Pieni laukkuostos

Olen monta vuotta käyttänyt pienen laukun tarpeeseen Vuittonin Evaa. Vaikka yleensä häärään arjessa tuon kaiken mahdollisen tarpeellisen ja tarpeettoman vetävän ison veskani kanssa, on pienellä laukulla paikkansa. Nyt olin jo jonkun aikaa miettinyt toisen laukun hankintaa ruskean monogram-kuosisen Evani oheen. Juhlaan minulla kyllä on clutcheja, mutta nyt halusin arkilaukuksi jonkun ihan erilaisen, helposti crossbodyna käytettävän tilaihmeen. 

Tässä se nyt on, Mulberry Small Bayswater Shoulder Bag. Tuo sininen väri ihastutti heti ja kun tavaraa mahtuu kaikki tarpeellinen, tein ostopäätöksen. Parasta on, että myös tämä, aivan kuten äitienpäivän huivihankintani, on käytettynä ostettu. Sanoinkin siskolleni, että tässä maailmassa on niin paljon uudenveroista ja vähän käytettyä hyvää tavaraa kaupan, että miksi ostaisin uutena. Pätee niin kesäpaikan sisustukseen kuin asustehankintoihinkin.

Laukku on hyvässä kunnossa ja todistetusti aito. Hihna yltää hyvin crossbodyksi tai sitten laukkua voi käyttää olalla. Sisällä on kaksi osastoa ja pieni erillinen tasku esimerkiksi puhelinta varten. Sisälle ei tarvitse tunkea tai asetella tavaraa, asia joka hieman häiritsee toisen pienen laukkuni kohdalla. Hopeanväriset metalliosat tuovat laukun ilmeeseen raikkautta.

Tuo väri on kyllä se kuuluisa kirsikka kakun päällä, yhtä aikaa klassinen, mutta ei lainkaan tylsä. Tätä laukkua tulen käyttämään vielä kauan. 

YSL Belle du Jour

Vuoden pari olen ajatellut, että sininen iltalaukku olisi passeli lisä laukkujeni joukkoon. Oikeastaan heti siitä lähtien, kun hankin YSL:n klassikon Belle du Jour -laukun ja totesin tuon nuden clutchin aivan täydelliseksi niin kokonsa kuin ulkonäkönsäkin puolesta. Mistä tuo sinisen värin toive sitten tulee, siihen en osaa yksiselitteisesti vastata. Tuntuu vain, että se toimisi kaikenväristen vaatteiden kanssa ja toisi pukeutumiseen pikkaisen särmää. 

Olen siis säännöllisesti aleaikaan katsellut millaisia sinisiä laukkuja nettikaupoista löytyisi, mutta takaraivossa on kummitellut tuo Belle du Jour. Harmillisesti vain merkin vaihdettua nimensä Saint Laurentiksi on tämäkin klassikko muuttunut ja nykyään laukun edessä oleva logo on metallinen hillittyjen tikkauskirjanten sijaan. Erityisesti kullanvärisenä tuo logo vie mieleni suoraan kahdeksankymmentäluvulle ja on muutenkin liian huomiota herättävä makuuni. Jäin siis odottavalle kannalle, ehkä jossain vaiheessa tulisi sopiva vastaan.

Eräänä päivänä töissä oli niin hiljaista, että selailin jälleen kerran erilaisia laukkusivustoja ja kurkkailin myös käytettyjen laukkujen valikoimia. Ja siinä se oli. Belle du Jour sinisenä, kiiltonahkaisena, käytettynä ja sen vuoksi myös edulllisempana kuin normaalisti. En voinut jäädä miettimään, tiesin katuvani ellen osta laukkua pois. Joten ostin ja se saapui minulle alkuperäisessä paketissaan kaikkien kuittien kera, uudenveroisessa kunnossa. 

Onneksi uskalsin ostaa tuon, sillä kyllähän käytettyjen tavaroiden kauppaan aina riskejä sisältyy. Purse Forum on hyvä paikka varmistua laukun aitoudesta ja tosiaan kaikki kuitit sun muut paperit pitäisi aina mukana saada. 

Lopuksi vielä kuva laukusta in action, se on juuri sopivan kokoinen. Ja mikä sopisikaan paremmin kuvausvaatteeksi kun yöpuku.

Että nyt ymmärrätte miksi oli syytä laittaa vauhtia kierrätykseen!

Laukkuni mun

Postausta kaikista laukuistani on toivottu, joten tässä se tulee. Kuvat ovat taattua syksyn vähävaloista aikaa, mutta toivottavasti riittävän hyviä keltaisuudestaan huolimatta.

Ensimmäisen "merkkilaukkuni" ostin vuonna 2006, kun olin töissä pankissa opintojeni ohella. En ollut aikaisemmin ollut suuremmin kiinnostunut laukuista tai edes ymmärtänyt, että minullakin saattaisi olla niihin varaa. Odotin juhannuksen jälkeisiin alennusmyynteihin ja lähdin etsimään sopivaa. Valinta osui Longchampiin, jonka Rouseau-malli on aika klassinen. Vihreään taittuva turkoosi sävy on ollut nappivalinta ja tätä laukkua olen käyttänyt paljon. 

Viikkoa myöhemmin ostin Stockmannin alesta tämän kellertävän Furlan. Jäi jotenkin päälle tuo ostelu. En ole käyttänyt laukkua enää vuosiin, joten järkevintä olisi laittaa se myyntiin.

Ensimmäinen Mulberryn ostokseni, nettikaupan alennusmyynnistä pari vuotta myöhemmin klikattu upean värinen East-West Bayswater. Pinkki väri on vaatekaapin piristys ja tämäkin laukku ollut hyvin käytettyjen joukossa. Yleensä otan tämän mukaan silloin, kun on tarve vain pienelle tavaramäärälle. 

Aloin odottaa esikoistamme loppukeväästä 2007 ja vauvan synnyttyä oli aika pohtia mitä tehdä hoitolaukkuasian kanssa. En ollut saanut asiaan selvyyttä aikaisemmin, mutta esikoisen ollessa parin kuukauden ikäinen marssimme miehen ja vaunuissa hengailevan lapsosen kanssa (esikoinen ei harrastanut pahemmin nukkumista) Stockalle ja ostimme tämän Longchampin Légende-laukun. Se oli loisto-ostos ja kuljetti kaikki minun ja esikoisen tavarat mainiosti toimien myös ihan normikäytössä minulla. En halunnut varsinaista hoitolaukkua pullotaskuineen ja vaippa-alustoineen, vaan tavallisen veskan, jolla olisi myös jatkokäyttöä. 

Kuopuksen synnyttyä kolme vuotta myöhemmin totesin, että nyt ei tila enää riitä. Seuraavan vuoden kuljimme lapsosten kanssa mukanamme tämä Longchampin laukku, johon sitten mahtuikin tavaraa ihan urakalla. Olen käyttänyt laukkua myöhemmin esimerkiksi lentokoneessa ja rantalomilla uima-allaskassina. Muovitettu pinta antaa paljon anteeksi. Ei ehkä mikään kauneuskilpailun voittaja tämä, mutta äärettömän käytännölllinen.

Myös tällainen ilopilleri löytyi kaapin perukoilta. Siskolta saamani Guessin laukku huutaa seurakseen kesäiltaa ja sandaaleja, siideriä ja hyvää musiikkia. En muista milloin olisin tätä viimeksi käyttänyt.

Taas yksi Longchamp. Tämä on vakkarilaukkuni ulkomailla. Se on riittävän tilava tavaroilleni, mutta samalla sen verran kevyt, että kulkee mukavasti olalla. Lisäksi siinä on vetoketju taskuvarkaiden varalle. Nykyään lasten kanssa tavaraa on lentokoneessa sen verran, että tämä kulkee kohteeseen matkalaukussa ja tulee perillä käyttöön.

Esikoisen ollessa pieni kävi mies viikonloppureissulla Milanossa. Tuliaiskassista paljastui tämä Guccin laukku. Oli mieluinen ja ollut käytössä yleensä iltamenoissa tai kun olen liikkeellä ilman lapsia.  

Uudempia hankintoja edustaa tämä Mulberryn Dorset Tote. Luottolaukku arkeen ja erinomainen matkustaessa. Todellinen tilaihme!

Toinen tilaihme tulee tässä. Ensiostokseni Vuittonilta, Neverfull ja kuosina Monogram. Saimme Helsingin liikkeessä niin hyvää palvelua, että oksat pois. Olemme saaneet aina. Tätä laukkua voisin ylistää ikuisuuksiin, niin kestävä ja tilava se on. Minulla on suurin koko, joka ei ole yhtään liian suuri. Sivussa olevat kiristysnauhat kurovat laukun paljon pienemmäksi, jos tavaraa on vähemmän. Ehkä käyttökelpoisin kaikista laukuistani.

Toinen Vuitton-ostos on sekin klassikko. Speedy 35 nimittäin. Rakastan tuota vaaleaa Damier Azur -kuosia kaikista Vuittonin kuoseista eniten. Valitettavasti se vain ei ole kovin käytännöllinen esimerkiksi yllä mainitussa arkilaukussa, olen sen verran huoleton kulkija. Toki katson etten iske laukkuani keskelle kuralammikkoa, mutta noin muuten ne ovat käyttötavaroita ja käytettäväksi tehty. En varjele niitä sen kummemmin. Tämä Speedy on hankittu äidin ja siskon kanssa tehdyltä matkalta Amsterdamiin. Ajattelen tätä ladylike-laukkunani. Tämän kanssa voi leikkiä Audreytä. 

Uusin hankinta, pisimpään mietitty. Mulberryn ikoninen klassikko Bayswater sävyssä Oak. Painava, mutta ei se haittaa. Tämän kanssa mikään ei haittaa! Käytän jatkuvasti.

Lopuksi vielä clutchit ja olkalaukut. Tämän MbMJ:n laukun sain mieheltäni, kun olimme Pariisissa kesäkuussa 2007. Ehkä miestä säälitti jatkuvasti hotellihuoneessa alkuraskauden vuoksi oksentamassa käyvä vaimonsa, sillä tämä tarttui mukaan Le Bon Marchén tavaratalosta. Tuo ostosparatiisi on muuten suosikkini Pariisin tavarataloista, se henkii vanhan ajan charmia ja sitä aikaa, kun tavaratalot olivat naisten paratiiseja. En ole käyttänyt laukkua pitkään pitkään aikaan, mutta tunnearvohan tässä on mieletön.

Ikuinen luottolaukkuni juhlissa tästä hamaan mummouteen. Yves Saint Laurentin klassinen clutch vielä siltä ajalta, kun YSL oli YSL eikä Saint Laurent Paris. Harmaanruskea sävy on täydellinen ja sopii vaatteisiin kuin vaatteisiin. Olen superiloinen, että aikoinani tämän ostin enkä jäänyt miettimään.

Iltalaukku tämäkin, Mulberryn pieni pussukka. Hopeanvärinen metallilaatta hohtaa harmillisesti salaman osuessa siihen, laukku itsessään on mustaa kiiltonahkaa. Myös tämän myymistä olen harkinnut, sillä käyttöä on vähän.

Kesällä 2009 olimme miehen ja esikoisen kanssa Lontoossa. Kun herrashenkilöt nukkuivat päiväunia, karkasin Selfridgesille ihan hotellin kulman taakse. Takaisin tulin tämän Fendin iltalaukun kanssa. Pidän tästä, mutta kuten yllä, en ole pahemmin käyttänyt. Nyt kun minulla on YSL:n clutch, tuppaavat muut iltalaukut jäämään vain säilytettäviksi komeron hyllyille.

Miehen antama hääpäivälahja viime syyskuulta. Ehdottoman kätevä olkahihnansa vuoksi ja kätkee sisäänsä paljon tavaraa. Vuittonin Eva Monogram-kuosisena on kannattava hankinta.

Lopuksi herää vain kysymys mistä kaikki nämä laukut ovat kaappiini tulleet. Niitä piti olla paljon vähemmän ja muut kootut selitykset perään!

Mulberry Bayswater

I'm in love. Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessan mitä tulee uusimpaan laukkuhankintaani, Mulberryn Bayswateriin sävyssä Oak. 

Tämä laukku on keikkunut toivelistani kärkipäässä lähes kymmenen vuotta. Se on aina ollut mielestäni aivan superkaunis, klassinen ja elegantti. Ikuinen monella tapaa, kun sen kerran hankkii. Pitkään ajattelin, että tämä on täydellinen lahja sitten joskus, kun valmistun yliopistosta.

Sitten tuli Mulberryn paljon puhuttu hinnankorotus, juuri ennen laukkuhankinnan ajankohtaistumista, ja se siitä. Ajattelin etten todellakaan aio maksaa sellaista hintaa käsilaukusta, joku järki mukaan. Edullisesti alennusmyynnistä löytämäni Dorset-tote toimi hyvin ja Bayswater painui mielen perukoille. 

Olen todennut, että surullisena minusta tulee hamsteri. Alan haluta kaikenlaista tavaraa ja ostaa asioita. Ei hyvä. Paitsi silloin, jos sattuu törmäämään unelmiensa laukkuun käytettynä, juuri toivotussa värissä, moitteettomassa kunnossa ja kuitin kera. Silloin voi onnitella itseään hamsteri-ominaisuuden aktivoitumisesta.

Ja tässä tämä nyt vihdoin on! Laukku on siis käytettynä hankittu, mutta edellinen omistaja ei ole käyttänyt veskaa lähes lainkaan. Hinta, jolla laukun hankin, oli sitä mitä laukut "vanhaan hyvään aikaan maksoivat" ja pulitin sen tyytyväisenä. 

Ja tiedättekö mitä? Laukku on ollut käytössä juuri niin hyvä kuin aina olen ajatellutkin sen olevan. Se on täyttä nahkaa ja olemukseltaan ryhdikäs, se käy kaikkien vaatteiden kanssa ja kaikenlaisiin menoihin. Laukkuun mahtuvat kaikki tavarani hyvin ja sieltä löytää etsimänsä helposti. Tämä oli suurin harmitukseni Dorset Toten suhteen sen ollessa niin pehmeää nahkaa. En ikinä löydä laukusta mitään ilman valtavaa penkomista. Toisaalta taas se on erinomainen silloin, kun tavaraa pitää olla mukana paljon. Arjessa aloin kuitenkin menettää hieman hermojani.

Pienessä sisätaskussa kulkevat puhelin ja avaimet.

Muuten tavaralle on oikein hyvin tilaa ja sivuremmejä löysäämällä vielä vähän enemmän, jos tarvetta ilmenee.

Tässä pari kuvaa in action, kun oltiin perjantaina lähdössä esikoisen kanssa hammaslääkäriin. Laukkua tulee kannettua etupäässä tuossa kyynärtaipeessa, mutta hyvin se pysyy myös olkapäällä, kuten seuraavasta kuvasta näkyy. Ja myös pyörän ohjaustangossa se roikkuu hyvin mukana. Kantokahvat ovat vahvaa tekoa, ei tarvitse pelätä niiden ratkeamista lainkaan.

Tänään olin liikkeellä päälläni paksu neuletakki ja yhä vaan laukku sujahti olkapäälle. Jos yhdistelmään lisätään vielä päällystakki, voi mennä liian naftiksi. Laukku on melko painava tyhjänäkin, mutta itseäni se ei vielä ole haitannut. Toisaalta taas olen käyttänyt sitä lähinnä töissä ja sinne ei ihan hirveästi tavaraa tarvita mukaan. Ne perusjutut, eli kalenteri, meikkipussi, toinen pussi kaikelle irtosälälle, lompakko, aurinkolasikotelo ja tätä rataa mahtuvat hyvin. Myöskään läpän aukaisu aina laukusta jotain kaivaessa ei ole vaivannut. 

Ette uskokaan miten tyytyväinen olen tähän laukkuhankintaani. 

Tai ehkä te uskotte, lienette itse joskus hankkineet jotain yhtä kaunista ja ikuista. My precious!

Eva tuli taloon

Muutaman viikon käytön jälkeen voin jo todeta, että Vuittonin Eva clutch oli niin nappiostos! Olen käyttänyt laukkua lähes joka päivä ja samalla kun se on sopivan pieni, on se kuitenkin riittävän suuri. Saan laukkuun mahdutettua lompakon, puhelimen ja kotiavaimien ohella auton avaimet, nenäliinapaketin sekä astmalääkkeen. Ongelmitta vieläpä!

Nappasin pari kuvaa laukusta kuvatessani oikeastaan lasten välikausi- ja talvivaatetusta.

Tuon ketjun saa toisesta päästä irti ja näppärästi laukun sisään, jos käyttää mieluummin pitkää olkahihnaa. Monogram-kuosi tuntuu hyvältä valinnalta. Ja kumma etteivät kullanväriset yksityiskohdat haittaa lainkaan, vaikka normaalisti en keltakullan väristä pahemmin välitä. Tähän ne vain kuuluvat.

Kovin montaa kuvaa laukusta in action ei minulla ole tarjota, mutta tässä muutama kuitenkin. Hihna on kyllin pitkä niin, että laukku menee kivasti myös ristiin rinnan yli, jos molempia käsiä tarvitaan vapaiksi. Yleensä olen käyttänyt sitä kuitenkin toisella olalla roikkumassa.

Tämän piti olla viimeinen laukkuhankinta pitkään aikaan. Mutta sitten kävikin niin, että vastaan tuli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä...

Hääpäivä ilman Louboutineja

Voihan toe clevage sentään! Asia jakaa mielipiteitä vahvasti, mutta minä valitettavasti olen niitä tyyppejä, joiden mielestä varpaiden pitäisi vähän paremmin mahtua kengän sisälle. Toiset ovat täysin eri mieltä. Itse en pidä varvasvälien näkymistä eleganttina, enemmän tulee tunne liian pienistä kengistä. Ja tämä on todella sääli, sillä kengät olisivat muuten aivan täydelliset. Väri on upea, istuvuus hyvä ja puoli kokoa normaalia kokoani suurempi kenkä juuri oikea. Voimakkaasti kapeneva kärkiosa ei kuitenkaan ole minun jalkojani varten ja Pigalle ei siis selvästikään oikea malli minulle. Niinpä kengät lähtevät palautukseen ja seuraavat hankinnat saavat odottaa aikaa, kun pääsen paikan päälle liikkeeseen kokeilemaan. 

Tänään on meidän kahdeksas hääpäivämme. Sen kunniaksi lähden ensin töihin ja käyn sen jälkeen ostamassa Kodin Ykkösestä poikien huoneeseen uuden maton ennen kuin haen pienet päiväkodista. Illalla temppuillaan, ensin kuopuksen kanssa naperosirkuksessa ja heti perään on esikoisen temppusirkustunnin vuoro. Näinhän se on, että elämä koostuu suurimmalta osin arkisista päivistä ja sen tämä tiistainen juhlapäivä osoittaa hyvin!

Mutta ei se mitään, nyt otetaan miehen mukaan varasuunnitelma käyttöön ja lähdetään jonakin sopivana päivänä metsästämään sitä täydellistä pientä olkalaukkua. Olen aika varma, että päädyn Vuittonin Evaan monogram-kuosissa, mutta toki laukku pitää nähdä vielä livenä. Eva tuntuu kuitenkin näin ennakkoon ja ahkeran googlauksen perusteella parhaalta vaihtoehdolta. Kakkoseksi jää Mulberryn Lily sävyssä oak ja siinä suurin syy kakkossijalle on hinta. Jotain rajaa.

En yhtään tiedä milloin ehdimme kaupoille, oma kalenterini näyttää suhteellisen täydeltä tämän viikon osalta. Kyllä huomaa selvästi, että syksy on tullut ja kaikki rutiinit, harrastukset sun muut alkaneet. Vanhempaintoimikunnan kanssa pyöritetään tiukasti jo tulevien tapahtumien järjestelyjä ja toki uusi työni vie päivistä aikaa yhä enemmän. Sitten kun ostoksille ehditään, käydään samalla ostamassa miehelle hänen toivomansa sykemittari lahjaksi minulta hänelle.

Tässä vielä pieni muistelokavalkadi niille lukijoille, jotka eivät kenties ole hääkuviamme aiemmin nähneet. 

Häitä seurasi kaksi viikkoa paratiisissa Mauritiuksella. Tahtoo takaisin!