Parhaat kirjalahjat koululaisille - kurkkaa täältä!

Yleisön pyynnöstä seuraavassa vinkkejä teille, jotka lähdette lahjaostoksille kirjakauppaan. Meillä yksi kirjalahja on vakio ja alla listattuja olen suositellut myös kysyjille. Jaottelin vinkit kolmeen kategoriaan, eli eka- ja tokaluokkalaisille sopiviin, kolmosnelosille mainioihin sekä vielä isommille koululaisille passeleihin kirjoihin. Sinä itse kuitenkin tunnet lapsesi ja hänen lukutaitonsa, sekä tottumuksensa parhaiten. Mieluummin vähän helpompi ja kuvitettu kirja kuin liian pitkä ja vaikea.

Mestarietsivä Peppunen, eli japanilaista huumoria ala-asteikäisille. Kyseessä on siis etsivä, jolla on pään tilalla takapuoli. Erään kolmosluokkalaisen sanoin selvä tuleva klassikko. Kirjassa on myös tehtäviä mukana. Toinen osa Kuuttoman yön jättiläinen on juuri ilmestynyt.

Haloo, täällä Hilja, eli Heidi Viherjuuren valloittava ekaluokkalainen on ehtinyt jo kolmanteen kirjaansa. Hiljan kanssa sattuu ja tapahtuu, myös ensimmäiset kaksi osaa ovat saatavilla. 

Etsiväkaksikko on luottopakkini, kun pitää vinkata hyvin lukevia kakkosluokkalaisia tai isompaa tekstiä ja kuvitusta tarvitsevia kolmosia. Jörn Lier Horstin luomat Oliver, Tilda ja vainukoira Otto selvittelevät Virtakylän kummallisia tapahtumia, uusimmassa osassa tauluvarkaan oikeaa identiteettiä. Myös edeltävät osat ovat saatavilla.

Mortina on uusi tuttavuuteni, Barbara Cantinin luoma zombityttö. Kirjassa on kuvitusta ja kohtuuvähän tekstiä, erityisen hyvä eka-tokaluokkalaisille. Sarjan toinen osa ilmestyy pian.

Käsikirja supersankareille on ruotsalaisten Elias ja Agnes Våhlundin upea sarjakuvaromaani, jossa hieno kuvitus yhdistyy kiusaamisen ja sen voittamisen teemoihin. Alisaa kiusataan ja eräänä päivänä hän löytää kirjastosta supersankareiden käsikirjan. Voisiko hänestäkin tulla sankari? Toinen osa on jo ilmestynyt ja kolmaskin on tulossa. Tämä menee myös kolmosluokkalaisille kuin häkä. 

Jari Mäkipään Masi Tulppa on toinen luottopakkini, menee kakkosista nelosluokkalaisiin heittämättä. Masi on kaikkien itsenäisten lasten sankari, joka haluaa pelata pleikkaa, piirtää sarjakuvaa ja katsoa dvd:tä koko kesälomansa ajan. Tästä alkaa videopelin tapaan pahiksia vastaan taistellen etenevä ensimmäinen osa Pääsy kielletty. Toinen osa Rooli päällä vie Masin vastentahtoisesti kesäleirille ja kolmas Klikkien kingi upottaa Masin Youtuben maailmaan.

Villitalo on Siri Kolun uusi lastenromaani, josta tykkään aivan älyttömän paljon. Tomtomin isä saa talonmiehen paikan vanhasta huvilasta, joka on muutettu usean perheen asuttavaksi. Eräänä yönä talo ottaa jalat alleen ja lähtee liikkeelle. Muutakin kummallista taloon liittyy, salakäytävistä arvoitukselliseen historiaan. Kunnollinen lukuromaani, odotan jo toista osaa innolla!

Riina ja Sami Kaarla siirtyivät Arttu Tirttu -sarjasta kirjoittamaan Pet Agents -sarjaa. Pääosissa ovat Kati-e sekä robottinsa Ti-bot ja yhdessä he ratkovat kaikenlaisia ongelmia. Erinomainen kuvitus saa ekstrapisteet! Sarjan toinen osa on ilmestynyt vastikään.

Olga ja haiseva olio ulkoavaruudesta on täsmälukemista Neropatin päiväkirja -faneille. Olga löytää roskiksesta Njään, kummallisen otuksen, joka näyttää hamsterin ja perunan sekoitukselta ja kakkaa sateenkaarikakkaa. Koska Olgasta tulee tiedenainen, on aika selvittää mikä Njää oikein onkaan. Sarjakuvaromaanissa kuvat vievät tarinaa yhtä paljon eteenpäin sanojen rinnalla.

Toinen täsmätärppi Neropattien lukijoille. Maailman paras puumaja, 13 kerrosta on sarjan ensimmäinen osa, toisessa puumaja on kohonnut jo kerrokseen 26. Näissä kirjoissa ei oikeastaan tapahdu mitään sen kummempaa, mutta sekoilua ja säätämistä löytyy senkin edestä. Hitti kolmasluokkalaisten keskuudessa.

Apassit-sarja on parasta mitä kotimainen lastenkirjallisuus tarjoaa ja sarjan kolmas osa Katoava muumio saa suositukseni. Ollaan sadan vuoden takaisessa Helsingissä ja Ateneumin taidemuseossa on avautumassa egyptiläisen taiteen näyttely. Ainoa ongelma on, että näyttelyn vetonaulaksi tuotu muumio ottaa hatkat. Taas tarvitaan neljän kaveruksen perustamaa Apassit-etsivätoimistoa apuun. Upea kuvitus on Carlos da Cruzin. 

Sarah Rubinin Alice Jones koodaa ja ratkoo -sarjassa on ilmestynyt kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa Näkymätön vihje matikkanero Alice ratkaisee kadonneen tiedemiehen arvoitusta. Toinen osa Aavenäyttämö puolestaan sijoittuu teatterin maailmaan.

Kristina Ohlsson kirjoittaa jännitystä aikuisille ja laajensi vähän aikaa sitten tarjontaansa koskemaan myös lapsilukijoita. Lasilapset, Hopeapoika ja Kivienkelit ovat itsenäisistä teoksista kertova trilogia ja ainakin Lasilapset tarjoilee kauhun ja jännityksen sekaisia lukuhetkiä. Billie äiteineen muuttaa vanhaan taloon, jossa kattokruunu heiluu itsestään ja suljetusta huoneesta löytyy kädenjälkiä. Mistä on kyse? Tämän saa oma viidesluokkalaiseni joululahjaksi. 

Tuula Kallioniemi kirjoittaa uudessa romaanissaan kiusaajasta. Verkot-romaanin päähenkilö on kuudesluokkalainen Sere, koulunsa kiusaajien ykköskaartia. Nyt Sere on käytöksensä vuoksi joutunut vaihtamaan koulua ja muuttaa asumaan vaarin luokse. Ainoa vain, että hiljalleen tieto Seren käytöksestä kantautuu myös uusien luokkakavereiden korviin. Tärkeä aihe, hyvä kirja. 

Comedy Queen on riipaisevan surullinen ja samaan aikaan hauska kirja, tätä tarjoilisin kuudesluokkalaiselle lukijalle. Sashan äiti on kuollut ja Sasha päättänyt olla itkemättä. Äiti aiheutti niin paljon surua, että tästä eteenpäin Sasha haluaa vain nauraa. Hän ryhtyykin standup-koomikoksi, sillä kun nauraa, ei voi itkeä. 

Eva Frantzin Osasto 23 kertoo pienestä köyhästä Stinasta, joka päätyy Vadelmarinteen keuhkoparantolaan. Pikkuhiljaa selviää ettei kaikki taida olla kohdallaan. Jännitystä, kauhua ja erinomaista ajankuvaa sadan vuoden takaa.

Vaikka maailma olisi zombi-invaasion myötä autio, voi siellä pärjätä Oreo-keksien, Mountain Dew -limsan ja oikean asenteen voimin. Näin ajattelee Maailman viimeiset tyypit -kirjan päähenkilö Jack Sullivan, joka on ainoana jäänyt jäljelle zombien autioittamaan kaupunkiin. Tärkeää on selviytyä jatkossakin ja tehdä siinä sivussa muutama sankariteko. Kolmosista kuutosiin, tämä kirja vetää lukijoita puoleensa kuin häkä. Toinen osa Zombiparaati ilmestyi tänä syksynä. 

Lukemista erityisesti poikien makuun: Masi Tulppa: Klikkien kingi on täällä!

Jari Mäkipää: Masi Tulppa: Klikkien kingi.

95 s. Tammi: 2019.

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Kaikkien itsenäisten lasten sankari Masi on palannut kolmannen kirjan myötä. Ensimmäisessä kirjassa Masi pyrki viettämään kesäloman huoneessaan pleikkaria pelaten ja sarjakuvaa piirtäen ja toisessa joutui vastentahtoisesti kesäleirille, vastalahjaksi luvatun uuden pleikkarin kuva silmissä vilkkuen. Sarjan kolmas osa on nimeltään Klikkien kingi ja tällä kertaa Masi uppoaa Youtuben maailmaan, halusi tai ei. 

Koko homma alkaa, kun Masi kuvaa keksimänsä sarjakuvan mukaisia Hukkajätkä-videopätkiä apurinaan kukapa muukaan kuin naapurin Pellervo. Masi on perustanut videoiden julkaisua varten oman Youtube-kanavan, jonne lataa myös uuden videon. Eikä aavista, että seuraavana aamuna näyttökertoja on tuhansia ja Masi tubettajien tähtikaartia. Kaikki haluavat Masin, kun Masi puolestaan haluaisi vain olla rauhassa.

Vinkkaan töissä Masia kaikille hyvin lukevista kakkosluokkalaisista alkaen ja vakiopaletissani ne ovat kaikille kolmosille ja nelosille. Varausjonoa kirjoihin löytyy ajoittain pitkästikin, enkä ihmettele. Jari Mäkipään kirjoittamat ja Jussi Kaakisen kuvittamat teokset uppoavat lähes poikkeuksetta oppilaille hyvin, niitä lainataan paljon ja niitä on kiva vinkata. Ne ovat myös kirjoja, joilla moni lukemista karsastava on päässyt jutun juoneen kiinni. 

Mäkipää osuu kirjoillaan juuri eikä melkein pienten lukijoiden kokemusmaailmaan. Pelaaminen, netti ja tubevideot ovat lasten arkipäivää ja siellä netin syövereissä seikkailee Masikin. Ajankohtaisuus tekee kirjoista kiinnostavia, samoin se hivenen yllättäväkin fakta ettei Masi suinkaan ole julkisuudesta innostunut, päinvastoin. Hän taitaa olla ainoa sitä lajia.

Masin makuun päässyt viidesluokkalaiseni luki uutuuden yhdessä illassa ja totesi, että kyseessä on jälleen kerran laatukirja. On kuulemma suorastaan vaikea sanoa mikä kirjoista olisi paras. Minä puolestani pystyn helposti toteamaan pitäväni uutuudesta kaikkein eniten. Siinä missä ensimmäinen osa esitteli  meille Masin ja eteni hauskasti videopelin muodossa luku luvulta aina uusia pahiksia vastaan taistellen, oli toinen osa jo vähän syvemmälle Masin luonteeseen menevä. Tämä kolmas osa sen sijaan pureutuu syvälle ystävyyden ja toisesta välittämisen kysymyksiin. Ei Maseissa koskaan liiemmälti puhuta, mutta tällä kertaa sentään enemmän kuin yleensä. Minä pidän siitä, samoin ehyestä ja kokonaisesta kehityskaaresta sekä tapahtumien että henkilöhahmojen osalta. Myös huumori on ennallaan.

Masi Tulppa -kirjat kannattaa lukea järjestyksessä, jotta esimerkiksi Masin ja naapurin Pellervon suhteen haasteet ja hienoudet saavat selityksensä. Kirjat ovat suhteellisen helppolukuisia, sopivan mittaisia esimerkiksi kolmasluokkalaisen lukijan käteen ja kivasti kuvitettuja. Jari Mäkipää on luonut Masi Tulpasta sellaisen kirjastonhoitajan luottopakin, jota voi tarjota aina, kun lapsi kertoo ettei yhtään tiedä mitä lukisi eikä mikään oikeastaan kiinnostakaan. Siitä iso kiitos ja lisää näitä. 

P.S. Kaikki kolme osaa löytyvät myös äänikirjoina ja ensimmäinen Masi Tulppa lisäksi selkomukautuksena. 

Ihme ilmat! kertoo ilmastonmuutoksesta oivaltavasti

Laura Ertimo ja Mari Ahokoivu: Ihme ilmat! Miksi ilmasto muuttuu. 

47 s. Into Kustannus 2019. 

Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena.

Ilmastonmuutos on tänä päivänä arkea myös koululaisille. He tietävät mistä on kyse, osaavat pitää asiaa uhkana ja penäävät meiltä aikuisilta toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tämän tietäen olen seurannut ilolla ilmastomuutoksesta kertovien lastenkirjojen ilmestymistä, ei vielä paljon, mutta muutamia hyviä kuitenkin. Tässä on yksi erinomainen lisä valikoimaan.

Laura Ertimon ja Mari Ahokoivun tietokirja Ihme ilmat! tarjoaa koululaiselle ja miksei aikuisellekin tuhdin tietopaketin ilmastomuutoksen syistä ja seurauksista helposti nieltävässä paketissa. Päähenkilöinä tapaamme Lotan ja Kasperin, jotka alun sarjakuvassa eräänä marraskuisena päivänä lähtevät tutkimaan asiaa. Lotan äiti ei ota ilmastonmuutosta tyttärensä mielestä tarpeeksi vakavasti, kun taas Kasperin isä kärsii ilmastonmuutostuskasta. Pitää siis penkoa itse asiaa, lapset toteavat, eihän kokonaisuudesta muuten tajua mitään! 

Pidän tästä kirjasta aivan valtavasti. Se on helppotajuinen, faktat esitetään kiistatta, mutta pelottelematta. Siitä jää toiveikas olo, vaikka asian vakavuus käykin hyvin selväksi. Käsittelyssä lähdetään suurista kokonaisuuksista ja edetään kohti pienempiä, eli ensin katsotaan mikä onkaan ilmasto ja sitten mietitään miten se on muuttunut. Maapalloa tarkastellaan kokonaisuutena katsoen miten menneet asiat vaikuttavat siihen, että tähän on tultu. 

Lottaa ja Kasperia pelottaa enkä ihmettele. Kuten lapset kirjassa sanovat: "Nää on pelottavia juttuja. Mä en olisi halunnut tietää tästä". Minusta tuntuu samalta. Sen jälkeen alkaa nolottaa, kun seuraavalla aukeamalla näytetään millaisia ylikypsiä ratkaisuja aikuiset asialle ehdottavat. Niin, on helppoa laittaa pää pensaaseen tai kieltää asia, kun pelottaa tarpeeksi. Sen jälkeen kirjassa alkaa toiminnan aika, kun lapset päättävät että nyt ei luovuteta. 

Mitä ratkaisuja kirjassa sitten esitetään? No ainakin ruokavaliota, tavarahaalimisen vähentämistä, matkustusmuotojen miettimistä, eli ihan niitä perusjuttuja, jotka jokainen meistä pystyy halutessaan toteuttamaan. Mukana matkassa ovat myös Ilmastokeiju ja Fossiilimenninkäinen sekä useat tosielämässä esiintyvät alkuaineet. Niiden ajatuksista huomaa yhtäläisyyksiä ihan meidän kaikkien mietteisiin. 

Siinä missä Laura Ertimon teksti on helposti ymmärrettävää ja lapsille sopivaa, viimeistelee Mari Ahokoivun sarjakuvamainen kuvitus kokonaisuuden. Se on värikäs, kaunis ja nykyaikainen, lapsille tarkoitettu olematta lapsellinen. Olen tänä syksynä ostanut kirjan jo kahdelle lapselle lahjaksi, eli joululahjavinkki aivan ykkösluokan joululahjaksi on tässä. 

Viime aikoina luettua: dekkarivinkkejä jännityksen ystäville

Krooninen ajanpuute yhdistettynä lastenkirjojen ahkeraan julkaisutahtiin on saanut oman lempilapseni, eli dekkareiden lukemisen taas jäämään paitsioon. Nyt keräsin kuitenkin kaikki viime aikoina lukemani yhdeksi vinkkipaketiksi. Joukossa erinomaisia ja vähemmän erinomaisia dekkareita. 

Virpi Hämeen-Anttila jatkaa Karl Axel Björkistä kertovaa sarjaansa ja sen kuudes osa Kirkkopuiston rakastavaiset on tuonut Björkin takaisin Berliinistä. Ollaan keväässä 1922, Björk on eronnut sisäministeriöstä ja työskentelee setänsä yrityksessä. Kun nuoren naisen ja miehen ruumiit löytyvät Vanhan kirkon puistosta, pääsee Björk taas käyttämään aivojaan tapauksen ratkaisemiseksi. Ajattelin itse edellisen kirjan jälkeen etten enää taida jaksaa lukea Björkin tutkimuksista. Tämä oli kuitenkin huomattavasti edellistä vetävämpi. Ajankuvahan Hämeen-Anttilalla on aina ollut kohdallaan, siitä pisteet.

Stefan Ahnhem on yksi monista pohjoismaisista dekkaristeista, joiden teosten päähenkilönä on moniongelmainen, asiansa niin työssä kuin yksityiselämässä sotkenut poliisi. Ahnhemilla poliisin nimi on Fabian Björk ja kirjat vauhdikkaasti etenevää, paikoin täysin epäuskottavaksi paisuvaa toimintaa täynnä. Jotain samaa näissä on kuin esimerkiksi Nesbon tai Hjortin ja Rosenfeltin kirjoissa, eli minä pidän. Silti alkuun varoituksen sana, tämä dekkari jää nimittäin täysin kesken. 

Motiivi X sisältää lukuisia juonipolkuja, jotka yhdistyvät tai sitten eivät. Riskin tytärtä on ammuttu ja tämä on sairaalassa. Pakolaisena maahan tulleen pojan murha tuo epäilyksen rasistisista kytkennöistä. Risk puolestaan tutkii kollegansa kuolemaa, jota epäilee itsemurhan sijaan murhaksi. Nämä juonet jäävät vaille päätepistettä ja rikokset vaille ratkaisua, sillä kyseessä onkin ensimmäinen teos kahden kirjan kokonaisuudesta. Jatko on nimeltään Monta tapaa kuolla ja se ilmestyy suomeksi toukokuussa. Silloin saadaan selville kuka heittää noppaa ja on vastuussa niin monesta kuolemasta. Luulen kyllä, että tämä pitää ostaa  alkuperäiskielellä joululomalukemiseksi. 

Marie Bengts sijoittaa sankarittarensa Hannah Lönnin 1950-luvulle ja sijoittaa tapahtumat pieneen kylään jossain päin Ruotsia. Tukholmalainen ompelijatar saapuu auttamaan jalkavaivaista tätiään, mutta erään kylän asukkaan löytyessä ompelusakset sydämessään, päättää Hannah auttaa murhan ratkaisemisessa, halusi poliisi sitä tai ei. Bengtsin esikoisdekkari Murha maalaisidyllissä on viihdyttävä kertomus ja aloittaa Hannah Lönnistä kertovan sarjan. 

Tykkään Ann Cleevesin luomista hahmoista, televisiostakin tutuista Vera Stanhopesta ja Jimmy Perezistä aivan älyttömän paljon, samoin koko Cleevesin luomasta maailmasta ja tavasta kirjoittaa. Näissä dekkareissa on jotain hyvin englantilaista, Ruth Rendellin ja Colin Dexterin perintöä parhaimmillaan. Vera-kirjat luin jo aiemmin ja nyt kahlasin läpi Cleevesin kahdeksanosaisen Shetland-sarjan. Kaukaiselle Shetlandin saarelle sijoittuvissa jännitysromaaneissa tulee ihmismieli, pienen paikan sisäänpäin kääntynyt fiilis ja koko ympäristön kauneus ja karuus kiehtovasti esille. Wild Fire päättää tämän sarjan, harmi kyllä. 

Fiona Bartonin Lapsi on tarina siitä, kuinka rakennustyömaalta löytyneet lapsen jäännökset sysäävät käyntiin vuosikymmeniä vanhan tapahtumasarjan. Angela on menettänyt lapsensa vuosia sitten. Toimittaja Kate Waters haistaa tapauksessa jutun ainekset. Ja kolmas nainen pelkää, että hänen kauan sitten hautaamansa salaisuus paljastuu. Viihteellistä jännitystä luettavaksi silloin, kun haluaa jättää aiot narikkaan eikä haittaa, vaikka lukemansa unohtaa pian. 

Louise Pennyn dekkarit ovat cosy crimea parhaimmillaan ja läheistä sukua Alan Bradleyn Flavia-kirjoille. Tiedättehän, ollaan pikkuisessa kylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa, mutta paha vaanii nurkan takana. Ei mitään turhan veristä, paljon illallisia takkatulen ääressä ja monta kupillista vahvistavaa teetä. Oikeamielinen poliisi, joka saa asukkaat avautumaan ja lopulta rikos ratkeaa. 

Bazarkustannus on aloittanut kirjojen suomentamisen ja kahden ensimmäisen osan kaveriksi ilmestyy keväällä sarjan kolmas kirja. Minä en kuitenkaan malta odottaa, joten tilasin kaksi seuraavaa englanninkielisinä pokkareina ja katsoin mitä kaikkea kirjastosta on saatavilla. Sillä Three Pinesin pikkukaupunki asukkaineen jossain lähellä Kanadan Quebeciä, on saanut minut täysin pauloihinsa. 

Kuolema kiitospäivänä aloittaa sarjan, kun pidetty opettajatar Jane Neil löytyy nuoli rinnassaan kylän viereisestä metsästä. Pieni suljettu yhteisö pitää sisällään monia salaisuuksia ja monimutkaisia ihmissuhteita, sen saa paikalle kutsuttu rikostutkija Armand Gamache pian todeta. Toinen osa Kylmän kosketus tapahtuu yli vuosi ensimmäisen kirjan tapahtumia myöhemmin, mutta yhtä lailla kylän asukas surmataan. Pian alkaa löytyä vihamies jos toinenkin, joilla oli kana kynittävänä vainajan kanssa. Sarjan kolmas osa Kuukausista julmin ilmestyy suomennettuna ensi keväänä. 

Rakastin Joel Dickerin esikoiskirjaa Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Olin pettynyt toiseen romaaniin Baltimoren sukuhaaran tarina. Luettuani uutuuden Stephanie Mailerin katoaminen, menetin toivoni Dickerin suhteen. Niin huono tämä kolmas kirja nimittäin on.

Periaatteessa palikat ovat kohdallaan. On menneisyydessä tapahtunut murha, jota toimittaja ja romaanin nimihenkilö ryhtyy tutkimaan. Hänen kadotessaan tuon kaksikymmentä vuotta sitten tapahtuneen murhan ratkaisseet poliisit joutuvat huomaamaan, että taisi tulla tehtyä virhe. Sitten etsitään paitsi Stephanieta, myös tuota vanhan veriteon todellista tekijää. 

Juonia on monia, sivuhenkilöitä vielä enemmän. Osa näistä on sellaisia, joilla ei romaanin perusajatuksen ja juonilinjan kanssa ole mitään tekemistä, he ainoastaan motivoivat toisten sivuhenkilöiden tekemisiä. Puolet olisi voinut huoletta jättää pois. Koko ajan on kiire tapahtumasta ja kohtauksesta toiseen, jatkuvasti tapahtuu, mutta vain pintatasolla. Aivan kuin lukisi pelkin päälausein kirjoitettua tarinaa. Ei syvyyttä, ei asioiden käsittelyä, ei kunnollista selvitystä sille miksi henkilöt toimivat kuten toimivat. Olisin todella halunnut pitää tästä kirjasta, mutta päädyin sen luettuani harmittelemaan siihen tuhlaamaani aikaa. 

C.J. Tudorin esikoisdekkari Liitu-ukko oli erinomainen lukukokemus, joten odotin myös tätä toista kirjaa innolla. Paluu pimeästä lupaa takakansitekstin perusteella paljon. Pohjoisenglantilaisessa kaivoskylässä äiti surmaa lapsensa ja jättää jälkeensä verellä kirjoitetun viestin seinälle. Opettaja Joe Thorne palaa takaisin kotikaupunkiinsa, jossa hänen pikkusiskonsa Annie katosi vuosikymmeniä sitten. Annie tuli takaisin, mutta muuttuneena. Onko tapahtumilla yhteys? Tämä kirja pitää jännityksen yllä, mutta loppu ei ollut sitä mitä olisin kirjalta toivonut. Vähän nimittäin lässähti. 

Sophie Hannah, jonka Agatha Christien perikunta valitsi kirjoittamaan uusia Hercule Poirot -dekkareita, parantaa kirja kirjalta. Siinä missä ensimmäinen teos Nimikirjainmurhat yritti liikaa, oli toinen suljetun paikan mysteeri Suljettu arkku jo vallan mainio ja Kolme neljästä jatkaa samaa linjaa. Joku lähettää Poirotin nimissä kirjeitä, joissa syyttää niiden saajia murhasta. Tästä täytyy ottaa selvää, kuka kirjeitä lähettää ja kuka on Barnabas Pandy, mies jonka nimettömien kirjeiden kirjoittaja väittää tulleen surmatuksi?

Jessica Fellowes on Downton Abbey -miehen Julian Fellowesin sukulainen ja hänen kirjansa ovat juuri sitä mitä tämän tiedon valossa voisi odottaa. Kirjailija ottaa erilaisia ratkaisemattomia rikostapauksia menneisyydestä ja punoo ne oikeasti eläneen Mitfordin perheen vaiheisiin. Täyttä viihdettä, sitä on Nuori, kaunis ja kuollut maustettuna murhamysteerillä. Vietetään Pamela Mitfordin 18-vuotispäiviä, kun yksi vieraista menehtyy kesken aarteenetsinnän. Perheen palvelustyttö, jo ensimmäisestä kirjasta Mitfordin murhat tuttu Louise Cannon huomaa sotkeutuneensa tapuksen selvittelyyn.

Cilla ja Rolf Börjlind kirjoittavat erinomaisia dekkareita pohjoismaiseen makuun. Tom Stiltonista ja Olivia Rönningistä kertova sarja on edennyt viidenteen osaansa ja kirjan nimi on Polttopiste. Tukholmassa räjähtää pommi ja tapahtunutta epäillään terroriteoksi. Tom puolestaan majailee Thaimaassa miettien menneitä valintojaan saadessaan yllättäen pyynnön etsiä tuntematon mies. Pikkuhiljaa tapaukset alkavat lähestyä toisiaan. 

Eva Frantzin Osasto 23 tarjoaa kauhistuttavaa jännitystä lapsilukijoille

Eva Frantz: Osasto 23. 139 s. 

Kustantamo S et S: 2019.

Suomennos: Anu Koivunen.

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

"Minun nimeni on Stiina, ja minä kai kuolen pian." Näin alkaa Eva Frantzin Runeberg Junior -palkittu lastenkirja Osasto 23 (Hallonbacken) ja koukuttaa lukijansa heti alkumetreiltä.

Eletään aikaa sisällissodan jälkeen. Stiina on n. 11-vuotias tyttö, köyhän leskiäidin monilapsisen perheen keuhkotautia sairastava tytär Merimiehenkadulta Helsingistä. Hän viettää aikansa maaten keittiön sohvalla ja yskii verta. Kun lääkäri ehdottaa Stiinan siirtämistä Vadelmarinteen parantolaan luonnon ja raittiin ilman keskelle, ei Stiina innostu. Miten se muka auttaisi, hän miettii, sillä "ilmaahan on kaikkialla". Lopulta ihan oikea automobiili tulee kuitenkin noutamaan Stiinan ja parantolakin osoittautuu aivan kuin linnaksi metsän keskellä. Kaikki hyvin?

Vaikka Stiinaa hoivataan, hän saa nukkua puhtaissa valkoisissa petivaatteissa ja syödä kerrankin kyllikseen, tuntuu jokin olevan kummallisella tavalla pielessä. "Minulla oli outo tunne. Jokin tuntui väärältä. En oikein sopinut tänne" miettii Stiina, ja kummastelee missä kaikki muut ovat. Onneksi on kuitenkin Ruben, poika toiselta osastolta, joka öisin livahtaa salaa Stiinan luo. 

Ruben on myös se, joka johdattaa Stiinan parantolan salaisuuksiin, tulipalossa tuhotuneeseen itäsiipeen ja osastolle 23, jonka myös pitäisi olla palanut maan tasalle. Entä mitä on mielessä vanhalla naisella, joka kehottaa Stiinaa pötkimään pakoon, sillä "köyhille lapsille käy täällä huonosti?"

Frantzin kirja on erinomaisesti kirjoitettu ja suomennettu. Kirjailija on aiemmin kirjoittanut jännitystä aikuisille ja ensimmäiseksi lastenkirjaksi lopputulos on loistava. Frantz onnistuu herättämään lukijan myötätunnon ja sivu sivulta sitä huomaa elävänsä pienen Stiinan tunteissa mukana. Stiina havainnoi ympäristöä ja sen tapahtumia tarkasti ja kertoo niistä lukijalle konstailematta, aivan kuten lapsi tekee. Koko kirja suorastaan henkii sadan vuoden takaista tunnelmaa, niin hyvässä kuin pahassa, tekstistä tehokeinoihin saakka. Sydäntäsärkevää on todistaa köyhän lapsen identiteettiä, jonka Frantz tuo Stiinassa esille. Siitä lukeminen tekee hyvää tämän päivän lapselle. 

Pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. Tämä ei ole ykkös- tai kakkosluokkalaisten kirja. Osa kirjastoista on laittanut tämän lasten jännityskirjallisuuteen, osa lasten kauhuun. Minä itse kallistun jälkimmäiseen, sillä loppua kohden tapahtumat etenevät vauhdilla ja muuttuvat hyvinkin traagisiksi ja groteskeiksi. Ihmisen julmuus ja sokea kunnianhimo yhdistyvät yliluonnolliseen, mutta samaan aikaan taitava teksti vie mennessään. Niin minä kuin viidesluokkalaiseni ahmaisimme kirjan ja tykkäsimme valtavasti. Samaan aikaan en vielä suosittelisi tätä kolmasluokkalaiselleni. Isompien alakoululaisten vinkkauslistalle tämä kuitenkin menee aivan ehdottomasti, lasten kauhukirjallisuutta kun ei liiemmälti tällä hetkellä ole, varsinkaan hyvää sellaista. 

"Paras viimeaikaisista lukemistani", totesi poikani. Olen samaa mieltä.

Luitko jo Potterit? Sujahda seuraavaksi Jessica Townsendin kirjoihin!

Jessica Townsend: Meinioseppä - Morriganin kutsumus. 

400 s. Otava: 2019.

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. 

Jessica Townsendin tarina Morrigan Korpista, kirotusta lapsesta, on saanut jatkoa. Ensimmäisen kirjan lopussa jätimme Morriganin yhdessä suojelijansa Jupiter Pohjoisen kanssa odottamaan mitä tulevaisuus toisi tullessaan ja sarjan toinen osa Meinioseppä - Morriganin koetus jatkaa aika lailla suoraan siitä mihin ensimmäisessä osassa jäätiin.

Jessica Townsend on australialaissyntyinen, nykyisin Lontoossa asuva kirjailija, jonka luoma fantasiamaailma on ollut hitti ympäri lukijakuntia. Meillä Suomessa tämä alakouluikäisille tarjoitettu sarja ei ole saanut niin suurta lukijakuntaa kuin olisi voinut odottaa. Olen omalta osaltani koettanut paikata tilannetta vinkkaamalla sarjasta ahkerasti ja lisäämällä sen ympäriinsä kylvämilleni vinkkilistoille. Nämä kirjat nimittäin ovat vallan mainioita. 

Morrigan Korppi on siis kirottu lapsi, tyttö joka syntyi ehtoolla, ajan viimeisenä päivänä. Tästä syystä Morrigan tulisi kuolemaan nuorena, mutta kuten ensimmäisen osan lukeneet jo tietävät, peliin puuttui kummallinen punapartainen mies nimeltä Jupiter Pohjoinen. Tästä alkoi Morriganin matka kohti Nevermooria, Meineikkaan Seuran pääsykokeita ja uutta elämää. 

Nyt ilmestynyt teos Meinioseppä alkaa tilanteesta, jossa Morrigan on yhdessä parhaan ystävänsä Pihlaja Swiftin kanssa aloittamassa opiskelua Meineikkaassa Seurassa. Uusien kykyjen oppimisen lisäksi on myös pureskeltava omaan itseen liittyviä asioita eikä uusien ystävien saaminen ole kirotun lapsen identiteettiä sitkeästi kantavalle Morriganille helppoa. Sitten paha nousee.

Meinioseppä on sarjan ensimmäistä osaa selvästi parempi kirja. Siinä missä Nevermoor alkoi sekavasti ja alusta käytettiin kymmeniä sivuja selitykseen ja jaaritteluun, pääsee Meinioseppä samantien toimintaan kiinni. Osaltaan tässä toki auttaa tuttuus, se että lukija on jo sisällä teoksen maailmassa ja tuntee päähenkilöt. Minä ainakin oikein odotin mitä Morriganille käy ja miten kaikesta selvitään. Halu tietää lisää henkilöiden elämästä auttaa teoksen maailmaan uppoutumista. 

Lisäksi tykkään aivan älyttömästi päähenkilöstä. Morrigan on nykyajan tyttö, ihminen joka voi ja ennen muuta haluaa tehdä kaikkea. Samaan aikaan epävarmuus omasta itsestä ja olemassaolon oikeutuksesta saa runsaasti tilaa kirjassa. Morrigan joutuu pohtimaan omaa itseään muiden silmin nähtynä, oikeutustaan olla Meineikkaan seuran jäsen sekä sitä mitä tulevaisuus voi hänelle tuoda.  Sanalla sanoen Morrigan on ajoittain juuri niin epävarma kuin kuka tahansa nuori ihminen. Kelpaanko minä, tykätäänkö minusta?

Kolmatta osaa odotellessa! Ja nämä pitää muuten lukea järjestyksessä.

Historiallista jännitystä lapsilukijoille, eli esittelyssä Apassit-sarja

Tapani Bagge & Carlos da Cruz: Katoava muumio.

136 s. Karisto: 2019.

Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena.

Mitä saadaan, kun yhdistetään sadan vuoden takainen miljöö jännittäviin juonenkäänteisiin ja kruunataan kokonaisuus hienolla kuvituksella? Kirjasarja, joka uppoaa lapsilukijoihin kuin häkä.

Tapani Baggen kirjoittama ja Carlos da Cruzin kuvittama Apassit-sarja sai alkunsa viime vuonna, kun sen ensimmäinen osa Aavehevosen arvoitus näki päivänvalon. Tuon kyseisen kirjan tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin vuonna 1910 ja päähenkilöinä tavataan neljä poikaa. Kun kaupunkilaisia pelottelevan aaveratsun mysteeri ei ala poliisivoimille selvitä, on poikien aika perustaa Apassit-niminen salaseura ja alkaa tutkia tapausta itse. Sarjan toinen osa Vanajaveden hirviö puolestaan vie lukijat viime vuosisadan alun Hämeenlinnaan, jossa tapahtuu kummia. Everstiltä on varastettu kallisarvoinen Fabergén pääsiäismuna, vankilasta karkaa vaarallinen Kahlekuningas ja kaiken huipuksi keskellä kaupunkia Vanajavedessä on tavattu kummallinen järvihirviö.

Nämä kuvat ovat vasta ilmestyneestä sarjan kolmannesta osasta Katoava muumio. Hämeenlinnasta on jälleen  palattu Helsinkiin, kun Ateneumin taidemuseossa avautuu egyptiläisen taiteen näyttely. Ainoa vaan, että koko homman vetonaulaksi ajateltu muumio päättää ottaa hatkat. Taas tarvitaan Apassien nokkeluutta.

Olen vinkannut näitä kirjoja ahkerasti 3-4 -luokkalaisille ja osin myös hyvin lukeville kakkosille. Omat lapseni ahmaisivat uuden kirjan hetkessä, samoin minä. Baggen kirjoissa nimittäin yhdistyy kaikki se, mikä tekee kirjasta koukuttavan. Päähenkilöt ovat samanikäisiä kuin oletetut lukijat ja sitä kautta samaistuttavia. Historiallinen miljöö ja ajan tapojen ja tottumusten ujuttaminen tekstin sekaan antaa mielenkiintoista tietoa menneen ajan elämästä. Ensimmäisen aukeaman kartasta voi katsoa miltä Helsingin keskusta tuolloin näytti, kuinka kirjan kuvaamana aikana ei ollut tietoakaan Länsiväylästä ja Lauttasaareen kuljettiin todella lautalla. Tutuissa paikoissa liikkuminen tuo pääkaupunkiseudun lapsille lisää imua lukemiseen.

Päähenkilöiden osalta puolestaan päästään käsiksi erilaisuuteen ja siihen, että erilaisista taustoista tulevat pojat ovat keskenään hyviä ystäviä. Ja on mukana toki myös kaksi pikkusiskoa, äidit kun yleensä tuppaavat toteamaan, että pienemmät sisarukset pitää ottaa mukaan kaikkeen kivaan ja kiinnostavaan. Kun lisätään tähän keitokseen vielä vähän huumoria sekä Carlos da Cruzin mielettömän hieno kuvitus, ollaan erinomaisen lastenkirjallisuuden ytimessä. Ja se näkyy, nämä viedään vinkkauksissa käsistä ja lopuille tehdään varaukset järjestelmiin. 

Olen itse lähettänyt kustantajan kautta tekijöille terveisiä, että näitä lisää. Seuraava osa ilmestyykin vuoden kuluttua keväällä. 

Kesän ja syksyn uutuuskirjat aikuisille

Esityö puolestanne on jälleen tehty ja saatte poimia työn hedelmät alta. Kävin läpi niin isojen kuin pientenkin kustantamoiden uutuusluettelot ja hyvä etten moneen otteeseen hihkunut ilosta. Niin paljon oletettavasti hyvää luettavaa on jälleen tarjolla, että ei puutu enää kuin aikaa istua alas ja lukea. Kurkkaa siis alta parhaat lukuvinkit, esittelyssä toki on vain murto-osa kaikista tulevista julkaisuista. 

Otava:

Olli Jalosen Merenpeitto jatkaa Finlandia-palkitun Taivaanpallon ja siitä tutun Anguksen tarinaa. 16-vuotias Angus asuu yhä Lontoossa ja työskentelee tiedemies Edmund Halleyn oppipoikana. Nyt tiedemiehen on käännettävä katseensa ilmasta meren alle ja siihen voisiko meren alla elää.

Anna-Kaisa Linna-Ahon esikoisromaani Paperijoutsen kertoo pienen kylän ihmisuhteista ja kohtaamisista jatkosodan aikana. Pääosassa on helsinkiläinen Lydia, joka tulee tätinsä taloon turvaan pommituksilta. Tädin luona on jo tämän toisen pojan epätoivottu morsian Anna, josta Lydia huomaa saavansa ystävän. 

Sirpa Kähkösen Muistoruoho jatkaa kirjailijan palkittua Kuopio-sarjaa. Nyt ollaan jo 1970-luvulla, Vietnamin sota täyttää uutisvälineet ja puutaloista muutetaan elementtirakennuksiin. 

Heidi Köngäksen Mirjami jatkaa kirjailijan edellistä tarinaa, tavallaan. Nyt pääosassa on yksi Sandran tyttäristä, eniten äitiään muistuttava Mirjami. Talvisodan syttyessä kaikkien kolmen sisaruksen on tehtävä valintoja ilman mitään takeita tulevaisuudesta.

Rakastin Raija Orasen Puhtaat valkeat lakanat -sarjaa teini-ikäisenä. Olen lukenut siitä tehdyn kirjan kymmeniä kertoja ja jatko-osa Onnelan lähes yhtä monesti. Ruusun ajan ja alkupään Hovimäen ohella yksi parhaita kotimaisia sarjoja ikinä. Nyt tuo jatko-osa julkaistaan uudelleen nimellä Takaisin Onnelaan ja Raija Oranen on jatkanut alkuperäistä tarinaa vielä vähän eteenpäin. 

Sanna Tahvanaisen romaani Kirsikoita lumessa kertoo 1950-luvun New Yorkista, jossa parikymppinen Sylvia Plath saa elämänsä tilaisuuden. Pesti muotilehden toimituksessa toimii alkusysäyksenä sille Plathille, jonka olemme oppineet tuntemaan runoilijana ja novelistina.

Maija Kauhasen esikoisromaani Eliitti vie takaisin koulunpihalle ja jakolinjoihin, jotka erottivat menestyjät luusereista. 1990-luvun Suomessa kukin kolmesta päähenkilöstä huomaa olevansa kaukana suosituista, mutta miten käy, kun he pääsevät peruskoulusta arvostettuun Helsingin Eliittilukioon?

Outi Pakkasen Helmimies jatkaa kirjailijan Helsinki-dekkareita ja myös Anna Laine tavataan, tällä kertaa ilman mäyräkoiraansa Justusta.

Virpi Hämeen-Anttilan Kirkkopuiston rakastavaiset on jo kuudes osa Karl Axel Björkin tutkimuksista kertovassa sarjassa. Björk on palannut Berliinistä Helsinkiin, kun Vanhan kirkon puistosta löytyy pariskunta kuolleena. 

Jessica Fellowesin romaaneissa Downton Abbey kohtaa Agatha Christien. Jo Mitfordin murhat -romaanista tuttu Louise Cannon päätyy tällä kertaa puolustamaan Mitfordin perheen kotiapulaista, jota syytetään murhasta. Kirjan nimi on Nuori, kaunis ja kuollut.

Mari Jungstedt jatkaa Gotlantiin sijoittuvaa Anders Knutas -sarjaansa ahkerasti. Näen sinut tuo Knutaksen tutkittavaksi suoranaisen joukkomurhan, kun kauniina kesäpäivänä kalliolle torkahtanut Frida herää ja huomaa kaikkien ystäviensä ympärilään olevan kuolleita. 

Gummerus: 

Alex Michaelidesin esikoisromaani Hiljainen potilas alkaa, kun menestyvä taidemaalari Alicia ampuu aviomiestään useita kertoja kasvoihin ja lopettaa sen jälkeen puhumisen loppuiäkseen. Psykoterapeutti Theoa tapaus kiehtoo ja hän hakeutuu töihin laitokseen, jossa Alicia on hoidettavana. Saako Theo Alician puhumaan? Ja jos saa, haluaako hän kuulla mitä Alicialla on sanottavanaan?

Bazar: 

Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen Punainen vaate on kolmas osa taidedekkarisarjassa, jossa Salome Virta tulee sotkeutuneeksi asiaan jos toiseenkin. Nyt ollaan taideväärennösten maailmassa. 

Tammi: 

Joël Dickerin esikoisromaani Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli ilmiö ja kirjasta tehtiin myös tv-sarja. Toinen romaani Baltimoren sukuhaaran tragedia ei valitettavasti allekirjoittaneen mielestä yltänyt samaan kuin ensimmäinen teos, mutta odotukset ovat korkealla syksyllä suomeksi julkaistavaa Dickerin kolmatta romaania kohtaan. Stephanie Mailerin katoaminen pakottaa henkilönsä kohtaamaan menneisyydessä tekemänsä päätökset, vaikka ne olisivat vääriä. Kaksikymmentä vuotta takaperin ratkaistiin paljon julkisuutta saanut murha. Nyt Stephanie Mailer -niminen toimittaja väittää ratkaisun olleen virheellinen ja katoaa. Alkuperäisen jutun parissa työskennelleiden poliisien Jessen ja Derekin on palattava rikospaikalle - ja löydettävä Stephanie. 

Leena Lehtolaisen Valapatto on taas romaani ilman Maria Kalliota. Sen pääosassa on syrjäistä erämaa-aluetta hoitava Aino, joka löytää alueelta pahasti pahoinpidellyn miehen. Mies on Tomas, joka huomaa olevansa takaa-ajon kohteena syyttömänä. Myös Aino on tapahtumissa mukana, tahtomattaankin. 

WSOY:

Sophie Hannahin ensimmäinen Poirot-romaani oli vähän turhan kunnianhimoinen yritelmä, mutta toinen toimi jo paljon paremmin.  Kolme neljästä on kirjailijan kolmas teos, jossa seikkailee jälleen Hercule Poirot. Eräänä päivänä etsiväneron ovella seisoo nainen, joka vaatii selitystä Poirotilta saamalleen kirjeelle. Kirjeessä Poirot on syyttänyt naista tälle tuntemattoman miehen murhasta. Kun selviää, että kolme muuta ihmistä on saanut samanlaisen kirjeen, on aika ryhtyä käyttämään harmaita aivosoluja. Poirot ei nimittäin ole kirjeitä kirjoittanut.

David Lagercrantz puolestaan jatkoi Stieg Larssonin Millennium-trilogiaa. Tyttö joka eli kahdesti on sarjan kuudes osa ja edessä on lopullinen välienselvittely Lisbet Salanderin ja tämän siskon Camillan välillä. 

Luen parhaillaan C.J. Tudorin esikoisromaania Liitu-ukko ja yhtä hyytävää tunnelmaa lupaa kirjailijan seuraava teos Paluu pimeästä. Lapsensa surmannut äiti on jättänyt jälkeensä verellä kirjoitetun viestin. Tämä saa opettajana työskentelevän Joen palaamaan lapsuutensa kaivoskylään, josta aikoinaan katosi Joen pikkusisko Annie. Sillä kertaa kadonnut löytyi, mutta takaisin tuli joku ihan muu kuin Annie. 

Schildts ja Söcerströms:

Cilla ja Rolf Björlingin sarja Olivia Rönningistä ja Tom Stiltonista on edennyt viidenteen osaansa. Olivia jatkaa tutkimuksia Tukholmassa, jossa syyttäjänä toiminut nainen räjähtää autopommi-iskussa. Tom Stilton puolestaan on siirtynyt Thaimaahan edellisen kirjan loppumisen jälkeen ja päätyy suorittamaan omia tutkimuksiaan. Kirjan nimi on Polttopiste.

Kaikki kuvat adlibris.com.