Huh hammaspeikkoa

Tänään oli kuopuksen kolmevuotistarkastus suuhygienistin luona. Kun raittiissa ulkoilmassa rattaisiin uinahtanut tarkastettava nukkuu tuossa eteisessä, voin kirjoittaa pari sanaa muistiin käynnistämme. Se oli aikamoinen kokemus, eikä valitettavasti hyvässä mielessä.

Hieman taustatietoa alkuun. Meiltä löytyy kotoa kahdenlaisia hammastyyppejä. On mies, jolla on ollut lapsena raudat ristipurentaa korjaamassa ja jonka hampaat reikiintyvät todella helposit. Sitten olen minä, jolla on luonnostaan suorat hampaat ja näin 33-vuotiaana reikiä on ollut elämäni aikana kaksi. Esikoinen on perinyt isältään oikomistarpeen ja hänellä on parhaillaan raudat ristipurennan vuoksi. Hampaat muuten ovat oikein hyvässä kunnossa, yhtään reikää ei ole maitohampaissa ollut. Kuopuksen purenta taas on maallikon silmään vaikuttanut oikein hyvältä, joten olemme ajatelleet hänen perineen sen minulta. Toinen huomio olkoon, että en yleensä pahemmin korvaani lotkauta äitiyden tai lastenhoidon arvostelijoille. Joskus kuitenkin tapaa ammatinharjoittajia, jotka horjuttavat tätä itsevarmuutta pahan kerran ja jättävät jälkeensä vielä pahan mielen. Tänään oli sellainen tapaaminen.

Menimme kuopuksen kanssa sovitusti hammashoitolaan, jossa meillä oli aika suuhygienistin tarkastukseen. Kuopusta vähän jännitti aluksi ja siinä penkillä maatessa lasit päässä tuli pieni hätä ja itku. Lopulta koko käynti lapsen osalta meni erittäin hyvin, hän oli reipas tutkittava ja sai asiaankuuluvat tarrat mukaansa. Eli tältä osin kaikki hyvin, ipana avasi suunsa eikä hätkähtänyt pahemmin ilmaa kuin peiliäkään suussaan. Tarkastus saatiin tehtyä.

Ikävä uutinen on se, että kuopuksella on suussaan kariesta, yksi isompi ja kaksi pikkuista reiän alkua. Tästä se sitten lähti. Mikään mitä sanoin ja kerroin ei auttanut. Jouduin sellaisen tylytyksen ja ryöpytyksen kohteeksi etten muista milloin olisin moista kokenut. Kerroin kahteen kertaan faktat. Meillä syödään terveellistä ruokaa koko perhe. Karkkipäivä on kerran viikossa ja viikolla ei pääsääntöisesti syödä muitakaan herkkuja. Janojuoma on vesi, on aina ollut vesi ja tulee olemaankin vesi. Ei, meillä ei juoda mehua kuin juhlatilanteissa, ei vaikka sitä kolmeen kertaan tivattiin. Toisen kerran jälkeen totesin sanattomana, että mikään sanomani ei vaikuta yhtään mitään. Sen sijaan sain kuulla kaikki seuraavat asiat.

Me olemme tartuttaneet lapseemme karieksen ja on meidän syymme, että lapsellamme on alkavia reikiä. Jos minulla kerran ei ole ollut pahemmin reikiintymistä, se on isän syy. Näin pienten lasten reiät paikataan anestesiassa, onhan se tylsää joutua nyt sinne sitten ja paikkaaminen, se sattuu. Meidän pitäisi ymmärtää, että on meidän vastuumme ja velvollisuutemme pestä lastemme hampaat kahdesti päivässä huolellisesti. Ei lapsi voi itse pestä hampaitaan. Miksi me emme ole ottaneet selvää siitä, että sähköhammasharjaa voi alkaa käyttää 3-vuotiaana! Onko meillä hammastahnaa! Nyt pitää napostelun loppua, ei voi napostella, kun seuraukset ovat tällaiset.

En lopulta edes yrittänyt sanoa mitään, istuin vain ja totesin sopiviin väleihin, että jep vaan. On totta, että karies tarttuu kaikkein helpoiten perheenjäsenien kautta. Mutta me olemme olleet aivan tavanomaisen tarkkoja siinä, että hammasharjat pysyvät erillään, samaten lusikat ja pillit sun muut. Kahden lapsen perheessä ei vaan aina voi olla haukkana vahtimassa etteivät ipanat keksi vaihtaa haarukoita kesken ruokailun ja en todellakaan ole kääntänyt päätäni pois, jos kuopus on tullut moiskauttamaan ison suukon suulleni. Toisaalta esikoisella ei tunnu kariesta vielä olevan, ei ainakaan alkavia reikiä. Joten mistä sen taas tietää mistä kuopus on bakteerin saanut. Turha sitä on enää itkeä, vaan keskittyä hoitoon. Ja ehkäpä sen anestesian voisi nyt jättää odottamaan, kun tässä kuitenkin käydään puolen vuoden välein jatkossa fluorauksessa ja toivotaan reikien pysähtyvän.

Minua siis pidettiin aivan idioottina. Ei liene tarpeen mainita, että meillä aikuinen todellakin pesee lapsen hampaat ja että ne pestään aamuin sekä illoin. Tai että meillä syödään xylitol-pastilleja, kuopus ei ole juonut tuttipullosta viimeiseen puoleentoista vuoteen ja tarkoituksenani oli kysyä sähköhammasharjan käytöstä juuri tässä tarkastuksessa. Eikä muuten napostella. Mutta mikä moka, kun olemme vielä käyttäneet tavallista harjaa, onhan ipana ollut kolme vuotta jo kuukauden ajan! Käynnin kruunasi se, että minulle opetettiin kädestä pitäen kuinka hampaat harjataan, kun me emme sitä selvästikään hallitse. Minun pitää ymmärtää pitää sähköhammasharjaa paikallaan siinä hampaan päällä ja niin edelleen. Roger that.

Lopulta, kun lapsen hampaat oli fluorattu, pyysin suuhygienistiä kurkkaamaan purennan nyt samalla, onhan esikoisella oikomishoito saatu tietoon juuri 3-vuotiaana. Purennalla ei ole kuulemma mitään merkitystä, sillä tässä on nyt vakavampia asioita käsillä, nämä reiän alut siis. Pyysin uudelleen, mutta yhä se oli turhaa, sillä purennan näkee vasta 5-vuotiaana, ei näin pienellä voi nähdä mitään. Sanoin esikoisen joutuneen oikomisjonoon juuri tässä samaisessa tarkastuksessa saman ikäisenä, joten jos nyt kuitenkin kurkataan kiitokset. Tässä asia oli kuten ajattelinkin, kuopuksen purenta näyttäisi olevan kunnossa. Ehkä jotain ihan pienen pientä ristipurentaa löytyi, mutta ei mitään oikomisen arvoista. Mutta minun kannattaa muistaa, että mihinkään oikomiseen ei ryhdytä, jos hampaissa on sitten reikiä. Jep vaan.

Lopuksi sain käteen paperin, jossa oli ohjeita hampaiden hoitamiseen, ihan että isäkin saisi ne tietoonsa. Kiva, kiitti ja moi. Minulle tämä ei ole maailmanloppu, vaikka harmittava asia onkin. Sen sijaan hänelle taisi olla.