Pieniä mutkia matkassa. Tai lattiassa.

Maanantaiaamuna seisoimme miehen kanssa Ruoholahden K-raudassa epätietoisina. Maali vai lakka, ja jos lakka, niin kirkas vai sävytetty? Vai maalataanko kuitenkin? Eikö se lattia voisi vaan olla sellainen kuin on, sillä nyt ei oikeasti jaksaisi miettiä ja toteuttaa remonttia. Oli siis yhteisen vapaapäivän aika ja se päivä oli tarkoitus käyttää käsittelemällä kesäpaikan yläkerran lattiat. 

Päädyimme lopulta valkoisella sävytettyyn lakkaan ja ajelimme tarvikkeet mukana maaseudun rauhaan. Muutama lehmä ilmoitteli olemassaolostaan ja taivas oli poutapilvien kirjoma. Mietin, että kyllä nyt ollaan niin varpaat kotimaan mullassa ettei tosikaan. 

Valkoinen sireeni kukki parhaillaan, violetti vasta aloitteli. Ruoho sen sijaan voi mainiosti ja otin ruohonleikkurin kauniiseen käteen. Nyt on tärkeimmät alueet kulkuväylineen parturoitu ennen juhannusta, ei sitten tarvitse epätoivolla leikata puolimetristä heinikkoa.

Tärkein löytyi yläkerrasta, joka on nyt muutamaa ikkunalistaa vaille valmis. Tai no, sähköt pitää vielä viimeistellä, jos mies ehtisi soittaa jossain välissä tekijöille. Mutta siis periaatteessa valmista on. Tykkään todella paljon lopputuloksesta ja siitä miten valkoinen paneeli yhdistyy vaaleaan lautalattiaan. Vintin ovi pitää asentaa takaisin paikoilleen, sen ajattelimme tehdä lattian valmistumisen jälkeen. 

Tässä kuvassa oikealla näkyy myös muuria, joka ruiskutettiin uudelleen valkoisella tasoitteella. Tuossa tosiaan olisi paikka takalle vaikka molemmissa huoneissa, jos joskus niin haluaisi. 

Eipä sitten muuta kuin hommiin. Ensin siivottiin yläkerta, minä imuroin lattiat, seinät ja katot. Mies sitten pesi lattiat lakkauskuntoon. Tässä yläkerran aulan lattialla istuessani ja purkkia avatessani katse sattui osumaan sen kylkeen. Siinä luki lattiamaali. Pienen selvittelyn jälkeen tarkentui, että myyjä oli epähuomiossa antanut meille väärän purkin mukaan, meillä oli nyt litroittain vääränlaista lattiamaalia yhdistettynä lakkaamistyökaluihin. Sehän meni hienosti, ajattelin ja lähdin lattian käsittelyn sijaan  siivoamaan vähän vielä remonttijälkiä ja laittelemaan mattoja paikoilleen. Oikeasti hienosti meni asian selvittely liikkeen kanssa, saimme mukisematta palauttaa väärän tuotteen, vaikka se olikin sävytetty. 

Ei siis maalattu eikä myöskään lakattu lattioita saatikka laitettu yläkertaa asumiskuntoon juhannusta ajatellen. Ja kun kamerakin tippui maahan ja hajosi, katsoimme parhaaksi pakata itsemme autoon ja lähteä suosiolla kohti kotia. Mutta onpahan enää sauna sekä pesupuoli siivoamista vaille, kun toivottavasti juhannusta pääsemme talolle viettämään. 

Ja nyt niihin mutkiin. Olin eilen jo aivan varma siitä, että lattian lakkaaminen on paras vaihtoehto meille. Mutta kellastuuko se kuitenkin ajan saatossa, sillä sellainen tunkkaisen keltainen mökkilattia on viimeinen, mitä haluan. Toisekseen en millään jaksaisi tehdä lattian käsittelyä juhannuksena, haluaisin vaan sisustaa makuuhuoneet valmiiksi ja miettiä lattia-asiaa esimerkiksi loppukesästä. Mutta jos näin toimimalla saan aikaan vahinkoa ja joudun pahimmillaan hiomispuuhiin, ei sekään houkuta. Harvoin voin sanoa mistään asiasta, että en tiedä mitä haluan tai mitä kannattaisi tehdä. Onneksi tälläkään kerralla ei ole yhtä lattiaa suurempi asia kyseessä. 

Kesäkausi ja remontin eteneminen

Päättäjäisviikonlopun sunnuntaina lähdimme vanhempieni keralla kurkkaamaan remontin etenemistä. Parin viikon takaiseen verrattuna kesä taisi vihdoin olla alkanut.

Ruoho oli kahdessa viikossa kasvanut roimasti, raparperi puskenut vihdoin ulos maasta ja omenapuutkin olivat osin kukassa. Puista löytyi tosin vielä paljon nuppuja eivätkä sireenit tai unikot kukkineet lainkaan, mutta kyllä se tästä. Oli voikukkien aika ja isoäiti taiteili kundeille seppeleitä. 

Ruohonleikkuuta, tikanheittoa ja niitä seppeleitä. Naapurin kanssa juttelemista, trampalla pomppimista ja nikkarointia puuvajassa. Raivaussuunnitelmia kaikelle ennen vihreälle ja nykyisin kuolleelle. Istuksimista terassin laidalla vain katsellen ja kuunnellen. On tuo aika ihana paikka, vaikka itse sanonkin. 

Yläkerta on lattioita vaille valmis. Katto on mdf-paneelia, seinät kauttaaltaan valkovahattua lautapaneelia. Sähkömiehelle ei mies ole vieläkään ehtinyt soittaa, mutta ehtiihän sen. 

Tuosta muurin vasemmalta puolelta purettiin komero ja tilalle saatiin pieni syvennys. Siihen voisi laittaa toisen sängyn pääty syvennystä vasten tai vaikkapa lipaston. Koko talo on enemmän tai vähemmän vinksallaan, kuten paneloinneista hyvin näkee. Täytyy ajatella sitä tsehovilaista huvilatunnelmaa, tuskin sielläkään kaikki oli vaaterissa. Ja pysyypähän talo terveenä, kun nurkista vetää huolella.

Lattialautojen asennus on alkanut ja tavoitteena on olla valmiina perjantaihin mennessä, kaksi työmiestä siellä urakoi hommaa valmiiksi. Osa laudoista kannettiin sisälle jo sunnuntaina, kyseessä on kaunis vaalea mäntylauta.

Olen koko ajan ollut varma siitä, että yläkerran lattiat maalataan ja miettinyt sävyä alakerran lattioiden väriin sopivaksi. Tuollaista harmahtavaa sinistä, joka sopisi hyvin myös punaisen, meidän makkariin siirtyvän maton kanssa. Nyt olen kenties tullut toisiin ajatuksiin. Tuo vaalea puu on niin kaunista, että en taida raaskia maalata sitä, en ainakaan vielä. Jos se saisikin olla nyt ensialkuun tuollaisena ja maalaamista miettisi sitten myöhemmin, jos se tuntuu tarpeelliselta. Minut tuntien rykäisen homman jossain vaiheessa pakettiin, mutta ei vielä tänä kesänä, ei ehkä seuraavanakaan. 

Juhannusta ja aurinkoista kesää odotellessa!

Kesäpaikka ja kolmannen kesän remonttisuunnitelmia

Eilen käynnistimme kolmannen kesäkauden talolla, jonka kaksi vuotta sitten keväällä ostimme. Pakkasimme takakontin täyteen tavaraa, nappasimme pesuaineet mukaan ja lähdimme tekemään suursiivousta talven ajan kylmillään majailleelle tönölle. 

Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, mutta kevään kylmyyden huomasi selvästi. Viime vuonna samaan aikaan ensimmäiset sireenit ja unikot kukkivat ja pääsin keräämään raparperia piirakkaa varten. Tänä vuonna suurin osa lehdistä oli vielä tiukasti nupuillaan, unikoista oli esillä vain lehdet ja raparperista ei ollut tietoakaan. Muutama sinnikäs narsissi ja helmililja oli puskenut esiin maasta, siinä kaikki. Vielä ei tarvinnut huolehtia ruohonleikkuustakaan.

Patterit päälle, ikkunat ja ovet auki ja talven kostea ilma ulos uuden kuivan kesäilman tieltä. Verhoviritykseni viime syksyltä oli toiminut hyvin eivätkä pienet hiirenhampaat olleet päässeet nakertelemaan verhoja. Oli myös yllätys ettei yhtäkään hiirenraatoa löytynyt  talosta. 

Mies lakaisi kuolleet kärpäset ja hiirenpapanat ennen imurointia, minä pesin pintoja ja laittelin talven aikana hankittuja uusvanhoja astioita paikoilleen. Talolle tulee vielä useampia huonekaluja jossain vaiheessa, kun noudamme ne isoäidin talolta tänne säilöön. Kierrätyslinja jatkuu, oikeasti uutena ostettua tulee olemaan vain jääkaappi, joka tänä vuonna vaihdetaan uuteen. 

Sisälle eksynyt perhonen päästettiin kuvan ottamisen jälkeen ulos. Ikkunoiden vaihto tulee eteen pian, sen verran ovat huonokuntoisia nuo nykyiset.

Tapasimme myös remonttimiehet samalla kertaa, kun talolla muutenkin olimme. Siinä missä ensimmäisenä vuonna teetettiin alakerta ja uusittiin sinne sähköt, oli viime kesä useampien remonttien aikaa. Tuolloin vedettiin vesi saunalle ja laitettiin suihku, korjautettiin kuisti, rakennettiin terassi ja valmisteltiin yläkerta sähköineen tämän vuoden remonttia varten. Nyt on siis yläkerran vuoro muuttua talon tyyliin sopivaksi. Tähän yläaulaan laitetaan vielä uusi lautalattia, tuo takana oleva tilaa jääköön varastokäyttöön. 

Yläkerran kaksi isoa makuuhuonetta laitetaan myös kuntoon. Tämä ensimmäinen kuva on poikien huoneesta, jossa paneloidaan katto sekä seinät ja laitetaan lautalattia. Sisustus odottaa jo, sillä sängyt sekä lipasto, valaisin, taulut, kaikki tällainen on ollut valmiina parin vuoden ajan. Toinen kuva on meidän aikuisten makuuhuoneesta ja sinne tulee samanlaista pintaa kuin toiseenkin huoneeseen, värinä molemmissa luonnollisesti valkoinen. Meidän huoneeseemme tulee parisängyn lisäksi yöpöydät, sängynpääty ja vanha liinavaatekaappi säilytyskalusteeksi. Verhot ja matotkin löytyvät. Hauskinta on, että remontissa menee vain pari viikkoa ja sitten päästään laittamaan huonekaluja paikoilleen. 

Kuopus on kyllä niin syntyperänsä mukainen landetyyppi. Siellä se paineli pitkin pihaa paljain jaloin, kiipesi puuhun ja listi ötököitä tottunein ottein. Hän odottaa jo nikkarointia puuvajassa isänsä kanssa ja ongelle lähtöä veljensä keralla. Mietin siinä pikkutyyin menoa katsellessani, että on se onni, että tämä paikka pihapiireineen hankittiin kaupunkilaiskundeille. Saavat vähän kosketuspintaa muuhunkin kuin sinne Stockalle ajamiseen tai kaupungilla hengailuun. 

#TBT: Kuinka kesäpaikkamme löytyi

Olen moneen otteeseen kirjoittanut täällä kesäpaikastamme ja erityisesti sen remontoinnista. Talon hankinnasta tulee pian kaksi vuotta ja paljon on saatu aikaan, paljon vielä tekemättä. Tänään päätin luoda katsauksen menneeseen kahden vanhan kirjoituksen myötä. Ensin kerron paikan etsinnästä ja seuraavaksi lyön kesäkodin faktat tiskiin. 

"Viime kesänä päätimme miehen kanssa aloittaa prosessin oman kesäpaikan löytämiseksi. Meillä oli unelmia, ajatuksia ja toiveita tulevasta, mutta miten sitten kävikään ja kuinka kauan siinä prosessissa oikein kesti? 

Olimme miehen kanssa jo vuosikausia jutelleet kuinka mukava olisi joskus omistaa oma pieni torppa. Termi käsitti kesäkodit kaikissa muodoissaan, mutta kyllä ne varsinaisetkin torpat luettiin mukaan vaihtoehtoihin. Meillä ei ole perheiden ja sukujen puolesta perintömökkejä ja kun lapsuuden mummolanikin on nyt sukulaisen omistuksessa, aloimme pikkuhiljaa toivoa omaa kesäpaikkaa yhä enemmän. Vielä muutama vuosi sitten haaveet olivat vasta ajoittaisia ja hyvin hentoja, mutta viime vuonna päälle paukahtanut ikäkriisi sai aikaan muutoksen. Alkoi tuntua siltä, että niitä haaveita on paras alkaa toteuttaa jo nyt, jos haluamme niistä joskus totta tehdä. Miksi me enää odottaisimme ja mitä me odottaisimme? 

Kesällä aloimme kartoittaa tarjontaa, alueita ja sitä millaista taloa oikein etsisimme. Lähdimme liikkeelle minun toivomastani tsehovilaisesta huvilatunnelmasta toisaalla ja miehen mieltymyksestä moderniin selkeälinjaiseen tyyliin toisaalla. Hyvin pian hylkäsimme edes ajatuksen tasolla uuden rakentamisen ja totesimme, että tarjokkaita löytyy kyllä yllin kyllin valmiina. Minä liputin valmiin talon puolesta myös valmiin puutarhan kannalta ja toki olen aina ollut sitä mieltä, että meidän avioliittoamme ei ole tarkoitettu yhtään minkään rakentamiseen. 

Me etsimme kuivan maan mökkiä. Syitä on kaksi, joista ensimmäinen on budjetti ja toinen minun hysteerinen suhtautumiseni yhdistelmään pienet lapset ja vesistö. Totesin yksinkertaisesti nukkuvani huomattavasti levollisemmin, jos minun ei tarvitse miettiä vikkelän kuopuksen livahtavan ulos huomaamatta tai muuta vastaavaa. Pihan pitäisi siis olla niin suuri, että sinne saa jonkinlaisen uimapaikan rakennettua. Sellaisen, johon saisi kannen tai oven eteen. 

Huomasimme nopeasti, että ilmoitusten kuvat saattavat valehdella paljonkin ja kaikkein hyödyllisintä on ajella ristiin rastiin, käydä katsomassa erilaisia kohteita ja kokeilla erilaisia ajomatkoja. Näin paperille rustatut toiveet konkretisoituivat, vähemmän tärkeät tippuivat pois ja muutamista kohdista tuli entistäkin tärkeämpiä. Vaatimukset, joista emme olleet valmiita tinkimään, olivat etäisyys enimmillään kahden tunnin ajomatkan päässä kotoa, pihan suojaisuus sekä isot remontit tehtyinä talossa. Muista seikoista olimme valmiita joustamaan ja lopulta kaiken ratkaisisi fiilis, se voisimmeko kuvitella perheemme juuri sinne. 

Syksyllä kävimme jo katsomassa useampia ehdokkaita ja ennen joulua teimme tarjouksenkin yhdestä talosta. Se ei johtanut kauppoihin ja joulun jälkeen tilanne kesäkotimarkkinoilla rauhoittui selvästi. Uusia ei tullut myyntiin ja mekin aloimme odottaa kevättä. Ihan muutaman viime viikon sisällä huomasin markkinoiden selvästi piristyvän ja sähköpostiin alkoi tipahdella vahtipalvelun linkkejä kiihtyvällä tahdilla.

Eränä päivänä huomasin ilmoituksen talosta, joka oli ollut markkinoilla jo ennen joulua, mutta jonka olin jostain syystä sivuuttanut. Nyt katsoimme miehen kanssa ilmoitusta uudemman kerran ja sovimme seuraavalle viikonlopulle näytön. Jännitti, talo tuntuisi olevan kaikkea sitä mitä toivoisimme, mutta näyttöhän sen vasta ratkaisisi. Olisiko paikassa sitä toivottua tunnelmaa, pystyisimmekö näkemään itsemme siellä? Lisäksi näytölle oli tulossa toinenkin perhe, joten kilpailijoita oli luvassa. 

Kierrettyämme paikan päällä jäätävässä takatalven kelissä ympäriinsä teimme tarjouksen samantien ennen kuin suuntasimme auton takaisin kotiin. Tarjouksemme olisi voimassa vuorokauden emmekä ihan hirveästi haluaisi korottaa mikäli myyjä tekisi vastatarjouksen. Olimme tinkineet pyynnistä reippaasti, mutta mielestämme tarjous oli kuitenkin aivan linjassa alueen hintoihin ja talon kuntoon nähden. Tiesimme myös talosta tarjotun jo aiemmin, mutta nämä eivät olleet johtaneet kauppoihin. Ihme kyllä sain yöllä nukuttua ja seuraava päivä meni kipeää esikoista hoitaessa ja vanhempaintoimikunnan asioita järjestellessä samalla, kun puhelin kulki tiiviisti matkassa mukana. Sitten tuli mieheltä soitto. Talo olisi meidän.

Mies puhuu mökistä, minä puhun kesäpaikasta tai kesäkodista. Talo on rakennettu 1940-luvulla, siinä on reilusti tilaa meille ja vielä vieraillekin, valmis ja reilun kokoinen pihapiiri omena- luumu- ja kirsikkapuineen sekä sireeneineen. Siellä on erillinen uusi saunarakennus, reilusti tilaa poikien pelata futista ja mikä tärkeintä, sisävessa. Siinä on sitä tavoittelemaamme fiilistä. Mitään ei pihalle tarvitse tehdä (enkä mitään aikoisikaan, puutarhatyöt eivät ole minun heiniäni), nurmikkokin on ilahduttavasti osin sammalta. Sisätiloista tekee valkoinen maali aivan toisenlaiset.

Saimme kerran yhdeltä kiinteistönvälittäjältä neuvon, jonka mukaan siinä vaiheessa, kun seitsemän kohtaa kymmenestä täytyy toivelistalla, kannattaa toimia. Tässä ei ole suihkua sisällä, mutta sellaisen voi rakentaa. Tämä on hieman suurempi kuin alkujaan mietimme, mutta onpahan tilaa. Mutta siinä ne puutteet sitten ovatkin, tämä tuntuu meille tarkoitetulta. Ajomatkaakin kertyy ovelta ovelle alle kahden tunnin.

Nyt odotellaan enää kuntotarkastusta ja sen jälkeen, jos kaikki on kunnossa, allekirjoitetaan kauppakirjat. Tästä kuvissa näkyvästä kaunottaresta."

"Aikaisemmin olen kirjoittanut siitä millainen prosessi kesäpaikan löytyminen oli ja sen jälkeen siitä päivästä, kun kirjoitimme kauppakirjat ja saimme talon omaksemme. Olette myös nähneet muutamia kuvia ja tiedätte suunnilleen mistä on kysymys. Nyt ajattelin kertoa talosta tarkemmin.

Kyseessä on vanha pientila, jonka rakennusvuodeksi mainitaan 1944. Kukaan ei kuitenkaan tiedä onko silloin tehty talon alkuperäinen osa, eli vasemmalla näkyvä kuisti, keittiö ja kamari, vai loppulaajennus. Itse luulin jatkuvasti, että talon on alkujaan ollut tuollainen rintamamiestalon tyylinen ja että vasen sivukuisti on tehty myöhemmin. Asia olikin toisin päin ja talo on tosiaan ollut kahden huoneen ja ullakon pieni mökki. Laajennus on tehty oivallisesti, täytyy sanoa. 

Talo tontteineen sijaitsee kaava-alueen ulkopuolella, mikä mahdollistaa meille tulevaisuudessa esimerkiksi uima-allashuoneen tai vierasmökin rakentamisen hyvin vapaasti. Tonttia löytyy reilut 4000 neliötä, riittävästi tulevaan rakentamiseen tai poikien pallopeleihin, mutta riittävän vähän nurmikon leikkuuta ajatellen. Punainen rakennus on puuvaja/verstas, josta löytyy polttopuita valtavat määrät meille valmiiksi käytettäviksi.

Omenapuun takana näkyy vasta uusittu puusauna, joka tulee toimimaan peseytymispaikkanamme varmasti vielä pitkään. Saunan takana avautuu peltomaisema, toisella puolella tonttia on pienen metsikön takana toinen tila. Palvelut ovat lähellä, uimarantaan on nelisen kilometriä ja kaiken tarvittavan saa keskustasta. Lisäksi on mainittava ympäristön kulttuuritarjonta kesäisin, sitä riittää!

Talossa on asuinneliöitä tällä hetkellä 125 ja kokonaispinta-ala on 155 neliötä. Alakerrasta löytyy keittiön ja kamarin lisäksi olohuone sekä aulatila ja wc. Portaat johtavat yläkerran pieneen aulaan, josta pääsee vintille ja parvekkeelle sekä kahteen makuuhuoneeseen. Yläkerran huoneet ovat alakertaa matalampia ja koko tilaa ei ole käytetty hyödyksi. 

Talossa on paljon kaunista alkuperäistä. Löytyy niin valkoisia peiliovia kuin 50-lukulaisia puuovia. Alkuperäiset ikkunat pitää jossain vaiheessa kunnostuttaa, mutta pyrimme ehdottomasti säilyttämään ne. Ikkunanpuitteet ovat osin sisällä valkoiset ja osin ruskeat samaten kuin portaissa kulkeva puolipaneeli. Haluaisin säilyttää tämän tyylin, sillä se sopii saumattomasti myös talon ulkoverhoiluun. Puuta on paljon, se ilahduttaa. 

Talossa on tehty viimeksi sisäremonttia arviolta joskus 70-luvulla. Edelliset omistajat ovat keskittyneet ulkotilojen remontointiin, mikä tietysti on meille erittäin hyvä asia. Talossa on tehty muun muassa ulkomaalaus, katto piippuineen ja putket vastikään niin, ettei meidän tarvitse asiasta huolehtia. Voimme keskittyä tässä vaiheessa sisätiloihin. 

Talo on ehtaa retroa, jonka alla vintage piilottelee. Jokaisessa huoneessa on erilainen muovimatto ja tapetteja useita kerroksia. Tapetin vaihtoehtona on puujäljitelmäpaneeli. Olohuoneen katto on styroksia. Olemme jo aloittaneet remppahommat repimällä muovimattoja pois ja tapetteja pahveineen alas seiniltä, ne repsottivat siihen malliin, että ei ollut vaihtoehtoja. Huomenna lähdemme miehen kanssa pariksi päiväksi talolle ja pyrimme saamaan mahdollisimman paljon purkuhommia eteenpäin sen lisäksi, että viemme huonekalut täältä sinne ja tapaamme remonttimiehiä. Sen jälkeen ollaan viisampia jatkon osalta."

Remontin myötä ja vanhoja asiakirjoja tutkimalla meille on selvinnyt, että vuosi 1944 on todellakin laajennusosan rakennusvuosi. Alkuperäinen talo, keittiön, kuistin ja kamarin käsittänyt mökki on 1900-luvun alusta. Talon vanha ulkoseinä löytyi rakenteista ikkunaa myöten ja sinne se myös jäi. 

Remonttia olemme tehneet paljon. Puusauna säilyy yhä peseytymispaikkanamme suihkukaapilla paranneltuna. Piha on saanut terassin ja koko talo yläkerran pintoja vaille remontoitu kuntoon. Päälinjana on ollut vanhan säilyttäminen, mutta esimerkiksi suunnitelmani keittiön jättämisestä eivät lopulta olleet kovin järkevät. Niinpä uutta on laitettu korvaamaan vanhaa silloin, kun se toimivuuden kannalta on ollut hyvä ratkaisu.

Tämän kesän jälkeen olemme toivottavasti ikkunoita vaille valmiit mitä ahkeraan jokakesäiseen remppaamiseen tulee. Tekemistä toki on aina, mutta ainakin pinnat ovat yläkerran laittamisen jälkeen priimat. Ja puuvaja, toivon aktiivisesti että siihen jonain päivänä iskee salama. Se on nimittäin tällä hetkellä tungettu täyteen läpikäymistään odottavaa tavaraa, jota en todellakaan jaksaisi alkaa sortteerata. Mutta itseni tietäen, jonakin päivänä se inspiraatio vielä iskee. 

Kaikki kesäpaikkaamme koskevat kirjoitukset löytyvät blogista tunnisteen "kesäkoti" alta.

Talo talviteloille

Toinen kesäkausi talolla laitettiin lopullisesti pakettiin tänään, kun lähdimme aamupäivällä laittamaan taloa ja tiluksia talviteloille. Mietin siinä pihalla, että paljon saatiin taas aikaan muutaman hassun kuukauden aikana. Ja että pitääpä soittaa rännien tekijälle, joka sanoi hoitavansa niiden uusimisen syyskuun aikana. Vanhat rännithän ne siellä meitä tervehtivät. 

Nyt kuitenkin kannettiin terassikalusteet varastona toimivalle kuistille, laskettiin vesijohdot tyhjiksi, tyhjennettiin jääkaappi ja tuotiin komeroista tavaraa odottamaan kotiin. Kaikki hiiriä mahdollisesti houkutteleva vietiin pois ja sitä rataa. Mitä mieltä olette yrityksestäni säästää verhot pieniltä hiirenhampailta?

Kaikkialla oli täysi syksy eikä ihme, ollaanhan jo lokakuun paremmalla puolella. Oli siis korkea aika käydä laittamassa paikat kuntoon ennen kuin ensimmäiset pakkaset jonain yönä iskevät. Olin hyvin tyytyväinen luettuani lehdestä, että syksyiset haravoinnit voi jättää väliin.

Tämän kesän saldoksi jää siis terassin teko, yläkerran valmistelu panelointia ja lattiaa varten, sähköjen uusiminen ylhäältä, kuistin korjaus ja kunnostus sekä veden vetäminen saunalle yhdessä suihkukaapin asennuksen kanssa. 

Mitä sitten ensi kesänä? No se yläkerta, joka on odottanut ja odottanut. Heti alkukesästä aletaan laittaa paneelia kattoon ja seiniin sekä lautaa lattiaan. Kustannussyistä päätynemme puunväriseen ja maalaamme sen sitten. Joka tapauksessa vihdoin ja viimein tehdään yläkerta niin, että alakerran huone jää vierasmajoitukseen ja me siirrämme nukkumatilamme ylös. 

Myös pihaa ja puutarhaa katsottiin vähän sillä silmällä. Yllätin miehen ja eniten varmaan itseni ehdottamalla, että tekisimme jotain marjapensasalueelle. Tällä hetkellä se on aivan ryteikköä, jossa vadelmapensaat menevät maata myöten ja rikkakasvien seassa yrittää muutama puna- ja mustaviinimarjapensas sinnitellä. Tykkäisin tosi paljon siitä, että meillä olisi marjapensaita, eli tuota aluetta voisi perata. Noin muuten olen yhä sitä mieltä, että piha olkoon sellainen kuin on, ei minulla ole kiinnostusta mitään esimerkiksi istuttaa. Sen sijaan olemme pohtineet kahden puun kaatoa, mutta mietitään. Myös ulkoportaille tarttisi tehdä jotain, mies varmaan tekee ensi kesänä ihan ilokseen portaiden uudistuksen. 

Oli miten oli, kesä näyttäköön taas mitä tuleman pitää. Nyt talo saa talvehtia rauhassa ja ensi keväänä taas tavataan.

Kuistin lattian maalaus

Elokuun viimeisenä viikonloppuna totesin miehelle, että tuo puunvärinen lattia kuistilla pitää nyt saada valkoiseksi. Siispä tuumasta toimeen, lattian puhdistuksen jälkeen tela käteen ja maalaamaan. Mies kaatoi maalia suoraan lattialle heitettyään kaukalon edellisen maalauksen jälkeen pois ja minä telasin. Hyvä tuli!

Maali on samaa kuin seinissäkin, eli Vinhan ulkomaalia. Seinien jäljiltä purkista löytyi sopivasti lattian verran maalia kertamaalaukseen. 

Kuistista tuli niin kaunis. Valkoista ja punaista, terassin tyynyjä säilytyksessä korisohvalla ja paljon valoa. 

Tervetuloa meille taas ensi kesänä!