maanantai 27. tammikuuta 2014

Huh hammaspeikkoa

Tänään oli kuopuksen kolmevuotistarkastus suuhygienistin luona. Kun raittiissa ulkoilmassa rattaisiin uinahtanut tarkastettava nukkuu tuossa eteisessä, voin kirjoittaa pari sanaa muistiin käynnistämme. Se oli aikamoinen kokemus, eikä valitettavasti hyvässä mielessä.

Hieman taustatietoa alkuun. Meiltä löytyy kotoa kahdenlaisia hammastyyppejä. On mies, jolla on ollut lapsena raudat ristipurentaa korjaamassa ja jonka hampaat reikiintyvät todella helposit. Sitten olen minä, jolla on luonnostaan suorat hampaat ja näin 33-vuotiaana reikiä on ollut elämäni aikana kaksi. Esikoinen on perinyt isältään oikomistarpeen ja hänellä on parhaillaan raudat ristipurennan vuoksi. Hampaat muuten ovat oikein hyvässä kunnossa, yhtään reikää ei ole maitohampaissa ollut. Kuopuksen purenta taas on maallikon silmään vaikuttanut oikein hyvältä, joten olemme ajatelleet hänen perineen sen minulta. Toinen huomio olkoon, että en yleensä pahemmin korvaani lotkauta äitiyden tai lastenhoidon arvostelijoille. Joskus kuitenkin tapaa ammatinharjoittajia, jotka horjuttavat tätä itsevarmuutta pahan kerran ja jättävät jälkeensä vielä pahan mielen. Tänään oli sellainen tapaaminen.

Menimme kuopuksen kanssa sovitusti hammashoitolaan, jossa meillä oli aika suuhygienistin tarkastukseen. Kuopusta vähän jännitti aluksi ja siinä penkillä maatessa lasit päässä tuli pieni hätä ja itku. Lopulta koko käynti lapsen osalta meni erittäin hyvin, hän oli reipas tutkittava ja sai asiaankuuluvat tarrat mukaansa. Eli tältä osin kaikki hyvin, ipana avasi suunsa eikä hätkähtänyt pahemmin ilmaa kuin peiliäkään suussaan. Tarkastus saatiin tehtyä.


Ikävä uutinen on se, että kuopuksella on suussaan kariesta, yksi isompi ja kaksi pikkuista reiän alkua. Tästä se sitten lähti. Mikään mitä sanoin ja kerroin ei auttanut. Jouduin sellaisen tylytyksen ja ryöpytyksen kohteeksi etten muista milloin olisin moista kokenut. Kerroin kahteen kertaan faktat. Meillä syödään terveellistä ruokaa koko perhe. Karkkipäivä on kerran viikossa ja viikolla ei pääsääntöisesti syödä muitakaan herkkuja. Janojuoma on vesi, on aina ollut vesi ja tulee olemaankin vesi. Ei, meillä ei juoda mehua kuin juhlatilanteissa, ei vaikka sitä kolmeen kertaan tivattiin. Toisen kerran jälkeen totesin sanattomana, että mikään sanomani ei vaikuta yhtään mitään. Sen sijaan sain kuulla kaikki seuraavat asiat.

Me olemme tartuttaneet lapseemme karieksen ja on meidän syymme, että lapsellamme on alkavia reikiä. Jos minulla kerran ei ole ollut pahemmin reikiintymistä, se on isän syy. Näin pienten lasten reiät paikataan anestesiassa, onhan se tylsää joutua nyt sinne sitten ja paikkaaminen, se sattuu. Meidän pitäisi ymmärtää, että on meidän vastuumme ja velvollisuutemme pestä lastemme hampaat kahdesti päivässä huolellisesti. Ei lapsi voi itse pestä hampaitaan. Miksi me emme ole ottaneet selvää siitä, että sähköhammasharjaa voi alkaa käyttää 3-vuotiaana! Onko meillä hammastahnaa! Nyt pitää napostelun loppua, ei voi napostella, kun seuraukset ovat tällaiset.

En lopulta edes yrittänyt sanoa mitään, istuin vain ja totesin sopiviin väleihin, että jep vaan. On totta, että karies tarttuu kaikkein helpoiten perheenjäsenien kautta. Mutta me olemme olleet aivan tavanomaisen tarkkoja siinä, että hammasharjat pysyvät erillään, samaten lusikat ja pillit sun muut. Kahden lapsen perheessä ei vaan aina voi olla haukkana vahtimassa etteivät ipanat keksi vaihtaa haarukoita kesken ruokailun ja en todellakaan ole kääntänyt päätäni pois, jos kuopus on tullut moiskauttamaan ison suukon suulleni. Toisaalta esikoisella ei tunnu kariesta vielä olevan, ei ainakaan alkavia reikiä. Joten mistä sen taas tietää mistä kuopus on bakteerin saanut. Turha sitä on enää itkeä, vaan keskittyä hoitoon. Ja ehkäpä sen anestesian voisi nyt jättää odottamaan, kun tässä kuitenkin käydään puolen vuoden välein jatkossa fluorauksessa ja toivotaan reikien pysähtyvän.

Minua siis pidettiin aivan idioottina. Ei liene tarpeen mainita, että meillä aikuinen todellakin pesee lapsen hampaat ja että ne pestään aamuin sekä illoin. Tai että meillä syödään xylitol-pastilleja, kuopus ei ole juonut tuttipullosta viimeiseen puoleentoista vuoteen ja tarkoituksenani oli kysyä sähköhammasharjan käytöstä juuri tässä tarkastuksessa. Eikä muuten napostella. Mutta mikä moka, kun olemme vielä käyttäneet tavallista harjaa, onhan ipana ollut kolme vuotta jo kuukauden ajan! Käynnin kruunasi se, että minulle opetettiin kädestä pitäen kuinka hampaat harjataan, kun me emme sitä selvästikään hallitse. Minun pitää ymmärtää pitää sähköhammasharjaa paikallaan siinä hampaan päällä ja niin edelleen. Roger that.

Lopulta, kun lapsen hampaat oli fluorattu, pyysin suuhygienistiä kurkkaamaan purennan nyt samalla, onhan esikoisella oikomishoito saatu tietoon juuri 3-vuotiaana. Purennalla ei ole kuulemma mitään merkitystä, sillä tässä on nyt vakavampia asioita käsillä, nämä reiän alut siis. Pyysin uudelleen, mutta yhä se oli turhaa, sillä purennan näkee vasta 5-vuotiaana, ei näin pienellä voi nähdä mitään. Sanoin esikoisen joutuneen oikomisjonoon juuri tässä samaisessa tarkastuksessa saman ikäisenä, joten jos nyt kuitenkin kurkataan kiitokset. Tässä asia oli kuten ajattelinkin, kuopuksen purenta näyttäisi olevan kunnossa. Ehkä jotain ihan pienen pientä ristipurentaa löytyi, mutta ei mitään oikomisen arvoista. Mutta minun kannattaa muistaa, että mihinkään oikomiseen ei ryhdytä, jos hampaissa on sitten reikiä. Jep vaan.

Lopuksi sain käteen paperin, jossa oli ohjeita hampaiden hoitamiseen, ihan että isäkin saisi ne tietoonsa. Kiva, kiitti ja moi. Minulle tämä ei ole maailmanloppu, vaikka harmittava asia onkin. Sen sijaan hänelle taisi olla.


16 kommenttia:

  1. Millaisethan huudot me saadaan kun ei olla vieläkään käyty kolmevuotistarkistuksessa... Viime viikolta päiväkodista tuli kotiin jotenkin käsittämättömän holhoavasti kirjoitettu hampaiden hoito-ohjeistus, joka jaettiin jokaiseen kotiin.

    Mä ymmärrän, että hammasterveys on tärkeää ja siihen pitää panostaa, mutta välillä tuntuu, että asia on saanut hieman liian suuret mittasuhteet. Niin ja kun se lapsi on päiväkodissa niin mitenkäs siellä sitten varmistat ettei lelut ja ruokailuvälineet kierrä suusta suuhun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hammasterveys on tärkeää, mutta maailman tärkeintä se ei ole. Olen samaa mieltä siitä, että tässä nyt tehtiin kärpäsestä härkänen. Aivan hyvin bakteeri on voinut tarttua vaikkapa jo vauvaiän leikkitreffeillä ipanoiden imeskellessä leluja toinen toisensa perään. Valitettavasti tarttunut on ja nyt pitää keskittyä jatkohoitoon.

      Poista
  2. Joopa joo! Meidän tytöllä (2v7kk) todettiin kaksi pientä reikää ja samoilla linjoilla ollaan oltu teidän kanssa hammashoidossa. Tyttö ei edes pidä makeasta, rusinoista, mehuista yms. Xylitolia on syöty aina. Mukana oli vastasyntynyt pikkuveikka ja hänet nähdessään hoitaja totesi että olkaa nyt sitten tämän toisen kanssa tarkempia. Kiva, kiitti, hyvä fiilis jäi :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, teilläkin samanlaiseltä kuulostava käynti takana. Mikä siinä onkin, että tämä asia herättää hoitohenkilökunnassa niin suuria tunteita, ettei asioista voi puhua kiihkottomasti.

      Poista
  3. Nyt on myöhä, mutta voin vain todeta, että huhhuh. Joku roti tuossa suuhygienistin vali(s)tuksessakin voisi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin. Mä en ihan helposti koe itseäni nöyryytetyksi, mutta nyt oli kyllä niin huono mieli koko loppupäivän.

      Poista
  4. Joo, totta on, että nykyään suunhoidossa on se käsitys että pienen lapsen hampaiden reikiintyminen tavallaan tosiaan on "vanhempien syytä", koska puhdistus ja ruokatottumukset ovat siinä avainsana ja niistä taapero ei voi olla itse vastuussa. Mutta sitten on sata muutakin seikkaa mitkä eivät tavallisessa tarkastuksessa tule esiin, kuten että toisinaan syljen koostumus voi altistaa reikiintymiselle jne jne. Syyllistäminen on joka tapauksessa ankeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se syyttely ja haukkuminen tuskin silti auttaa tilannetta mihinkään vaikka fakta kuinka olisi se, että vanhemmat on mokanneet. Me ostettiin esim. suositusten mukaisesti lasten sähköhammasharja lapselle. Lapsi pelkää sitä hysteerissä paniikissa ja muutaman kokeilun jälkeen ei tahtonut edes avata suuta tavalliselle harjalle.

      Poista
    2. Kuulin, että runsaat antibioottikuurit altistavat hampaita reikiintymiselle ja niitähän meidän kuopuksemme on korviensa vuoksi joutunut syömään kymmeniä, hänellä ei putkituskaan valitettavasti katkaissut korvakierrettä. Minä kun itse tiedän meidän hoitaneen kuopuksen suuhygienian niin hyvin kuin vain pystymme, on ikävää ettei sitä uskota. Se tässä varmasti loukkasikin eniten, se että minua pidettiin selkeästi valehtelijana. Rakentava keskustelu ja asiallinen palaute on aina hyvästä ja minäkin mietin koko illan mitä olisimme voineet tehdä toisin ja miten toimia jatkossa. Mutta syyttelyllä ja haukkumisella ei tosiaan pitkälle pötkitä. Meillä sähköhammasharjaan totuttautumista auttaa onneksi isoveljen esimerkki.

      Poista
  5. Hei,

    tulipas lukijallekin todella tylsä olo käynnistänne. Asian olisi voinut helposti esittää syyllistämättä ja asiakasta kuunnellen. Ei tarvitse ihmetellä mistä johtuu aikuistenkin hammaslääkäripelko ja vähäiset käynnit hammashuollon piirissä, kun "ammattilaiset" ovat tuota luokkaa. Itse antaisin palautetta käynnistä!

    Katarina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, laita ihmeessä (rakentavaa) palautetta, Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirastolla on palautelomake jossain netissä.

      Poista
    2. Laitoin palautetta menemään heti, kun olin vähän rauhallisemmalla mielellä ja sain muotoiltua asiallisen viestin. Suuhygienisti kohtasi lapsipotilaan todella taitavasti, mutta aikuista ei sitten niinkään. Harmi homma koko juttu.

      Poista
  6. Tuli vaan mieleen, tapahtuiko "valistaminen" kahden kesken vai oliko pikkumies mukana ryöpytystä kuulemassa?
    Jos pikkukorvat kuulivat kun äitiä arvosteltiin kovaan ääneen niin ei tosiaan ollut asiallista käytöstä. Mielestäni hoitohenkilökunnan pitää tukea vanhempia eikä saada tyydytystä omasta pätemisestään.
    Karlisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuopus istui sylissäni ja kävi välillä tutkimassa seinällä olevaa julistetta. Hän oli kuulemassa kaiken, ryöpytys alkoi jo hänen ollessaan tutkimustuolissa suu auki. Tämä oli kyllä malliesimerkki siitä, kuinka käynti voi olla epäonnistunut, vaikka tarkoitus perimmältään olisikin hyvä - tiedon lisääminen.

      Poista
  7. Tuli mieleen kysyä että minkälainen tilanne on tällä hetkellä reikien kanssa? Oletteko käyneet tarkistuksessa ja minkälaista palvelua saitte? Siis tämän yhden kerran jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tämän kuun alkupuolella käytiin toisen kerran fluorauttamassa kuopuksen hampaita. Tällä kertaa mies vei lapsen ja arvaahan sen, käynti oli kuulemma oikein asiallinen. Hampaat tarkastettiin, fluoraus tehtiin ja seuraavan kerran tulee kutsu vuoden kuluttua. Kuopus sai vielä oman pienen tarkastuspeilin mukaansa. Että näin. Eli ilmeisesti tuo fluoraus on jo yhden kerran jälkeen auttanut, kun seuraavaksi pitää mennä vasta ensi kesänä tarkastuttamaan.

      Poista