Dis n dat

Alkuviikosta ostetut freesiat alkavat jo nuupahtaa. Varsien leikkuulla ja raikkaalla vedellä saatoin ostaa päivän pari lisäaikaa.

Pojat olivat kukkakaupassa mukana ja valitsivat itselleen omat kukat huoneisiinsa. Tämä on esikoisen, kuopuksella on valkoinen samanlainen.

Loppuviikosta tehtiin reissu Ikeaan. Olipahan taas kannattavaa lähteä sinne päiväkoti- ja työpäivän jälkeen. Saattoi mennä hermo, kun eräät nimettöminä pysyttelevät lapsukaiset tempoivat. Sitten niiden kanssa oli vielä lähdettävä kotiin. 

Saatiin kuitenkin ostettua uudet "kasvit" parvekkeelle. Suoraan etelään olevan parvekkeen paahde tappoi ensimmäisenä kesänä puksipuut ja viime vuonna kuolivat laakeripuut. Nyt en enää edes yritä, hirveä stressi siitä kastelusta ja silti lähti henki. Ruukuissa tästedes siis ehtaa muovia.

Nämä puolestaan ovat uudet sohvanpäälliset. Kun haluaa sitkeästi valkoisen sohvan lapsiperheeseen, on lopputulos arvattava. Jossain vaiheessa eivät pesutkaan enää pelasta. Onneksi päälliset ovat edullisia.

 

Eilen lähdimme miehen kanssa ulos syömään. Ennen lähtöä päätin kokeilla kenkiä, tässä nyt ne Louboutinit in action. Kera hurmaavien pyjamahousujen, toki.

Päädyin kuitenkin Pura Lopezin konjakinvärisiin korkkareihin.

Ja mekkokin meni vaihtoon vielä ennen lähtöä. Ei ole helppoa ei.

Meillä oli pöytävaraus Farangiin ja koska kerta oli itselleni ensimmäinen, päädyimme ravintolan suosituksesta sen suosikit sisältävään maistelumenuun. Mies on syönyt myös Gaijinissa, mutta ei ollut mitenkään otettu paikan tasosta. Myös Farang jätti meidät vähän ristiriitaisiin fiiliksiin. Toiset ruokalajit olivat aivan mielettömiä, toiset taas vähän sinnepäin. Mies rakastui karamellisoituun possuun, mutta minä olen vähän sitä mieltä, että pidetään ne makeat ja suolaiset maut erillään. Sen sijaan erilaiset rapuannokset ja curry olivat taivaallisia. Oli kiva käydä, mutta saa nähdä tuleeko mentyä toiste. Ruokaa sinänsä oli todellakin riittävästi ja riisin kanssa oli otettava iisisti. Muuten ähky olisi ollut kestämätön.

Taidehallista tie vei Kämpin terassille kuoharille. Ikkunan toisella puolella oli parkkeerattuna ihan kivannäköinen Ferrari, jota ohikulkijat valokuvasivat. Mahtaako mieskin tässä rukoilla omaa Fergussonia joululahjaksi. Ai mutta sehän on eronnut kirkosta.

Kotona meitä odotti kuopus, joka vaati donitsia puoli kymmenen aikaan illalla. Eikä siitä sen enempää, normimeininki.

Tämä päivä on kulunut puuhastellessa. Mies aloitti työpöydän maalaamisen, kun parvekkeella tarkenee hyvin.

Myös kuopus oli heti valmiina auttamaan!

Minä kuitenkin otin pojat mukaani asioille keskustaan ja ruokakauppaan.

Ja kun tunnin päästä palasimme, oli pöytä jo valmis. Nyt se enää kuivuu ylihuomiseen ja sitten voimme kantaa sen takaisin paikoilleen. Seuraavana maalausvuorossa on makuuhuoneen lipasto.

Seuraavaksi jäätelöä, telkkarisarjoja ja aikaisin petiin! 

Louboutin-love

Dubai Mallin käytäviä tarpoessani otin päämääräkseni kaksi liikettä, Manolo Blahnikin ja Christian Louboutinin kenkätaivaat. Ensimmäiseksi käväisin Manoloita kurkkimassa ja tiedättekö, mikään ei napannut. Ei siis muuta kuin eteenpäin ja sisään punaisten pohjien kotipaikkaan. Hieman myöhemmin poistuin mukanani paperikassi, jonka sisuskin on signeeratusti punainen. 

Tarjolla olisi ollut vaikka minkälaisia niittejä, verkkoja ja piikkejä, korkeita platformeja ja huimia korkoja, mutta oli helppo päätyä klassikoihin. Halusin juhlakorkkarit, joita voin käyttää tilanteessa kuin tilanteessa häistä vakavampiin menoihin. Meinasin kirjoittaa hautajaisiin, mutta ehkä ei noilla pohjilla kuitenkaan. 

Istuin sohvalle sovittelemaan myyjän tuodessa kenkiä takahuoneesta. Mallasin sekä nudeja että mustia korkokenkiä ja nudeista kokeilin myös peep-toe -mallia, samaa mikä kaapistani jo löytyy mustana. Lopulta nämä kengät sulattivat sydämeni ja tuntuivat erittäin hyvältä jalassa. Korko on Louboutinin kengiksi maltillinen 8,5 cm ja sama kuin edellä mainitsemissani avokärkisissä kengissä. Eivät mitkään arkikorkkarit minulle, mutta kyllä tuolla korkeudella pystyy useamman tunnin tanssimaan. Taisin tehdä mielessäni jo ostopäätöksen ennen kuin uskalsin kysyä hintaa silmät kiinni! 

Nämä ovat yksinkertaisesti ihanat! Vastapäisellä sohvalla nainen sovitteli samoja kenkiä, mutta miehensä pudisti päätään. Sitten haettiin kymmensenttiset korot, mutta vieläkään ei kelvannut. Kahdentoista sentin kohdalla mies nyökkäsi lyhyesti ja kaivoi korttinsa esiin. Minä menin viereiselle kassalle maksamaan omalla kortillani näitä maltillisempia korkojani. Tuosta alemman kuvan etiketistä näkyykin mallin nimi "Fifi" ja koron korkeus. Minun jalkani vaihtelee kokojen 40-41 välillä ja näistä välikoko oli juuri sopiva. Avokärkiset ovat kokoa 41. 

Ja mikä tärkeintä, ei toe cleavagea! 

En valitettavasti voi vielä ottaa kuvaa siitä miltä kengät näyttävät käytössä, sillä jalkani näyttävät aika hirveiltä. Jokin dubailainen tappajahyttynen on matkalla imenyt verta  molemmista sääristäni niin tehokkaasti, että paukamia on kymmenen per jalka. Olen allerginen itikanpistoille, joten jokainen paukama tulehtui ja kasvoi kahden euron kolikon kokoiseksi läntiksi. Hurmaavaa. Onneksi antihistamiini, kortisonivoide sekä Etono auttoivat, mutta ilman niitä olisin ollut kutinan vuoksi valmis kaluamaan raajani irti. Joten livekuvat saavat odottaa kunnes jäljet haalistuvat ja siihen saakka saatte ihailla kenkiä ihan vain itsessään.

Nyt on kengät ja onpa tiedossa myös sopivat juhlat, kun alkusyksystä päästään tanssimaan häitä!