Viiden tähden pikaloma Tukholmassa

Kaikki sai alkunsa eräänä tavallisena arkiaamuna. Tein eväsleipiä keittiössä ennen töihin lähtemistäni, kun mies huikkasi ohikulkiessaan olevansa sinä päivänä menossa Savoyhin lounaalle. Lätkin juustot ja kinkut sämpylöiden väliin ja mietin mielessäni, että minä myös. Heti sopivan hetken tultua pyysin lapsille hoitajan, varasin lennot Tukholmaan ja aloin pohtia hotellivalintaa. Oli ehdottomasti aika irrottautua arjesta ja päästä jonnekin pois kotiympyröistä. 

Tukholma toimii aina. Lento on perillä ennen kuin ehtii kunnolla orientoitua lukemaan kirjaa, eli matkoihin ei tule tuhlattua kallisarvoista aikaa. Lähellä, mutta tarpeeksi kaukana, eli ulkomailla. Sitä haettiin ja sitä saatiin. Kaiken huipuksi sää oli mieletön, ulkona tarkeni t-paidalla ja mukaan otettu trenssi oli aivan tarpeeton. Kevät tuli yhdellä rykäisyllä ja me nautimme siitä.

Olin esittänyt kaupungissa asuvalle ystävälleni kysymyksen siitä missä hotellissa minä haluaisin majoittua ja missä viihtyisin. Halusin varata meille huoneen erittäin hyvästä hotellista, kun kerran arjesta lähdettiin irtautumaan. Annoin vaihtoehdoiksi Lydmarin, Nobiksen, Grand Hotelin ja Diplomatin. Vastaus tuli heti, minä viihtyisin Hotel Diplomatissa varmasti. 

Pitää paikkansa, minä viihdyin paremmin kuin hyvin. Suorastaan rakastin oloani siellä, isossa kauniissa huoneessa lautalattioiden naristessa ja parvekkeen avautuessa suoraan Strandvägenille. 

Näin neljääkymppiä lähestyvänä arvostan myös tällaisia täyden palvelun hotelleja, joissa erilaiset injektiot löytyvät suoraan spa-menusta. Vitsi vitsi. Ehkä.

Lähdimme heti saavuttuamme syömään Östermalmin kauppahalliin. Sen jälkeen ohjelmassa oli päämäärätöntä kävelyä, ikkunaostoksia, NK:n kirjaosaston tsekkaus uusien paperitarvikkeiden, korttien tai ihan niiden kirjojenkin varalta ja lisää kävelyä. Pysähdyimme istuskelemaan terassille, juttelimme ja olimme vain. Oli ihanaa!

Illalla menimme Farangiin syömään. Menu oli samanlainen kuin kotimaan Farangissa, eli ruoka oli todella hyvää. Pikkaisen fiilikset laski siinä vaiheessa, kun nuori tarjoilija kompastuttuaan kaatoi sokeriliemet paitsi pöydälle ja lattialle, myös meidän päällemme, kuivasi lattian ja häipyi. Jouduimme itse pyytämään uusia lautasliinoja vanhojen mentyä siivoamiseen, uutta riisiä edellisen uidessa siinä liemessä ja tätä rataa. Yksi pieni sana, eli se kuuluisa pahoittelu, olisi saanut fiilikset erilaisiksi, sillä vahinkoja sattuu. Sen sijaan emme nähneet häntä enää, meille tuli uusi tarjoilija ja homma oli unohdettu. 

Jos illallinen jätti hieman haljun fiiliksen, korvasi aamiainen sen mennen tullen. Hotel Diplomatin aamiainen oli yksinkertaisesti paras, jonka olen ikinä syönyt. Tuoreet ja laadukkaat raaka-aineet, kulhoittain marjoja ja hedelmiä, hopeisia aterimia ja sinivalkoista posliinia ja rauhallinen fiilis. Itse tehtyjä vohveleita, yön yli kypsynyttä puuroa, leikkeleitä ja juustoja. Ja gluteenitonta leipää kolmea eri sorttia tarjottimella pöytään. Mietimme miten lapset tykkäisivät tästä, mitä söisi esikoinen ja mitä kuopus. Ehkä voisimme tulla lasten kanssaa hotelliin seuraavan kerran. 

Ennen puoltapäivää olimme jo kentällä, minä ottamassa vessaselfietä ja siitä sitten koneeseen. Tasan 24 tunnin irtiotto oli taas kerran riittävä, en kaipaa päiviä tai öitä erossa lapsista. Periaatteessa tämän olisi voinut toteuttaa hotellilomana kotikaupungissamme, mutta koti pyykkeineen ja tekemättöminen töineen olisi ollut vähän liian lähellä. Joskus nimittäin on parempi lähteä meren yli ja jättää samalla kotimaahan mietinnöt siitä kuka vaihtaisi saunan valon ja nimikoisi lapsen kevätvaatteet. 

Kesäloman loppu ja risteily Tukholmaan

Tukholma on kaunis kaupunki ja mutkaton matkakohde. Me venytimme perheen yhteistä kesälomaa vielä hiukan ja hyppäsimme viime sunnuntaina laivaan suuntana länsinaapurin pääkaupunki. Oli kiva päästä kotiympyröistä pois vielä kerran ennen työ- ja kouluarjen alkua. 

Yleisesti kai ajatellaan Siljan paattien olevan Vikingin laivoja tasokkaampia. Parin vuoden takainen risteily Siljalla kuitenkin jätti meille huonon maun, laivat olivat nuhjuisia ja kuluneita ja ruoka suorastaan ala-arvoista. Punaisten laivojen kasvojenkohotuksesta on saanut viime aikoina lukea ja olikin kiva lähteä kokeilemaan viikkaria vuosien tauon jälkeen. Matkustimme Gabriella-laivalla ja majoituimme ikkunallisessa perushytissä.

Voin sanoa, että kannatti lähteä Viking Linen laivoilla matkaan. Olimme miehen kanssa yhtä mieltä siitä, että uudistus on onnistunut. Laiva tuntui ihan freesiltä ja hyttejä sekä yleisiä tiloja oli osin uusittu. Konferenssikannelle rakennettu lasten maailma ei sokkeloisine huoneineen ollut kummoinen, mutta ravintoloille kymmenen pistettä. 

Me söimme molempina iltoina ja ensimmäisenä aamuna Food Gardenissa. Alku- ja jälkiruoat löytyivät buffasta, mutta pääruoka tilattiin listalta, samaten juomat. Lapsille löytyi syötävää ja ennen muuta ruoka oli erittäin hyvää. Todella positiivinen yllätys, ei mitään valittamista. Aamiaisella tarjottiin kuoharia ja myös paluupäivän aamiainen perusbuffetin puolella oli oikein hyvä. Tässä lautasella alkupalaherkkuja. 

Sisäfileetä pääruoaksi. Jos tämä lihamäärä näyttää suurelta, olisittepa nähneet lampaan potkan, jota myös söimme.

Jo ensimmäisenä iltana kuopus totesi, että tämä on ollut aivan järkyttävän hyvä lomapäivä. Ja mikä oli ollessa, ruoan päälle vähän leikkimistä ja karkkeja hytissä ennen unta. 

Aamulla lähdettiin heti kymmenen jälkeen maihin. Päätimme hurauttaa satamasta taksilla ensimmäiseen kohteeseen ja kävellä takaisinpäin iltapäivällä.

Tiedän aivan hyvin, että museot tuppaavat olemaan maanantaisin kiinni. Ja juuri maanantaina me päätimme lähteä tutustumaan Moderna Museetiin, olin saanut esikoisen omien sanojensa mukaan "vähän jo innostumaan" Picassosta ja Warholista. Eipä siinä sitten mitään, hetken aikaa harmiteltuamme lähdimme kävelemään takaisinpäin ja mietimme mitä sitten tehtäisiin.

Oli mukava kävellä rauhassa ja bongailla nähtävyyksiä samalla. Lopulta päädyimme NK:lle, jossa teimme pari pientä ostosta kirja- ja paperiosastolta ennen suuntaamista Gamla Stania kohti.

Tässä vaiheessa ei museovisiitin kariutuminen enää haitannut, sillä oli kiva vain katsella kaupunkia rauhassa. Valuimme hiljakseen Gamla Stanin halki kohti laivaa, poikkesimme sisään reitin varrelle osuneeseen kirkkoon ja ihastelimme kauniita sisäpihoja. Järntorgetilla katsoimme parhaaksi pitää pienen kahvitauon.

Museoonkin päästiin, sillä aivan Vikingin terminaalin vieressä sijaitseva Fotografiska on ollut potentiaalisena käyntikohteena mielessäni jo pitkään. Nyt menimme katsomaan valokuvataidetta ja pääsimme tutustumaan muun muassa hevosaiheisiin kuviin ja ikonisten valokuvaajien, kuten Helmut Newtonin tai Irving Pennin otoksiin. "What's on The Plate - vad barnen äter" on puolestaan kouraiseva kokoelma kuvia maailman nälänhädästä. Niitä emme näyttäneet pojille, olivat turhan realistisia. Muut osiot kävimme kyllä yhdessä katsomassa.  

Pienten päikkärien jälkeen oli taas aika syödä. Erityisesti jälkkäripöytä oli varsinkin kuopuksen mieleen. 

Taikashown jälkeen kundit halusivat vielä leikkimään, joten me miehen kanssa parkkeerasimme itsemme viereiseen kahvilaan katsomaan urheilua. Hytissä puolestaan pelattiin Jelly Beanseilla arvuuttelupeliä, mikä karkkimaku suuhun osuu. Sanoisin siis, että perheloma at the fullest oli tämä. Hyvä niin.

Aamulla laivan suunnatessa kohti Kustaanmiekkaa parkkeerasivat nämä kaksi parhaille paikoille katselemaan maisemia. Oli kiva palata Helsinkiin. 

Kuninkaallinen hääpukunäyttely

Heti syksyllä, varattuamme matkan Tukholmaan päätin, että aion käydä matkan aikana katsomassa hääpukuja kuninkaanlinnassa. "Kungliga Brudklänningar" kuulosti vastustamattomalta etenkin, kun olisimme paikalla juuri näyttelyn aikaan. Reissumme toisena päivänä perheen miesväki suuntasi Tekniska Museetin ihmeitä katsomaan ja minä otin suunnan kohti näyttelyä. Se osoittautuikin todella hurmaavaksi katsaukseksi kuninkaallissiin häihin.

Silvia kantoi yllään Dioria vuonna 1976 avioituessaan kuningas Kaarle XVI Kustaan kanssa. Supersimppeli ja ajaton puku, jollaista suunnittelija oli kuulemma hakenutkin. Hän ei halunnut puvun olevan pääosassa, vaan korostavan morsiamen kauneutta. 

Nämä riisit ovat löytyneet kauan häiden jälkeen kuninkaallisten tallien luota maasta, tieltä jota pitkin hääpari ajoi aikanaan vihkimisen jälkeen. Korjaustöiden yhteydessä löytyneet riisit annettiin Hovitallimestarin toimesta kuningattarelle parin 25-vuotishääpäivänä. 

Victoria puolestaan uudisti osaltaan kuninkaallista hääpukuetikettiä esiintyessään osittain paljain olkapäin. Tyylikäs ja klassinen puku sai asusteet Roger Vivieriltä. 

Prinssi Bertil avioitui kerran eronneen englantilaisen Lilianinsa kanssa vasta nykyisen kuninkaan noustua valtaistuimelle ja avioiduttua itsekin tavallisesta perheestä tulevan Silvian kanssa. Kuningas Kaarle XVI Kustaan noustua hallitsijaksi isoisänsä jälkeen päättyi prinssi Bertilin tehtävä mahdollisena sijaishallitsijana, vastuu jonka vuoksi pari ei voinut avioitua aiemmin. Yli kolmenkymmenen vuoden avoliiton jälkeen häitä vietettiin vuonna 1976. Lilian pukeutui kyyhkynharmaan ja vaaleansinisen sävyihin. Kimppu puolestaan koostui morsiamen lempikukista kieloista.

Siinä missä esimerkiksi Victoria ja Sofia luottivat hääpukujensa suunnittelussa ruotsalaisiin osaajiin, kääntyi Madeleine maailmankuulun muotitalon puoleen valitessaan pukunsa suunnittelijaksi Valentinon.

Romanttisen pitsipuvun kanssa prinsessa puki tietysti hunnun sekä muistaakseni Oscar de la Rentan kengät. Illaksi morsian vaihtoi ylleen kuningatar Silvian vanhan Nina Riccin tyllipuvun. 

Näiden kuvien myötä tajusin, että en ole ottanut yhtään valokuvaa Sofian puvusta. No, kaunis oli sekin ja Charlotte Olympian kengissä oli sydämenmuotoinen platoo-pohja. 

"Kungliga Brudklänningar 1976-2015" -näyttely on avoinna maaliskuulle saakka.