Melkein valmiina ulkomaille

Tätä lomaa on odotettu. Se on minun ainoa kesälomani tänä suvena ja tarkoituksella buukattu hyvin lähelle koulujen loppumista. Päästäisiin heti koulun päättymisen jälkeen pois kotikuvioista. Muuten ihan hyvä, mutta tällä viikolla on kolmen päivän aikana koettu 40 asteen kuume, pari lämmönnousua, flunssaa kaikkine oireineen sekä yksi vatsatauti. Hienosti menee.

Eilen totesin, että näyttäköön kuumemittari mitä tahansa, pakko se on ryhtyä pakkaushommiin. Onneksi molempien poikien lämpö on jo laskenut ja enää on kurkkukipu jäljellä. Minulla tauti jatkuu, mutta ei voi mitään. Mies haki töistä tullessaan matkalaukut varastosta, kävi apteekissa ja minä pesin pari koneellista pyykkiä. Sitten istuin keskelle laukkuja ja aloin heitellä tavaraa sisälle. 

Homma on mennyt melkein putkeen. Esikoisella ei ole sopivia kenkiä ja varrellisissa converseissa ei viitsisi koko aikaa hengailla. Itselleni en ole saanut pakattua vielä yhtään mitään muuta kuin ajatuksen tasolla. Pakkauksen edistyessä ostoslistalle on kirjattu muun muassa jonkinlainen hattu minulle ja flipflopit miehelle. Niin ja ne esikoisen kengät. Noin muuten huomasin kahden ison ruumaan menevän laukun sekä yhden trolleyn käsimatkatavaraksi riittävän mainiosti nelihenkisen perheen 12 vuorokauden matkalle etelään. Minulla toki lähtee uskollinen Neverfull-reissukassini matkaan, erottamaton osa kaikkia rantalomiamme. 

Ostin molemmille pojille yhdet uudet kirjat koneeseen ja matkalla luettavaksi, toiset lainasin mukaan kirjastosta. Lisäksi kaikki ovat sellaisia, että kundit voivat hyvin vaihtaa ja lukea myös veljelle tarkoitetut opukset. Minä itse olen tuijottanut hyllyä hyvän tovin ja muistellut kaiholla aikaa, kun rantalomille pakattiin mukaan kirja per päivä ja lentomatkoille omansa. Nyt ajattelin optimistisesti lähteä matkaan kolmen romaanin kanssa.  

En osaa pukea sanoiksi sitä miten ihanaa on päästä lähtemään, takana on aivan järjettömän pitkä ja raskas kevät. Siinä ei paljon flunssat haittaa, sairastetaan perillä, jos sairastaa pitää. Muuten vaan levätään ja nautitaan. 

Ja lopulta eilisiltana päätin pakkausinspiraation etsimisen sijaan korkata piccolopullon kuohuvaa ja lakata kynnet. Elintärkeitä matkavalmisteluja nekin, ehtii ne mekkoset ja uima-asut heittää laukkuun lähtöpäivänäkin. Eli tänään, viisi tuntia aikaa lähtöön.

Matkan ajaksi myös blogi hiljenee, tavoitteenani on olla mahdollisimman paljon läsnä niille maailman tärkeimmille, joiden kanssa reissuun lähdetään. Palataan taas juhannusviikolla uusin kuulumisin!

Kesäloman suunnitelmat uusiksi

Meillä piti olla selvät sävelet kesälomalle. Kumpikaan pojista ei menisi päiväleireille tai kerhoihin, vaan olisimme alku- ja loppuloman kolmisin. Minä tekisin töitä siinä ohessa ja mies lomailisi kanssamme paitsi koko heinäkuun myös juhannusta edeltävän Thaimaan reissun. Sitten tuli uusi työpaikka ja kaikki keikahti päälaelleen.

Voin kertoa, että kesätekemisen löytäminen tässä vaiheessa toukokuuta on likipitäen mahdotonta. Suurin osa paikoista on varattu täyteen jo aikaisin keväällä. Lisäksi hommaa hankaloittivat rikkonaiset viikot ennen ja jälkeen matkan puhumattakaan työvuoroistani, enhän tiennyt niitä ollenkaan. Lisätään soppaan yksi kolmasluokkalainen, joka ei halua enää mihinkään ohjattuun toimintaan. Kuorrutetaan ekaluokkalaisella, joka ainakaan ei halua yhdellekään leirille, kesäkerhoon tai ohjattuun aktiviteettiin. Siinä sitä oltiin, syvällä suossa.

Ei auttanut muuta kuin ottaa kalenterit käteen ja alkaa suunnitella päivä kerrallaan. Jos kymmenviikkoista kesälomaa viettävä täti ottaisi pari päivää ensimmäisellä lomaviikolla ennen lähtöämme ja isoäiti tulisi ukin kanssa apuun juhannusta edeltävän viikon muutamaksi päiväksi. Väliajan olemme koko perhe minun ainoalla kesälomallani, lekottelemassa kaksitoista päivää kuvissa näkyvän Hyatt Regency Hua Hin -hotellin altailla. Jos oikein tiukkaa tulee, voi mies olla etänä ja ennen koulun alkua isovanhemmat on taas hälytetty apuun pariksi päiväksi. Ai niin, minullahan voi olla arkivapaita, olisipa niitä juuri tuolloin.

Päädyin huhuilemaan tuttavien ja ystävien kautta nuorta meille kesätöihin. Työllistäisimme yläastetta käyvän tai lukiolaisen ja saisimme näin ratkaisun ongelmaamme. Pojat tykkäsivät ajatuksesta, että isompi poika katsoisi vähän heidän peräänsä, huolehtisi että saavat syödäkseen ja veisi vaikka potkimaan palloa. En oikein osaa sanoa kuinka paljon tällaisesta tavallisesti maksetaan, mutta päädyin tarjoamaan viisikymppiä per päivä. Ajattelisin, että se olisi ihan kohtuullinen summa kesätyöstä, jos sen kertoo vaikkapa kuukausipalkaksi. Ensimmäinen kahdesta viikosta vaikuttaakin nyt luonnistuvan, toiseen vielä etsitään kaveria.

Meillä oli tarkoitus viettää pitkä yhteinen kesäloma koko perhe. Olemme kerran aiemmin limittäneet lomamme ja vaikka kaksi viikkoa on ihan ok aika yhteiseen vapaaseen, on neljä tietysti aina parempi. Nyt kuitenkin kävi niin, että työni määräaikaisesta luonteesta johtuen olen töissä koko kesän. Toki vuorotyö antaa paljon pelivaraa yhteisille tekemisille, mutta seuraava työpäivä on aina otettava huomioon suunnitelmissa. Tästä kesästä tuleekin siis miehen ja poikien yhteinen kesä, kun kundit viettävät lomaansa ja keksivät tekemisensä ilman minua. Olen iloinen siitä, että se kaikkien kolmen mielestä on hyvä juttu.

Yhteinen lomamme puolestaan on siis tuo vajaan kahden viikon lepoloma Hua Hinissä. Onneksi me olemme mestariluokkaa rennosti ottamisessa emmekä missään nimessä aio tätä matkaa käyttää nähtävyyksiin tai paikasta toiseen juoksemiseen. Pitkän kevään, miehen työvuoden ja poikien kouluaherruksen jälkeen odotamme kaikki neljä sitä, kun parkkeeraamme itsemme altaalle, uimme ja luemme, syömme hyvää ruokaa ja olemme vain. Ehkä käymme yömarkkinoilla, ehkä vierailemme temppelissä. Emme aio tehdä mitään selviä suunnitelmia, jokainen päivä näyttäköön noustessaan mitä tuleman pitää. Minä odotan myös vierailua hotellimme palkitussa kylpylässä, Barai Spa on ystävien ja tuttavien suositusten mukaan mieletön elämys. Aion siis minäkin astella sieltä ulos uutena ihmisenä.  

Mutta nyt matkaan, toinen päivä uudessa paikassa alkakoon!