Viime syksynä esikoinen oli ihan sillä hilkulla, että ajan logiikka olisi hänelle auennut. Lapsi halusi itse oppia kellon ja me harjoittelimme yhdessä. Samalla hän kuitenkin oppi lukemaan ja kirjoittamaan ja nämä uudet taidot jyräsivät kelloparan. Ehkä pienissä aivoissa ei enää riittänyt kapasitettia homman tajuamiseen eikä lapsella motivaatiotakaan.
Nyt motivaatio on tullut takaisin ja kello pitäisi kuulemma oppia vihdoin kunnolla. Lainasin kirjastosta kaksi alla näkyvää kirjaa, joiden kautta voisimme harjoitella. Täytyy sanoa, että Nallen kello sekä Opitaan kello eivät kumpikaan kyllä oikein vakuuta. Sen sijaan Reuhurinne-sarjan tehtäväkirja ajasta vaikuttaa lupaavalta. Toki voisin ottaa minkä tahansa kellon, alkaa käännellä viisareita ja selittää asiaa lapselle, mutta koen helpommaksi opettaa asiaa jonkin valmiin kirjan mukaan.
Kun meillä seuraavan kerran on sopiva hetki, istutaan alas ja tutkitaan vähän kellojuttuja. Tänään lapsi halusi alkaa opetella kaupassakäymistä ja osti itse pussillisen Reissumiestä. Seuraavaksi hän haluaa kuulemma oppia koulureitin kulkemisen ja kotona yksin olemisen. Puhelimeen pitää ohjelmoida läheisten numerot, että lapsi voi soittaa helposti. Ja kotiavain olisi kuulemma hyvä.
Se on ihan valmista kamaa kouluun.
