Esikoinen - ensi vuonna eskariin

Ensi viikolla meillä on kuusivuotias lapsi. Tuo sama lapsi, joka syntyi ihan vastikään, on kasvanut kuin huomaamatta kuusivuotiaaksi. Ja mitä muutosten aikaa tämä viimeinen vuosi onkaan ollut!

Viisivuotiaana esikoinen on oppinut, kehittynyt ja kasvanut niin ettei koskaan aikaisemmin, siltä ainakin tuntuu. Nyt kyseisen vuoden loppupuolella meillä tuntuu olevan niin paljon isompi lapsi kuin vuosi takaperin. Toki vauva-ajan muutokset ovat asia erikseen ja kehitys vastasyntyneestä yksivuotiaaksi huimaa. Mutta ei tämä viisivuotiaan kehityskulku paljon jälkeen jää.

Motoriset taidot ovat esikoisella kehittyneet viisivuotiaana huimasti. Kehon hahmotus on kehittynyt ja hienomotoriikka toimii mainiosti. Lapsi piirtää taitavia kuvia ja uutena tykkäyksen kohteena ovat pienet helmityöt. Kätisyys tuntuu vihdoin vakiintuneen täysin enkä muista lapsen enää syksyllä pahemmin siirtäneen kynää kädestä toiseen kesken kirjoittamisen tai piirtämisen. Hän osaa jo rakentaa itse Lego-aluksia ja muita rakennelmia ohjeita seuraamalla ja keskittymiskyky hänellä on aina ollut vahvuutena. Ei tuota ongelmia istua pitkään paikoillaan ja tehdä jotain näpertelyä.

Isoja oppimiskokemuksia olivat ensinnäkin pyöräilyn hallitseminen. Ensin jäivät apupyörät pois ja lapsi fillaroi hienosti keväästä alkaen. Kesällä löytyi uimataito ja tätä on viime syksyn aikana syvennetty uimakoulussa käymällä. Nyt altaanmitta menee jo heittämällä, kun voimatkin ovat kasvaneet. Kaikenlainen heittely, hyppely, kiipeily ja pallon potkiminen ovat selvästi aiempaa hallitumpia ja lapsi on ketterä pieni menijä. Seuraavaksi hän toivoo saavansa potkulaudan, joten sellainen hankittaneen keväällä yhdessä isomman polkupyörän kanssa. Eilen käytiin ensimmäistä kertaa luistelemassa tälle "talvelle" ja homma näytti huomattavasti lupaavammalta kuin viime keväänä. Ehkäpä luistelunkin idea olisi tuloillaan.

Tiedollinen puoli on sekin kasvanut kohisten. Esikoinen on aina ollut hyvin kiinnostunut ilmiöistä ja niiden taustoista, kaikki avaruudesta ihmiseen ja siltä väliltä kiinnostaa. Lukutaito löytyi syksyllä ja kehittyi jouluun menessä niin huimaa vauhtia että nykyään lapsi lukee kaikkea ja kaikkialla, myös televisio-ohjelmien tekstityksiä. Ja tietenkin niitä Aku Ankkoja itse, toiveensa mukaisesti. Samassa yhteydessä lapsonen opetteli kirjoittamaan ja kaksoiskonsonantteja lukuun ottamatta kirjoittaa mainiosti.

Tämän isoimman, eli lukutaidon ohella lapsi on imenyt itseensä valtavat määrät tietoa. Hän on ahkera kirjojen kuluttaja ja me luemme hänelle jatkuvasti. Hän myös yllättää meidät tiedoillaan, esimerkiksi eilen lapsi kertoi meille loppiaisesta ja sen merkityksestä. En tiedä mistä hän on tietonsa saanut, mutta ihan oikein meni. Kelloa opeteltiin ja laskutehtävät kiinnostavat kovasti. 

Vuosi vuodelta lapsen luonne on selkiytynyt ja tullut esiin. Olemme yhä enemmän saaneet tutustua siihen millainen persoona lapsemme on ja millaiseksi ihmiseksi hän on kasvamassa. Esikoinen on lempeä luonne, hyvin empaattinen ja toisten tunteisiin eläytyvä. Hänellä on selkeä käsitys oikeasta ja väärästä ja hän tuntee tarvetta kertoa heti, jos tietää tehneensä jotain mitä ei pitäisi. Uskon, että arvokasvatuksemme on kantanut ja kantaa tulevaisuudessakin hedelmää ja esikoinen tietää ja toimii kaikkia arvostaen ja toisia ihmisiä kunnioittaen. Olen hänestä valtavan ylpeä, hän on hieno ja oikeamielinen pieni poika. Täysin tyypillinen sellainen ajoittaisessa uhmaamisessaan ja auktoriteettien kyseenalaistamisessa, joskus kiukuttaa enemmän ja pikkuveli ottaa toisinaan kunnolla hermoon. Tärkeintä on, että aina sovitaan, pyydetään anteeksi puolin ja toisin ja puhutaan asiasta. Hän on yleensä arjessa hymyilevä ja nauravainen, iloinen hassuttelija kera mahtavan huumorintajun. Erityisesti kielelliset hauskuudet ovat lapsen mieleen.

Myös omatoimisuus on lisääntynyt hurjasti kuluneen vuoden aikana. Lapsi haluaa tehdä yhä enemmän asioita itse, käy suihkussa ja hoitaa tarvittaessa iltapalan pöytään. Muutamia asioita toki jo vaadimmekin ja oma huone on siivottava sekä vaatteiden löydettävä tiensä pyykkikoriin. Pöydän kattamisessa hän auttaa samoin kuin astianpesukoneen tyhjentämisessä. Yhä enemmän saamme kuulla, että hän kyllä osaa, haluaa ja uskaltaa. Ensi syksynä onkin isoja asioita edessä, kun alamme muun muassa harjoitella yksin kotipihalla olemista, pieniä hetkiä kerrallaan. Ihan vielä en rohkene häntä yksin päästää ulos.

Ensi viikon tiistaina sanomme hyvästit viisivuotiaalle ja onnittelemme innolla uutta odottaen kuusivuotiastamme. Esimakua otettiin jo tänään, kun klikkasin itseni Helsingin kaupungin nettisivuille ja ilmoitin lapseni esikouluun. Yhtä aikaa haikeaa ja mielenkiintoista. Ja jos lapselta kysytään, kivaa ja vähäsen jännittävää.