Dubain ostossaalis

Palataan vielä hetkeksi Dubain kuulumisiin. Sillä aikaa, kun mies vei pojat Dubai Mallin akvaarioon ja eläintarhaan, lähdin minä itsekseni pienelle ostosturneelle. Olin jo etukäteen miettinyt missä käyn ja muihin ostoskeskuksiin ei ollut tarkoitus mennä lainkaan. Koska Dubai Mall on maailman suurin, sieltä varmasti löytyisi kaikki mitä etsin. Ei siis muuta kuin tossua, tai ballerinaa toisen eteen, puolitoista tuntia tehokasta peliaikaa oli edessä!

Vaikka saavuinkin tapaamispaikallemme tällaisen mukavan kassikokoelman kanssa, en oikeasti ehtinyt käydä kuin muutamassa hassussa kaupassa koko sinä aikana, kun olin liikkeessä. Välimatkat olivat niin valtavat, että hengästytti ja vaikka pysyttelin koko ajan samassa kerroksessa, jouduin katsomaan karttaopasteita useaan otteeseen. Ja löysin itseni muun muassa Dubai Mallin luistinradalta, kun tarkoituksena oli päästä Fashion Avenuelle. Paikka on siis todella, todella iso. Liian iso, totesin, kun hiki päässä tarvoin liikkeestä toiseen.

Lopulta kävin Pottery Barn Kidsillä, katsastin Gapin ja Banana Republicin, tutkailin Manolon kenkävalikoimaa ja päädyin ostamaan kuitenkin Christianilta. Miehen ja poikien kanssa käytiin Footlockerilla ja Hamleys-lelukaupassa ja sisko sai tuliaiset VS:ltä, mutta oikeasti, siinä se. Silti olin tuliaisiini oikein tyytyväinen.

Ensimmäisenä riensin Gapille ostamaan perusvaatteita. Kotiin kannoinkin harmaan rennon neuletakin, valko-siniraidallisen neulepuseron sekä kaksi kesämekkoa. Malli oli niin kiva, että ostin samalla kertaa sekä raidallisen että tummansinisen. Banana Republicilta sen sijaan ei tarttunut mukaan mitään, sillä mikään liikkeessä ei juuri sillä hetkellä iskenyt tarpeeksi. 

Pikkupoikien aarteet näette tässä. Molemmat saivat valita lelukaupasta mieleisensä matkamuiston ja valinnat osuivat kauko-ohjattaviin autoihin. Muutama lego vielä päälle ja hyvä tuli!

Salama on kuopuksen, formula esikoisen auto. Hait puolestaan isänsä osti uusiksi unikavereiksi akvaariosta.

Sitten löysin Pottery Barn Kidsin. Voi ei sanoi mies. Tähän huoneidenvaihtoon liittyen olisin voinut ostaa ihan vaikka mitä, niin upeita poikamaisia, leikkisiä, klassisia ja reippaita sisustuksia kaupasta löytyi. Voi ne lakanatkin! 

Aluksi kassalle kannettiin Hämähäkkimies-herätyskello esikoiselle ja Batman-palapeli kuopukselle. Aluksi.

Sitten näin sen. Aivan täydellinen lampunvarjostin esikoiselle. Mies esitti skeptisen mielipiteensä varjostimen saamisesta kotiin saakka, mutta sille viittasin kintaalla. Mies ei selvästikään ole tietoinen siitä mitä kaikkea anoppinsa on vuosien saatossa kantanut käsimatkatavaroissaan tai ihan puhtaasti sylissään Suomeen. On tuotu posliinista kelloa Espanjasta ja niinikään posliininen joulupukkifiguuri Nykistä. Ja niin tuli varjostinkin Neverfullin suojissa kotiin ilman ongelmia. Tummansiniset ja vaaleansiniset raidat sopivat huoneeseen kuin nenä päähän.

Mutta ei se tähän loppunut. Välillä tunnen sympatiaa miestäni kohtaan, ihan oikeasti. Olin jo maksamassa, kun näin liikkeen nimikointipisteen. Mikä ihana ajatus! Tuntia myöhemmin hain valmiit M-kirjaimilla koristellut korinsisusliinat mukaani, itse korit sentään kävin ostamassa Kodin Ykkösestä. 

Pojat saivat hyvin vähän vaatteita matkalta. Nämä housut tuotti piipahdus Gymboreen liikkeeseen kesken erään iltakävelymme Dubai Marinassa. Kesähousut kuopukselle ja shortsit esikoiselle. Limenvihreät farkut olivat alennustangosta ja maksoivat kahdeksan euroa. Kuopus ja mies valitsivat ensin mainitulle yksimielisesti nuo limet ja toinen vaihtoehto, vedenvihreät, jäivät tangolle roikkumaan. Hmph.

Jos supersankarikuvioisia paitoja on tarjolla, ei niitä voi kolme- ja kuusivuotiaiden poikien äiti jättää ostamatta. Nämä paidat ovat Gapilta.

Esikoiselle Tähtien Sotaa ja Hämähäkkimiestä.

Kuopukselle Hämistä ja Teräsmiestä.

Poikien Converset tulivat ihan heräteostoksena matkaan, kun mies meni ostamaan itselleen uusia punaisia Conversen tennareita. Mutta ovathan ne aika hauskat, kun pukee farkkujen kanssa. 

Ja kun Dubain lentokentän myymälässä oli tarjolla samppanjaa hintaan vähän alle kolmekymppiä pullo, täytin varastoja. Tällä kertaa Piperiä ja Laurent-Perrieriä, kun ykkössuosikkiani Moëtia ei ollut hyllyssä lainkaan.

Ai niin, se ruskea kassi. No siitä ihan oma postauksensa. 

Sassosta sairasvuoteelle

Käytiin miehen kanssa perjantaina deiteillä. Sisko tuli katsomaan poikien perään ja me suuntasimme Sassoon syömään. Laitoin päälle uuden Banana Republicin kietaisumekon, eli aviomieheni sanoin aamutakin, ja jalkaan luottokorkkarit Burberryltä.

Oli ihana keväinen alkuilta. Päässä uudet aurinkolasit, ne mustat. 

Sasso oli hyvä, kuten ennenkin. Menu oli hyvin rakennettu ja nälkä lähti. Vyöryimme kolme tuntia myöhemmin iloisina kohti kotia.

Yöllä kävi selväksi, että kuopuksen tauti on siirtynyt minuun. Palelin horkassa kuumeen noustessa ja koko viikonloppu on kulunut sairastaessa. Eipä tullut perheen yhteisestä viikonlopusta yhtikäs mitään, mies ja pojat ovat kyllä ulkoilleet sun muuta. Nyt, nukuttuani jälleen kellon ympäri, on vähän parempi fiilis. Ja pakko päästä ulos talosta, suuntaamme siis koko perheen sunnuntairetkelle Kauppakeskus Ruoholahteen. Ah autuutta, kuopuksen pyörään uudet sisäkumit Intersportista ja ruokaa Cittarista. 

Dubai ja lapset

Lapsiperheen lomakohteena Dubai on vertaansa vailla. Lentomatka on suhteellisen lyhyt, viidestä kuuteen tuntia, ja suorilla lennoilla pääsee näppärästi Suomesta perille asti. 

Dubain lentokentällä lapsi käsipuolessa toimi pääsylippuna jonojen ohitse ja esimerkiksi passintarkastuksesta selvisimme kymmenessä minuutissa, kun meidät haettiin jonosta ja ohjattiin lyhyempään. Vinkiksi muille rattaiden kanssa matkustaville kerron, että rattaat tuodaan koneesta käsipelillä lastattuina ja sen kärryn tulo voi kestää. Me olimme jo tekemässä ilmoitusta kadonneista rattaista, kun meille kerrottiin tuo. Ja sieltä ne sitten lopulta saapuivat. Sitten ei muuta kuin tavarat mukaan, tullin ohitse ja kuljettajaa etsimään. Takaisin tultaessa sama homma, pääsimme kaikessa käyttämään henkilökunnan turvatarkastuslinjoja ja jonottaa ei tarvinnut käytännössä lainkaan. Myös Suomen päässä homma pelitti, kun lähtiessä käytimme erityistiskiä sekä tavaroiden jättämiseen että turvatarkastukseen.

Dubaihin matkustettaessa lämpö on käytännössä varma, uimismahdollisuuksia löytyy ja lapsia kohdellaan kaikkialla erinomaisesti. Esikoinen on lomasta asti ollut hyvin pollena siitä, että häntä puhuteltiin hotellissa termillä "Sir". 

Lastenaltaissa oli katokset palamisen estämiseksi ja altaat olivat hyvin hoidettuja. Niissä kelpasi polskia.

Me käytimme liikkumiseen takseja, joissa ei tietenkään ole vakiona turvaistuimia. Hotellien omissa kuljetuksissa sellaiset kyllä löytyivät, mutta taksissa mentiin ilman. Ja kerran ilman turvavöitäkin, minä siis, kun vain lapsille riitti. Mutta kuopuskin on jo kolmevuotias, joten lyhyitä matkoja voimme hyvin taksilla matkustaa. Minä istuin keskellä ja pojat molemmilla reunapaikoilla taksin takapenkillä. 

Lapsiperheelle löytyy Dubaista paljon tehtävää. Vähän isommille löytyy vesipuistoja ja Atlantis Palm -hotellin alueella Palmusaarella pääsee katsomaan delfiinejä. Dubain eläintarhasta olen muuten kuullut vain huonoa, erityisesti niistä oloista, joissa eläimet siellä ovat. Näin se jäi heti meidän tekemisistämme pois. 

Meidän lapsemme eivät tuntuneet kaipaavan mitään erikoista. Matka itsessään oli elämys ja uiminen niin kivaa, että sitä olisivat jaksaneet tehdä aamusta iltaan. Kävelimme joka päivä hotellin lastenklubin ja leikkipuiston ohitse, mutta kertaakaan kumpikaan pojista ei halunnut mennä sinne. Uimaan vaan! Esikoisen toiveesta kävimme Burj Khalifassa ja sen lisäksi mies vei pojat Dubai Mallin isoon akvaarioon ja vedenalaiseen eläintarhaan. Näitä voimme suositella, sen verran kivoja kuvia ja tunnelmia minäkin näin ja kuulin poikien retkestä, vaikka olinkin itse sillä aikaa ostoksilla.

Ja kun uimiseen ja akvaariokäyntiin lisätään lelukauppa sekä jäätelöä, ollaan lomailun ytimessä! Kuopuksen valitseman jätskimaun nimi oli muuten smurffi.

Lapset eivät tarvitse Dubaissa sen kummempia vaatteita, ihan tavallisia lomajuttuja vain. Tosin itse halusin laittaa pojillekin siistiä päälle esimerkiksi iltaisin, vaikka päivällä tavallisissa trikoopaidoissa ja shortseissa olivatkin. Ja crocsit jalassa, tottakai. Illalla sitten laitettiin pikeepaidat ja siistit kaupunkishortsit tai pitkät housut ihan kuin isälleenkin. Päivisin uitaessa uv-puvut olivat kullanarvoiset.

Lapset huomoidaan kaikkialla kauniisti ja he ovat asiakkaita siinä missä aikuisetkin. Ravintoloissa on omat ruokalistansa lapsille ja sieltä meidän pojat söivät niitä ranskalaisiaan. Ajoittain upposi myös kana tai hampurilaiset ranskisten kaverina. Hotellilla lapsia hauskuutettiin ja heitä kohdeltiin aivan superhyvin. Tässä kuopus syö keksejä, jotka näille blondeille kiikutettiin herkuteltavaksi. Kannattaa olla vaalea ja omistaa hymykuoppa! Uima-altaalla yksi hengenpelastajista tsemppasi esikoista tämän uidessa syvässä päässä minun kanssani ja pyysi sanomaan lapselle, että tämä on oikea teräsmies, kun ui niin hienosti. Pieniä juttuja, mutta sitäkin merkityksellisempiä.

Me tykkäämme! Ja palaamme ensi talvena uudelleen, joko tähän hotelliin tai vaihtelun vuoksi johonkin Palmusaarella sijaitsevaan. Kuopuskin antaa Dubaille viisi tähteä!

Kun lapsi sairastaa...

ja on hänen kanssaan kotona, on sylissäpitämisen ohella aikaa huomioida arjen yksityiskohtia. 

Kuinka kiva on kattaa lounasta lautaselle, josta on itse syönyt kuopuksen ikäisenä ja opetellut siinä samalla aakkoset.

Kuinka kevät on meillä yhtä kuin allergiakausi. 

Kuinka kaunis väriyhdistelmä tässä kummipojalta käytettynä kuopukselle ostetussa välikausitakissa onkaan.

Kuinka paljon ehtiikään itse kunkin lempikirjoja lukea.

Kuinka hauskoja perhekuvia kolmevuotias osaakaan jo piirtää.

Kuinka kieroa houkuttelua on laittaa tilauksen mukaan alennuskuponki seuraavaa varten.

Kuopus on yöt kovassa kuumeessa ja päivät täysin oma itsensä. Korviaan hän valitti yöllä, joten huomenna mennään tarkastuttamaan ne. Paranisi nyt vain, on tylsää katsoa vierestä toisen sairastamista. Vaikka päivisin jaksaakin vaikka ja mitä, on ipanan yleisolemus vähän reppana. Voi toista.

Se kasvaa sittenkin

Kuopus nimittäin. Herra on niin hoikka, oikeastaan käyrien mukaan alipainoinen, ja pituudeltaan myös keskivertoa kolmevuotiasta lyhyempi, että vaatekoko on pysynyt samana jo ikuisuuksia. Olimme lauantaina synttäreillä ja huomasin juhlapöksyjen olevan vihdoin sillä rajalla, että ovatko liian lyhyet. Nyt on kaikki 92-senttiset vaatteet pakattu tänään pois kierrätettäväksi eteenpäin ja kävin tutkimassa esikoisen varastot seuraavien isompien vaatteiden löytämiseksi. Jotain löytyi, jotain olin ostanut jo etukäteen aleista, mutta muutamia ostoksiakin pääsin tästä kotisohvalta tekemään.

Kun tässä vietämme kuopuksen kanssa sairaspäivää kotona, on hyvin aikaa esitellä tilattuja vaatteita. Lapselle nousi yöllä kova kuume ja kovin montaa tuntia en ole hyörivän ja pyörivän kekäleen vieressä nukkunut. Levoton yö takana siis, mutta onneksi pahin kuume on jo talttunut ja lapsi enää vähän lämmin. Nyt se katsoo tuossa piirrettyjä ja minä keitin paljon kahvia. Tänään otetaan päiväunet yhdessä, sitten haetaan esikoinen päiväkodista ja illalla meillä onkin vanhempainilta. Isovanhemmat tulevat sen ajaksi hellittelemään potilasta ja tietysti myös isoveljeään.

Mutta niihin vaatteisiin. Lindexiltä tilasin pari paitaa. Sopivat niin päiväkotiin kuin vaikka kesämenoihin ja tilaus on näppärä käydä hakemassa myymälästä, kun tekstiviesti kertoo sen olevan noudettavissa.

Kuvat: lindex.fi

H&M:stä löytyi myös yksi kiva valkovihreäraidallinen peruspaita sekä tummansiniset tvillihousut. En saa kuvia liitettyä tänne jostain syystä.

Gapilta tilasin pyjaman sekä parempien menojen housut. Nuo pyjamat ovat muuten parhaita mahdollisia laihoille lapsille. Snuggle fit takaa sen, että pysyvät päällä.

Kuvat: gap.eu

Jotenkin sinne ostoskoreihin livahti jotain myös minulle. Lindexiltä paljettihame

Kuva: lindex.fi

ja Banana Republicilta jo aiemmin kovasti kehumani kietaisumekko.

Kuva: gap.eu

Jos näillä vaateostoksilla pärjättäisiin taas eteenpäin jonkin aikaa ja kunhan kesä tulee ja Pomp de Luxin kesäalet alkavat, tilaan sieltä kunnon satsin perusvaatetta molemmille. Ja kun tässä kotona kerran tänään ollaan, taidan laittaa lapsille välikausivaatteet esille ja pestä viimeisetkin topat pois tältä talvelta. Kyllä se kevät nyt saa kerta kaikkiaan olla täällä!