Laukkuni mun

Postausta kaikista laukuistani on toivottu, joten tässä se tulee. Kuvat ovat taattua syksyn vähävaloista aikaa, mutta toivottavasti riittävän hyviä keltaisuudestaan huolimatta.

Ensimmäisen "merkkilaukkuni" ostin vuonna 2006, kun olin töissä pankissa opintojeni ohella. En ollut aikaisemmin ollut suuremmin kiinnostunut laukuista tai edes ymmärtänyt, että minullakin saattaisi olla niihin varaa. Odotin juhannuksen jälkeisiin alennusmyynteihin ja lähdin etsimään sopivaa. Valinta osui Longchampiin, jonka Rouseau-malli on aika klassinen. Vihreään taittuva turkoosi sävy on ollut nappivalinta ja tätä laukkua olen käyttänyt paljon. 

Viikkoa myöhemmin ostin Stockmannin alesta tämän kellertävän Furlan. Jäi jotenkin päälle tuo ostelu. En ole käyttänyt laukkua enää vuosiin, joten järkevintä olisi laittaa se myyntiin.

Ensimmäinen Mulberryn ostokseni, nettikaupan alennusmyynnistä pari vuotta myöhemmin klikattu upean värinen East-West Bayswater. Pinkki väri on vaatekaapin piristys ja tämäkin laukku ollut hyvin käytettyjen joukossa. Yleensä otan tämän mukaan silloin, kun on tarve vain pienelle tavaramäärälle. 

Aloin odottaa esikoistamme loppukeväästä 2007 ja vauvan synnyttyä oli aika pohtia mitä tehdä hoitolaukkuasian kanssa. En ollut saanut asiaan selvyyttä aikaisemmin, mutta esikoisen ollessa parin kuukauden ikäinen marssimme miehen ja vaunuissa hengailevan lapsosen kanssa (esikoinen ei harrastanut pahemmin nukkumista) Stockalle ja ostimme tämän Longchampin Légende-laukun. Se oli loisto-ostos ja kuljetti kaikki minun ja esikoisen tavarat mainiosti toimien myös ihan normikäytössä minulla. En halunnut varsinaista hoitolaukkua pullotaskuineen ja vaippa-alustoineen, vaan tavallisen veskan, jolla olisi myös jatkokäyttöä. 

Kuopuksen synnyttyä kolme vuotta myöhemmin totesin, että nyt ei tila enää riitä. Seuraavan vuoden kuljimme lapsosten kanssa mukanamme tämä Longchampin laukku, johon sitten mahtuikin tavaraa ihan urakalla. Olen käyttänyt laukkua myöhemmin esimerkiksi lentokoneessa ja rantalomilla uima-allaskassina. Muovitettu pinta antaa paljon anteeksi. Ei ehkä mikään kauneuskilpailun voittaja tämä, mutta äärettömän käytännölllinen.

Myös tällainen ilopilleri löytyi kaapin perukoilta. Siskolta saamani Guessin laukku huutaa seurakseen kesäiltaa ja sandaaleja, siideriä ja hyvää musiikkia. En muista milloin olisin tätä viimeksi käyttänyt.

Taas yksi Longchamp. Tämä on vakkarilaukkuni ulkomailla. Se on riittävän tilava tavaroilleni, mutta samalla sen verran kevyt, että kulkee mukavasti olalla. Lisäksi siinä on vetoketju taskuvarkaiden varalle. Nykyään lasten kanssa tavaraa on lentokoneessa sen verran, että tämä kulkee kohteeseen matkalaukussa ja tulee perillä käyttöön.

Esikoisen ollessa pieni kävi mies viikonloppureissulla Milanossa. Tuliaiskassista paljastui tämä Guccin laukku. Oli mieluinen ja ollut käytössä yleensä iltamenoissa tai kun olen liikkeellä ilman lapsia.  

Uudempia hankintoja edustaa tämä Mulberryn Dorset Tote. Luottolaukku arkeen ja erinomainen matkustaessa. Todellinen tilaihme!

Toinen tilaihme tulee tässä. Ensiostokseni Vuittonilta, Neverfull ja kuosina Monogram. Saimme Helsingin liikkeessä niin hyvää palvelua, että oksat pois. Olemme saaneet aina. Tätä laukkua voisin ylistää ikuisuuksiin, niin kestävä ja tilava se on. Minulla on suurin koko, joka ei ole yhtään liian suuri. Sivussa olevat kiristysnauhat kurovat laukun paljon pienemmäksi, jos tavaraa on vähemmän. Ehkä käyttökelpoisin kaikista laukuistani.

Toinen Vuitton-ostos on sekin klassikko. Speedy 35 nimittäin. Rakastan tuota vaaleaa Damier Azur -kuosia kaikista Vuittonin kuoseista eniten. Valitettavasti se vain ei ole kovin käytännöllinen esimerkiksi yllä mainitussa arkilaukussa, olen sen verran huoleton kulkija. Toki katson etten iske laukkuani keskelle kuralammikkoa, mutta noin muuten ne ovat käyttötavaroita ja käytettäväksi tehty. En varjele niitä sen kummemmin. Tämä Speedy on hankittu äidin ja siskon kanssa tehdyltä matkalta Amsterdamiin. Ajattelen tätä ladylike-laukkunani. Tämän kanssa voi leikkiä Audreytä. 

Uusin hankinta, pisimpään mietitty. Mulberryn ikoninen klassikko Bayswater sävyssä Oak. Painava, mutta ei se haittaa. Tämän kanssa mikään ei haittaa! Käytän jatkuvasti.

Lopuksi vielä clutchit ja olkalaukut. Tämän MbMJ:n laukun sain mieheltäni, kun olimme Pariisissa kesäkuussa 2007. Ehkä miestä säälitti jatkuvasti hotellihuoneessa alkuraskauden vuoksi oksentamassa käyvä vaimonsa, sillä tämä tarttui mukaan Le Bon Marchén tavaratalosta. Tuo ostosparatiisi on muuten suosikkini Pariisin tavarataloista, se henkii vanhan ajan charmia ja sitä aikaa, kun tavaratalot olivat naisten paratiiseja. En ole käyttänyt laukkua pitkään pitkään aikaan, mutta tunnearvohan tässä on mieletön.

Ikuinen luottolaukkuni juhlissa tästä hamaan mummouteen. Yves Saint Laurentin klassinen clutch vielä siltä ajalta, kun YSL oli YSL eikä Saint Laurent Paris. Harmaanruskea sävy on täydellinen ja sopii vaatteisiin kuin vaatteisiin. Olen superiloinen, että aikoinani tämän ostin enkä jäänyt miettimään.

Iltalaukku tämäkin, Mulberryn pieni pussukka. Hopeanvärinen metallilaatta hohtaa harmillisesti salaman osuessa siihen, laukku itsessään on mustaa kiiltonahkaa. Myös tämän myymistä olen harkinnut, sillä käyttöä on vähän.

Kesällä 2009 olimme miehen ja esikoisen kanssa Lontoossa. Kun herrashenkilöt nukkuivat päiväunia, karkasin Selfridgesille ihan hotellin kulman taakse. Takaisin tulin tämän Fendin iltalaukun kanssa. Pidän tästä, mutta kuten yllä, en ole pahemmin käyttänyt. Nyt kun minulla on YSL:n clutch, tuppaavat muut iltalaukut jäämään vain säilytettäviksi komeron hyllyille.

Miehen antama hääpäivälahja viime syyskuulta. Ehdottoman kätevä olkahihnansa vuoksi ja kätkee sisäänsä paljon tavaraa. Vuittonin Eva Monogram-kuosisena on kannattava hankinta.

Lopuksi herää vain kysymys mistä kaikki nämä laukut ovat kaappiini tulleet. Niitä piti olla paljon vähemmän ja muut kootut selitykset perään!