta löytyy kummallinen vanhalle paperille tehty töherrys. Kuka on sen tekijä ja mitä hän oikein haluaa lahjaksi? Samaan aikaan Korvatunturilla alkaa tapahtua kummia. 

Suomalainen tonttukirja puolestaan esittelee erilaisia tonttutyyppejä, niin riihitontun, saunatontun kuin myös äkäisen tontun. Kirja on kunnianiosoitus vanhoille ajoille, jolloin taloissa asustelevia haltijoita sanottiin tontuiksi. 

Puppe on tuttu hahmo kaikille lapsille. Pupen jouluseikkailu on kertomus siitä, kun Puppe auttaa joulupukin poroja löytämään kadonneen reen ja pääsee mukaan taianomaiseen seikkailuun. 

Richard Scarryn kultainen Eläinten joulu käsittää kahdeksantoista pientä satua ja lorua joulunodotuksesta ja niissä seikkailevat monenlaiset eläinhahmot. Scarryn kultaiset kirjat ovat täynnä  nostalgiaa, aivan kuten tämä tarinakokoelmakin. Sen on muuten suomentanut Marjatta Kurenniemi. 

Nukkekodin Nellin joulu on rakkaimpia kirjoja omasta lapsuudestani. Faith Jacquesin kirjassa joulu lähestyy, mutta Nelli huomaa ystävänsä Elmeri-karhun kadonneen. Vaaroja uhmaten Nelli lähtee nukkekodistaan ihmisten maailmaan etsimään ystäväänsä. 

Tämän päivän lapset muistelevat aikuisina varmasti Tatua ja Patua sekä Puluboita, kun lapsuuden lukusuosikeista puhutaan. Tatun ja Patun ihmeellinen joulu on kääntynyt jo elokuvaksikin, mutta myös kirjaan kannattaa tutustua. Tässä teoksessa paistetaan hyasintti ja laitetaan kanelia kainaloon, kun veljekset matkaavat Veeran luokse joulunviettoon. 

Puluboin ja Ponin komerokirja puolestaan on tämän syksyn uutuus. Ponilla on joulumieli kateissa, kun vanhemmat ovat lomalla ja paras ystävä muuttaa pois juuri joulun alla. Onneksi Poni auttaa piristämään ystäväänsä. Jos murrerunoilija Heli Laaksonen aikanaan lanseerasi termin "joulupatja", opit tästä kirjasta mikä oikein on "joulukomero". 

Myös Walt Disney taitaa joulunodotuksen taian ja Disneyltä löytyy amerikkalaiseen glitterjouluun vieviä kirjoja enemmänkin. Tässä Tupu, Hupu ja Lupu - Joulupukin pikku apulaiset -kirjassa ankanpojilta meinaa mennä koko joulu ohitse, sillä he ovat sairastuneet. Unen, tai taian jälkeen joulu on kuitenkin tullut sairastuvalle ja pojat pääsevät mukaan joulunviettoon.

Ja vielä kerran Kunnasta, hän taitaa tosissaan tykätä joulusta. Tassulan tarinoita -sarjassa ilmestynyt Onnin paras joululahja opettaa lapselle, ettei materia ole tärkeintä joulussa. Onnilla nimittäin on kaikkea mitä toivoa saattaa eikä mikään enää kiinnosta häntä. Kunnes Herra Hakkarainen lähtee jälleen kerran yölliselle kävelyreissulleen ja puuttuu asioiden kulkuun.

Eilen joulukalenterissa tehtiin karkki- ja teekuusia Nyt heti -blogissa. Huomenna on puolestaan Iloa, eloa -blogin vuoro, muista käydä kurkkaamassa! 

Joululoman ensimmäinen viikko

Poikien viimeinen koulupäivä ennen reilun kahden viikon joululomaa alkoi perinteisesti joulukirkolla. Kuopuksen luokka esiintyi laulaen ja niin minäkin parkkeerasin itseni penkkiin hartautta kuuntelemaan ja lauluista nauttimaan. Joulukirkko on sellainen perinne, johon ei itselläni tulisi muuten vaan mentyä. Koulusyksyn päättävä kirkko siis tarjoaa erinomaisen syyn myös minulle tulla paikalle. Ja olihan se tunnelmallista, laulu raikasi komeasti ja koko kahden tunnin mittaiseen koulupäivään olivat vanhemmat tervetulleita. Niinpä päädyin viettämään aikaa koululla puoleenpäivään saakka, ensin kuopuksen meiningeissä mukana ja siihen perään esikoisen todistustenjakoa seuraten. 

Kauluspaitakundit lähtivät aamulla matkaan, laitoimme siistit vaatteet kirkkoa ja todistuksia varten päälle. Ja kun myös esikoinen oli todistuksensa saanut, opettajat vastaanottaneet lahjansa ja kaikki ohi, olin niin väsynyt, että tärisin. Tuo kolmas sairastamisviikko oli kaikkiaan sellainen, että jaksoin olla aina pieniä hetkiä kerrallaan pystyssä ja hoitaa muutamia asioita. Sen jälkeen olin kuitenkin aivan hapoilla ja ainoa vaihtoehto oli mennä nukkumaan. Nyt huomasin selvästi tuona viimeisenä koulupäivänä, kuinka puolikuntoinen vielä olinkaan. Ajoin kotiin, kävin nukkumaan ja heräsin neljä tuntia myöhemmin, niin täysin tuo kolmen tunnin jalkeillaolo veti voimat pois. Onneksi mies tuli tekemään iltapäivän työt kotoa ja minä sain levätä. 

Kuopus ei saanut joulutodistusta lainkaan. Olen itse tyytyväinen tähän tapaan, jossa ekaluokkalaiset saavat rauhassa kasvaa koululaisiksi aina sinne kevättodistukseen saakka eikä heitä heti laiteta arviointiasteikolle. Kuopus oli itse tästä kuitenkin harmissaan, hän olisi kovasti todistuksen halunnut. Opettajan kirjoittama palaute sai kuitenkin hymyn huulille ja lisäksi me miehen kanssa olimme tehneet kuopukselle oman todistuksen siitä miten syksy on sujunut. Esikoinen taas jatkaa samaa hyväksi havaittua linjaansa mitä koulunkäyntiin tulee. Hän voi olla erittäin tyytyväinen menneeseen syksyyn ja siihen, miten on ottanut kolmannen luokan jutut haltuun.

Illalla skoolattiin naapuruston naisten kanssa taas yhdelle lukukaudelle, josta oltiin selvitty kuiville. Sillä kyllä koulunkäynti vaatii ihan koko perheeltä, ei se todellakaan ole vain lapsen juttu. Tarkastetaan, muistutetaan, huolehditaan, kuulustellaan ja pidetään pakka ylipäätään kasassa. Kirjoitetaan kalenteriin koska pitää tuoda kouluun kirjastokortti ja milloin mennä vasta yhdeksäksi. Ei sillä, esikoinen hoitaa koulun jo aika itsenäisesti, tekee läksyt ja lukee kokeisiin. Pakkaa liikuntavaatteet, kun niitä tarvitaan ja muistaa poikkeuspäivät, ainakin viimeistään aamulla. Kevätlukukaudella tsempataan vielä läksyjen merkitsemisessä, ettei aina tarvittaisi tulkkia apuun siinä mitä läksyvihkoon on kirjoitettu. Kuopus on puolestaan erikoistunut ulkovaatteiden kadottamiseen. Tilasin juuri alennusmyynneistä pinot uusia asusteita, jos niillä selvittäisiin talven yli. Ja kun ne huolet ja tsemppauksen kohteet ovat tätä tasoa, ei meillä oikeasti ole kuin positiivista sanottavaa molempien koulunkäynnistä. Välillä jaksaa, välillä väsyttää. Välillä läksyt maistuvat mansikoilta, toisinaan tervan maku puskee läpi. Se on elämää.

Aatonaattona ohjelmassa oli esikoisen parturia ja kauppareissu hakemaan kaikki omat ruoat pyhien ylitse. Sinällään moiseen ei olisi ollut mitään tarvetta, sillä lähikauppamme piti ovet auki läpi joulun. Me miehen kanssa puolestaan pidimme yllä perinnettä aatonaattoillan saunasta ja herkuttelusta rapuskagen-leivillä. Tänä vuonna lisäsin mukaan ykkösherkkuni sienisalaatin. Pienemmät kulinaristit pöydässä herkuttelivat pastalla. Mutta eipä mitään, seuraavina päivinä esikoinen paitsi maistoi silliä, myös totesi kylmäsavulohen niin herkulliseksi, että santsasi. 

Perinteitä vaalien alkoi myös jouluaaton aamu. Riisipuuron kypsyessä kaivoin joululaseiksi nimetyt kaunistukset osaksi kattausta ja Lumiukon jälkeen katsottiin joulurauhan juhlistus. Sitten koko porukka autoon ja nokka kohti vanhempieni kotia. Matkalla koukattiin vielä sisko mukaan ja aaton viettäminen sai alkaa. 

Hengailua, jouluaaton hartaus perheemme kuorolaista kuunnellen, ruoan valmistelua, samppanjaa ja ensimmäinen lahjakierros lasten hermojen rauhoittamiseksi. Jouluateria, toinen lahjakierros ja aikuisten pakettien avaaminen, jälkiruoka, kahvit ja kakku sekä lisää hengailua. Trivial Pursuit, juttelua ja yhdessäoloa. Aaton konsepti on pysynyt perusteiltaan hyvin muuttumattomana jo pitkään.

Joulupäivän vietimme myös vanhemmillani, välissä tosin kävimme kotona nukkumassa. Tapaninpäivästä eteenpäin onkin ollut hyvää aikaa tutkia lahjoja, rakennella uusia legoja, pelata lautapelejä ja katsoa leffoja. Olemme ottaneet todella rennosti eikä ulkona vallitseva sää ole ainakaan auttanut aktiivisen joululoman vietossa. Pojat ovat jo ensimmäisen viikon aikana lukeneet molemmat useamman lastenromaanin, esikoinen sai myös ennen joulua aloittamansa ison tietokirjan sekä satueepoksen loppuun ja kuopus on lukenut Lasse-Maijan Etsivätoimistoa, Reuhurinnettä ja Mauri Kunnasta. Tällaiset rennot päivät on lukemisen kannalta käytetty hyväksi myös valitsemalla luettavat kirjat molempien koulussa suorittamaa lukudiplomia ajatellen. Se onkin kahta kirjaa vaille tehty molemmilla, vaikka aikaa olisi huhtikuuhun ja esikoisen kohdalla oli vielä annettu helpotus luettavien kirjojen määrässä. Olin iloinen, kun lapsi siitä huolimatta halusi lukea kaikki kymmenen kirjaa, jotka suoritukseen oikeastaan vaaditaan.

Tätä kirjoittaessani mies on poikien kanssa luistelemassa ja lupasimme myös mennä uimaan ihan lähipäivinä. Ensi viikolla minä lomailen lasten kanssa ja olen miettinyt meille ainakin leffareissua ohjelmaan. Eiköhän me lisäksi päädytä haahuilemaan kaupungille jonakin päivänä ja saisin taatusti miljoona superäiti-pistettä, jos veisin ipanat Hoplopiin purkamaan energiaansa. Joka tapauksessa iloitsen siitä, että koulu ei vielä toinen päivä ala, vaan loma jatkuu yli loppiaisen. 

Joulukoristeet saavat meillä olla vielä ylihuomiseen, uuden vuoden ensimmäisenä päivänä siivotaan joulu pois ja toivotetaan uusi vuosi tervetulleeksi. Sitä odotellessa jatkan Thaimaan kohteiden välillä surffaamista, olemme nimittäin päättäneet lähteä kesäloman alkajaisiksi koko perhe pitkäksi aikaa lämpimään. Onneksi jo talven ja kevään mittaan on paljon mukavaa tiedossa, niin arkea kuin juhlaakin. Huomenna jätetään hyvästit kuluvalle vuodelle ystäväperheen luona. Ja ensimmäisen kerran lasten elämässä nihkeilijä-minä olen antanut pojille luvan ostaa raketteja. Kerrankos sitä, ja sitä rataa. 

Joulutervehdys meiltä teille

Tänä vuonna lähetin tavoistani poiketen vain muutamia joulukortteja normaalin viidenkymmenen sijaan. En edes yritä kertoa hyveellisesti, että lahjoitin korttirahat hyväntekeväisyyteen. En lahjoittanut. Sen sijaan en luota Postin toimittavan kortteja perille enkä jaksanut, pystynyt saati kyennyt. Sen sijaan me istuttiin näin tähän joulukuusen eteen ja napattiin tällainen perheselfie. Ikinä ei ole ollut näin isot silmäpussit kuin nyt sairastamisen jäljiltä, mutta realistinen lähestymistapa se olla pitää. 

Ihanaa, kaunista, rentouttavaa ja rauhallista joulunaikaa! Tämä kuva olkoon meidän sakin joulutervehdys meiltä teille.

Pieniä välähdyksiä joulunodotuksesta

Joulu on jälleen hiipinyt kuin varkain ihan lähelle ja enää kaksi koulupäivää erottaa meidät pitkästä joululomasta. Ei kaikki ihan niin ole sujunut kuin ennnen sairastumista ajattelin, mutta mitäpä siitä. Tulee niitä jouluja tämän jälkeenkin ja tällainen mutkat suoriksi -tyyppinen joulunodotus on osoittautunut oikein toimivaksi. Eikö muuten olekin kaunis kukkakimppu, itsenäisyyspäivän juhliin sen tilasin. Ei tullut juhlia, mutta kukat ilahduttivat pöydällä pitkään.

Olen ottanut ohjeen mukaan rauhassa. Ensimmäisen viikon nukuin, toisena jaksoin jo olla istumassa sohvalla. Yhä tällä kolmannella toipilasviikolla käynti kaupassa, kaupungilla tai muilla asioilla vetää mehut ihan totaalisesti ja koko kroppaa heikottaa kuin hapoilla olisi. Pitkät päiväunet tai kahdet kuuluvat jokaiseen päivään ja elämän tahti on normaaliin verrattuna todella iisi. Meillä on toinenkin toipilas perheessä, kun äitini joutui suureen jalkaleikkaukseen. Välipäivien loma Tallinnaan on siirretty aikaan parempaan, nyt keskitytään parantumaan. Varasin lohdutukseksi perheelleni yön Clarionissa välipäivien ohjelmaksi. Mennään polskimaan katolle ja katsellaan miltä Helsinki näyttää korkealta.

Tässä rauhallisesti elellessä on ollut aikaa edistää opintoja. Olen kuunnellut nettiluentoja, tehnyt niihin liittyviä tehtäviä ja yhden tentinkin tein. Olin jotenkin aivan fiiliksissä siinä esikoisen huoneeseen koulupöydän äärelle linnoittautuneena, kirjat ja kone mukana. Oli motivoivaa huomata, että osaan ja tiedän. Opiskelu on tämän syksyn aikana tuonut niin paljon hyvää mieltä, onnistumisen elämyksiä ja uskoa tulevaan, että onneksi lähdin!

Pyrimme poikien kanssa osallistumaan joka joulu myös hyväntekeväisyyteen. Tänä vuonna kävimme lähettämässä kukkakaupassa joulukukat yksinäisille vanhuksille. Tässä valmistuu kuopuksen kirjoittama tervehdys joulutähden matkaan. Pojat valitsivat itse tervehdysten saajat ja kukat heille. Tällaiset kampanjat tuovat joulumieltä niin monelle.

Hain itsekin joulukukkia kotiin sen jälkeen, kun siivoojat toissapäivänä laittoivat kaiken puts plank. Valkoinen amaryllis on suosikkini joulukukista, mutta hortensia hiipi tällä kertaa yllättäväksi kaveriksi.

Mies leipoi poikien kanssa yhtenä iltana joulupipareita, jotka pian hävisivät parempiin suihin. Koristeluissa teemana oli selvästi more is more, kun katsoo kuorrutteen määrää. Tänä vuonna perinteinen piparkakkutalo jäänee tekemättä, sen verran kiirusta on miehellä pitänyt. Mutta tämä on niitä asioita, joiden on vain annettava jäädä tilanteen ollessa mikä on. Ensi vuonna uusi yritys uusin voimin. 

Verkkokaupat ovat olleet ystäviäni tässä kuussa. Olin hankkinut osan lahjoista jo valmiiksi, mutta monta pakettia olen klikannut sängyssä maaten ostoskoriin ja matkalle kohti kotia. Lahjat on myös paketoitu valmiiksi, urakoin niitä paperikääreisiin muutamana iltana poikien nukahdettua ihan niillä pakkausmateriaaleilla, joita kaapista valmiina löysin. Tänä vuonna lahjoja tulee edellisvuosia vähemmän ja olen löytänyt kivoja, osin aineettomia muistamisia läheisille. Ei sillä, kyllä perinteiset kirjat, lelut ja muut toiveet lasten paketeista tulee löytyä. Minä itse sen sijaan en ole osannut toivoa oikein mitään. 

Eräänä päivänä lähdimme kaupungille katsomaan perinteistä Stockmannin jouluikkunaa. Ikkuna on aivan ihana, kuumailmapallot liitelevät pumpulipilvissä ja hiihtohissi kuljettaa eläinväkeä vuorelle ja takaisin. Yksityiskohdissakin löytyy, kuten herkkukojusta voi huomata. 

Ikkunaa ihailtuamme päädyimme lahjaostoksille, kun keksin mitä oikeastaan tarvitsisin. Paria päivää myöhemmin kävin hakemassa miehelle samasta putiikista lahjan. Pojat ovat tyytyväisiä, kun äidille ja isälle saadaan paketit kuusen alle. Minä puolestani olen tyytyväinen siihen, että tuolla käydessä saa aina niin superhyvää palvelua.

Viime sunnuntaina lähdin ulos tapaamaan ystäviä. Kämpin brunssi oli herkullinen ja lasi samppanjaa kruunasi homman. Istuimme terassilla useamman tunnin vaihtamassa kuulumisia ennen kuin hajaannuimme tahoillemme. Tällaiset tapaamiset arjen kiireiden keskellä ovat juuri sitä mitä ainakin minä kaipaisin useammin. Seuraava tapaaminen pitäisi itse asiassa laittaa kalenteriin jo edellisellä treffikerralla. Eli vähän niin kuin kampaajan kanssa, asia jota en koskaan opi. 

Viimeisen kouluviikon tunnistaa esimerkiksi siitä, että kotiin on alkanut tippua erilaisia syksyn aikaan tehtyjä askarteluja. Tämän rannekorun sain kuopukselta lahjaksi. Piirustuksista ja maalauksista olen jo monta vuotta säilyttänyt yhden tai kaksi lapsen valitsemaa. Ne menevät muistojen laatikkoon, loppujen kohtalona on ihastelun jälkeen jossain vaiheessa joutua kierrätykseen. Kaikkea kun ei voi säästää, vaikka kuinka haluaisi. 

Viime vuonna Nespresson kausimaut olivat niin kummallisia, että väliin jäi. Tänä vuonna vaikutti paremmalta, joten ostin jokaista makua kokeiluun. Licorice tuo kahviin nimensä mukaisesti häivähdyksen lakritsia ja orangette appelsiinia. Snowball puolestaan yhdistää kookoksen ja vaniljan aromit. Suureksi yllätyksekseni tykkäsin eniten viimeksi mainitusta. Yleensä en pidä kookoksesta lainkaan, mutta tässä se toimii. Ja kapselit ovat hurmaavia, kuin karkkeja. Yhdenlainen jouluperinne meillä tämäkin.

Useampi viikko sitten päätimme miehen kanssa alkaa käydä säännöllisesti kerran viikossa yhdessä lounaalla. Eilen onnistuimme myös toteuttamaan aikeemme, kun suuntasimme hääjuhlapaikkaamme Katajanokan Kasinolle syömään joulubuffetin herkkuja. Miljöö on kyllä niin kaunis ja rosollin tuoksu sai jouluisen fiiliksen tulvahtamaan mieleen. Kun takaisin ajaessa vielä kuuntelin Jouluradiota autossa, olin aivan joulutunnelmassa. 

Joulutunnelma sai jatkoa rehtorin perinteisillä joulukahveilla, jonne menin vanhempainyhdistyksen edustajana. Tuttuja saarelaisia eri tahoilta, juttelua lasten kavereiden äitien ja opettajien kanssa, Tiernapojat sekä jouluiset yhteislaulut. Ajattelin, että olinpa valmis tai en, joulu tulee. Ja se on oikein hyvä niin.

Myös koti on koristettu juhlaan. Mies haki ja koristeli kuusen yhdessä poikien kanssa ja joulukoristeet kaivettiin laatikoista esille. Oma suosikkini vuodesta toiseen on tämä kranssi. Joulukuuseen ei meillä tule muuta kuin palloja. Ja poikien tekemiä koristeita, joita he piilottavat oksille puolisalaa. Mutta mikä sen paremmin rikkoisi kuusen täydellisen kirkasvärisen ja sekalaisen harmonian kuin itse pienin sormin väkerretty tupsupipo, vihreä joulubanaani tai kuusifirman mainoskoriste.

Tänään kävin hoitamassa viimeiset joulujutut ennen viikonloppua ja viimeistä kauppareissua. Tilasin vastapäisestä kaupasta kalat, kakun olin tilannut jo aikaisemmin. Mies kävi juomaostoksilla ja itse suunnistin kirjastoon noutamaan luettavaa pitkien pyhien ajaksi. Tällä setillä luulisi pärjäävän loppiaiseen. Ai että, en malta odottaa niitä raukeita laiskanpulskeita päiviä, kun vain levätään pitkän syksyn jälkeen. Se tulee tarpeeseen ihan jokaiselle meistä.