tiistai 30. heinäkuuta 2019

Tauluostoksilla, eli pienen pintaremontin loppusilaus



Seinien maalaamisen jälkeen olin hukassa. Saunan lauteet täyttyivät seinille pääsyään odottavista valokuvista ja grafiikoista, mutta minä emmin. Raahasin tauluja edestakaisin, mietin parasta sijoittelua ja sitä miten ne kannattaisi ripustaa. Halusin säästää siistejä pintoja turhilta kokeiluilta ja olla ihan varma. Niinpä meidän seinillämme ei ollut oikein mitään ennen heinäkuun alkua. Tuolloin näin Marianne Niemisen töitä instassa ja ihastuin. 



Sovimme tapaamisen taiteilijan työhuoneelle, jonne menimme mieheni kanssa melkoisen selvät speksit mielessä. Minä olin tykästynyt erityisesti pieniin ja värikkäisiin töihin, mutta seinällemme sopisi paremmin jokin harmaasävyinen. Ehkä yksi olisi hyvä, ehkä tarvitsisimme kaksi työtä. Paikka oli selvillä, taulu tulisi olohuoneen isolle seinälle, jolla ei ennestään ollut mitään. 



Tapaaminen oli juuri sitä mitä odotinkin. Mukavaa juttelua, kauniita maalauksia ja valitsemisen vaikeutta. Lopulta ensimmäinen osuma tuli maalauksesta, jonka Marianne kertoi tuoneensa vintiltä ja joka aikaisemmin oli koristanut hänen omaa kotiaan. Mies sanoi ensin, että tuo me ainakin otetaan ja minä myötäilin, harmaasävyinen maalaus muuttaisi meille. Mutta entäs ne värit, ne taulut jotka ensimmäisenä saivat minut olemaan yhteydessä?



Väriä löytyy siitä toisesta työstä, joka myös kotiimme matkasi. Kauniita vaihtoehtoja oli vaikka ja kuinka, joten lopulta mentiin eliminaatiotekniikalla ja viimeiseksi jäi jäljelle voittaja. Katsokaa nyt mitä värejä!



Ajattelin taulujen tulevan eri seinille. Ripustusvaiheessa hain kuitenkin myös ne odottavat grafiikanlehdet ja ryhdyimme pyörittelemään. Tälle seinälle valikoitui kaksi Virve Liljan työtä sekä pari muuta öljyväritöiden oheen. Lopputulos on mieleeni ja samassa myös Kuutti Lavonen, Outi Heiskanen sekä muut grafiikkamme löysivät paikkansa. Niin myös nämä kaksi uutta työtä ensiajatuksista poiketen vierekkäin. 



Parasta on, kun jokainen näkee maalauksissa ihan jotain muuta kuin toinen. Minun mielestäni isossa työssä on kaupunkisiluetti ja oikealla maailmanpyörä. Kuopuksen mielestä kuvassa on rauniot ja oikealla sisäänkäynti luolaan. Kaukaa näkee kokonaisuuden, läheltä mielettömät pienet yksityiskohdat värien käytössä ja tekniikassa. 



Näiden kahden työn hinta suoraan taiteilijalta ostettuna oli erittäin lompakkoystävällinen, kun vertaa galleriahintoihin. Ilahdun, kun katson seinällemme. Nämä taulut ovat paljon enemmän kuin hintansa arvoiset.








maanantai 1. heinäkuuta 2019

Uusia vaatteita kolmas- ja viidesluokkalaisille pojille



Täällä on taas kasvettu pituutta. Kuopus siirtyi alkuvuoden aikana taas kerran koosta seuraavaan ja varaston uumenista tuli kannettua vaate jos toinenkin herran vaatekaappia täyttämään. Hyvin vähän tuli ostettua uutta, niin paljon hyväkuntoista ja hyvännäköistä löytyi isoveljen jemmoista. Isompi puolestaan otti kouluvuoden aikana sellaisen kasvuspurtin, että hyppäsi kokonaan yhden koon ylitse. Lopputuloksena uutta päällepantavaa on pitänyt ostaa ihan koko ajan, siltä se ainakin tuntuu. 

Tänään tein verkkokaupoista erilaisia aleostoksia molemmille pojille syksyä varten odottamaan. Esikoiselle siksi, että hän niitä tarvitsee. Kuopukselle siksi, että on kiva saada jotain ihan omaa uutta välillä. Kotona näytin mitä olen ostanut ja kaikki kelpasi, heillä kun ei vieläkään ole suuria preferenssejä tietynlaisten vaatteiden tai juuri tiettyjen merkkien käyttämiseen. Hyvä niin.

Tulevat viitos- ja kolmosluokkalaiset ovat kulkeneet koulussa uskollisesti collegepaidoissa, -housuissa ja farkuissa.  Niitä tarvittiin siis lisää erityisesti esikoiselle. Hennesiltä klikkailin tulemaan kasan housuja, shortseja liikuntatunneille ja harrastukseen sekä yhden pyjaman. Samalla päivitin lapsen juhlavaatteet uudella kauluspaidalla ja sinisellä bleiserillä. Tumman puvun vastapainoksi nämä  ovat rennommat ja käyvät hyvin vaikkapa kesäjuhliin shortsien ja tennareiden kanssa. Lindexiltä ostin lisää collegehousuja ja farkkupaidan esikoiselle:


Seuraava osoitteeni oli Boozt ja lasten alevalikoima. Esikoinen saa tummansinisen collegepaidan Gapilta ja yhden valkoisen t-paidan Polo RL:lta.



Ja niin tultiin päivään, jona ostin lapselleni samankokoiset kengät kuin mitä itse käytän. Tällä hetkellä koko 39 on sopiva, mutta puolen vuoden kuluttua ja jalan mittaa kenkien sisämittoihin verratessani totesin, että kyllä se on nelosella alkavat otettava. Kotiin klikkailin kahdet tennarit, toiset goretexiä Vikingiltä syksyyn ja toiset Arauto Rapin villavuoriset talven varalle. Molempien normihinta kipuaa yli satasen per kenkäpari, joten viidenkymmenen pinnan alennus todella lämmittää lasta vaatettavan vanhemman mieltä. 



Kengistä päästäänkin sujuvasti takkeihin. Esikoinen on tykännyt viime keväänä ja toivottavasti myös tulevana syksynä käytössä olevasta Reimatecin bomberistaan, joten välikausitakin osalta valinta oli selvä, uusi takki isompaa kokoa. Toiseksi valitsin sinisen kevytuntuvatakin niihin aamuihin, kun on jo hieman viileämpää. Talvitakkiasiat lapsella ovatkin jo ennalta kunnossa. Esikoista on odottamassa lämmin talviparka ja kenties viime talven untuvatoppiskin mahtuu vielä. Ainakin se ostettiin kesken kauden edellisen jäätyä pieneksi. 



Entäpä sitten kuopus? Hän on niin tottunut esikoisen vanhojen vaatteiden käyttäjä, että varsinkin pienempänä iloitsi suuresti saadessaan uusia vaatteita suoraan varastokomerosta. Aina välillä olen kuitenkin halunnut ostaa hänelle myös ihan omia ja uusia, toisinaan se on lasten erilaisen ruumiinrakenteen vuoksi ollut myös tarpeellista. Tällä kertaa ajattelin mistä kuopus erityisesti tykkäisi. Näin ostoskoriin valikoitui huppari, collegepaita, pitkähihainen trikoopaita ja t-paita Mololta. Merkki ei ole koskaan ollut sisävaatteiden hurjien printtien osalta suosikkini, mutta pienellä penkomisella niiden seasta on löytynyt tosi nättejä vaatteita myös äidin makuun. On meillä niitä printtejäkin käytössä, niistä nimittäin tykkäävät lapset. Laatu näissä on erittäin hyvää ja kestävää, erityisesti liputan merkin ulkonousujen puolesta. Niitä löytyy ja on löytynyt jokaisessa koossa. 






Ja koska perheessämme ulkovaatteiden, erityisesti asusteiden hukkaamisprosentti hipoo taivaita, pujahti ostoskoriin myös yksi kappale pipoja. M-merkitty pipo on kuin kuopukselle tehty. Tämä on vähän sama kuin sormikkaiden kanssa, niitä kannattaa ostaa lisää ihan joka kerta silmään osuessa. Samalla mentaliteetilla ostetaan paljon pipoja ja toivotaan, että niistä edes puolet eksyy jossain vaiheessa takaisin kotiin. Ehkä tämä on yksi niistä! 





Kuvat valmistajilta.