lauantai 22. kesäkuuta 2019

Remontissa vuorossa vaalea ja valoisa olohuone



Hiljaa hyvä tulee on ollut mottomme mitä kodin remontointiin tulee. Olemme asuneet täällä jo seitsemän vuotta ja viime vuonna huomasimme korjausten alkavan olla tarpeen. Eikä se mikään ihme ole, että parannuksia tarvitaan näin monen asumisvuoden ja lasten kasvamisen myötä. Etenkin seinissä huomaa kulumaa ja ovenpielissä kolhuja, niihin on lukemattomia kertoja törmäilty pienillä mopoilla ja pikkuautoilla. Yleisilme alkoi olla nuhjuinen.

Aloitimme viime syksynä eteisestä, jonka seinän mittaiseen kaapistoon vaihdettiin liukuovet ja yksi seinä sai maalia pintaansa. Melko pian päädyimme maalaamaan vaaleansiniseksi sävytetyn seinän uudelleen, se nimittäin tuntui liian pliisulta. Pysyimme samassa sävykartassa, mutta hyppäsimme sen toiseen päähän. Uusi sävy on Tikkurilan Petrooli.





Seuraavaksi pääsin iloitsemaan ennen joulua toteutetusta kylpyhuoneen freesauksesta. Tilasta tuli miljoona kertaa toimivampi ja viihtyisämpi. Nyt oli sitten olohuoneen ja käytävän vuoro, niiden kimppuun käytiin uusien maalipintojen avulla. 

Maailman paras pikakaunistaja kämppähommissa on valkoinen maali. Maalari tuli toukokuun viimeisellä viikolla ja maalasi eteisen, käytävän, olohuoneen ja keittiön seinät kahteen kertaan. Sävyksi valitsimme jo niin monesta huonekalusta tutun Tikkurilan Paperin, luottopakkimme mitä maaleihin tulee. Maalaustyön tekijä hoiti myös suojauksen ja loppusiivouksen, meille jäi ainoastaan tavaroiden siirtäminen tieltä pois sekä seinien puhdistus maalipesulla. Olimme aivan älyttömän tyytyväisiä paitsi koko homman hintaan, myös työn jälkeen, nopeuteen ja kaiken jättämiseen niin siistiin kuntoon. 




Samalla laitoimme olohuonetta uusiksi myös sisustuksen osalta, nälkä klassisesti kasvoi syödessä. Suurin muutos on järjestyksen vaihtaminen, kun kirjahylly siirrettiin takaseinälle. Vanha paksu ja painava matto sai lähdöt varastoon ja tilalle tuli ihan erilainen. Sohvien osalta päätimme jatkaa vanhoilla Ikean Ektorpeilla, mietitään sitä uutta sohvaa sitten joskus. Sen sijaan hankin pieniä sisustusesineitä. 




Tämä valaisin varjostimineen on Riviera Maisonilta. 



Mies puolestaan kertoi haluavansa uuden tv-tason ja minä ehdotin jonkinlaista penkkiä. Sellainen hankittiin Pentikiltä, josta nappasin heräteostoksena mukaan myös penkin vieressä olevan korin. Sinne saa helposti sullottua kaikki lukuisat johdot, laturit ja ohjaimet, jotka yleensä olohuonettamme koristavat. Tyyny päälle ja minäkin olen tyytyväinen.





Mutta ei tämä tähän jäänyt, ketjureaktio vain jatkui. Kirjahyllyä täyttäessämme halusin löytää mapeille ja papereille uuden paikan. Se vaati lehtien siirtämistä pois printterin vierestä ja apuun tuli Ellos, siellä on tosi kivoja huonekaluja, mattoja ja muita sisustustavaroita. Bongasin tuon ikkunan alla olevan vaunun siis Elloksen valikoimista ja tilasin sen antiikkimessingin värisenä. Mies epäili sen näyttävän kylppärin säilytysratkaisulta, mutta oli väärässä. Tykkään älyttömästi, vielä kun löytäisin siihen päälle kivan kellon, josta lasten olisi helppo katsoa aikaa. 




Meidän huoneeseemme ostin samalla Riviera Maisonin tilauksella uudet varjostimet, entiset olivat jo haalistuneet vuosien mittaan. Ajattelin vielä hakea säilytyksestä harmaavalkoisen Anno-maton ja vaihtaa sen tämän vihreän tilalle. 






Seuraavaksi remonttilistalla ovatkin makuuhuoneet esikoisen huone etunenässä. Aiomme nimittäin seuraavassa aallossa maalata kaikki makuuhuoneet uudelleen, maalia jäi mukavasti jäljelle. Esikoisen huoneeseen olen ehdottanut tapettia yhdelle seinälle, jotain aikaa kestävää ja isommallekin kundille sopivaa. Samalla sinisen, punaisen, valkoisen, harmaan ja mustan väriskaalalla jatketaan yhä. Huonekalut jäävät, vain sänky vaihdetaan 90 cm leveään jenkkisänkyyn. Sitten tyynyillä lapsen toivomaa väriä ja ilmettä huoneeseen. Hän oli suunnitelmaan tyytyväinen, lupasin etsiä sopivia tapetteja ja esitellä niitä hänelle. 

Mekin tarvitsemme uuden sängyn, nykyinen on hankittu 2000-luvun alussa ja paranneltu kerran petauspatjalla. Nyt on kuitenkin uuden hankinta edessä, mutta sänkyviidakossa luoviminen tuntuu ihan mahdottomalta urakalta. Etenkin, kun hinnan pitäisi olla kohtuullinen. Sitä en tiedä milloin tänne saakka päästään, vähän lupailin lapselle, että tänä vuonna kuitenkin. Mutta siksihän näitä tehdään erissä ja osissa, ettei tarvitse ottaa remppalainaa, vaan voidaan maksella ihan normaalisti palkkatuloista.

Olen ihan älyttömän onnellinen, kun saan asua näin kauniissa kodissa. Ja kun eräänä päivänä kuuntelin kuopuksen iloa ihan lähelle valmistuvasta uudesta koulusta ja siitä kuinka hän sitten menee kouluun aamuisin tuosta vaan ja suitsait sukkelaan, oli helppo laittaa piste asuntomietinnöille. Me emme lähde tästä minnekään ainakaan niin kauan kuin lapsemme ovat ala-asteella. Sitten voidaan katsoa asiaa uudelleen, jos tarvetta vielä on. 












































maanantai 10. kesäkuuta 2019

Luitko jo Potterit? Sujahda seuraavaksi Jessica Townsendin kirjoihin!




Jessica Townsend: Meinioseppä - Morriganin kutsumus
400 s. Otava: 2019.
Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. 



Jessica Townsendin tarina Morrigan Korpista, kirotusta lapsesta, on saanut jatkoa. Ensimmäisen kirjan lopussa jätimme Morriganin yhdessä suojelijansa Jupiter Pohjoisen kanssa odottamaan mitä tulevaisuus toisi tullessaan ja sarjan toinen osa Meinioseppä - Morriganin koetus jatkaa aika lailla suoraan siitä mihin ensimmäisessä osassa jäätiin.

Jessica Townsend on australialaissyntyinen, nykyisin Lontoossa asuva kirjailija, jonka luoma fantasiamaailma on ollut hitti ympäri lukijakuntia. Meillä Suomessa tämä alakouluikäisille tarjoitettu sarja ei ole saanut niin suurta lukijakuntaa kuin olisi voinut odottaa. Olen omalta osaltani koettanut paikata tilannetta vinkkaamalla sarjasta ahkerasti ja lisäämällä sen ympäriinsä kylvämilleni vinkkilistoille. Nämä kirjat nimittäin ovat vallan mainioita. 

Morrigan Korppi on siis kirottu lapsi, tyttö joka syntyi ehtoolla, ajan viimeisenä päivänä. Tästä syystä Morrigan tulisi kuolemaan nuorena, mutta kuten ensimmäisen osan lukeneet jo tietävät, peliin puuttui kummallinen punapartainen mies nimeltä Jupiter Pohjoinen. Tästä alkoi Morriganin matka kohti Nevermooria, Meineikkaan Seuran pääsykokeita ja uutta elämää. 

Nyt ilmestynyt teos Meinioseppä alkaa tilanteesta, jossa Morrigan on yhdessä parhaan ystävänsä Pihlaja Swiftin kanssa aloittamassa opiskelua Meineikkaassa Seurassa. Uusien kykyjen oppimisen lisäksi on myös pureskeltava omaan itseen liittyviä asioita eikä uusien ystävien saaminen ole kirotun lapsen identiteettiä sitkeästi kantavalle Morriganille helppoa. Sitten paha nousee.

Meinioseppä on sarjan ensimmäistä osaa selvästi parempi kirja. Siinä missä Nevermoor alkoi sekavasti ja alusta käytettiin kymmeniä sivuja selitykseen ja jaaritteluun, pääsee Meinioseppä samantien toimintaan kiinni. Osaltaan tässä toki auttaa tuttuus, se että lukija on jo sisällä teoksen maailmassa ja tuntee päähenkilöt. Minä ainakin oikein odotin mitä Morriganille käy ja miten kaikesta selvitään. Halu tietää lisää henkilöiden elämästä auttaa teoksen maailmaan uppoutumista. 

Lisäksi tykkään aivan älyttömästi päähenkilöstä. Morrigan on nykyajan tyttö, ihminen joka voi ja ennen muuta haluaa tehdä kaikkea. Samaan aikaan epävarmuus omasta itsestä ja olemassaolon oikeutuksesta saa runsaasti tilaa kirjassa. Morrigan joutuu pohtimaan omaa itseään muiden silmin nähtynä, oikeutustaan olla Meineikkaan seuran jäsen sekä sitä mitä tulevaisuus voi hänelle tuoda.  Sanalla sanoen Morrigan on ajoittain juuri niin epävarma kuin kuka tahansa nuori ihminen. Kelpaanko minä, tykätäänkö minusta?

Kolmatta osaa odotellessa! Ja nämä pitää muuten lukea järjestyksessä.


perjantai 7. kesäkuuta 2019

Onko koululaisten loma pelkkää pelaamista?


Koululaiset viettävät parhaillaan ensimmäistä kesälomaviikkoaan, edessä on ihanan joutilaisuuden täyttämä kesä. Mitä tänään tehtäisiin, kysyy moni kavereiltaan. Ainakin näin esiteinin vanhempana huomaan vastauksen olevan aika usein, että pelataan. Voiko kesäloman anatomia löytyä rajattomasta pelaamisesta, nyt kun ei koulukaan tule läksyineen häiritsemään pelimaailmaan uppoutumista? 

Viime lauantaina puettiin silitetyt kauluspaidat päälle ja lähdettiin koko perhe koululle. Yhteisen lauluhetken, kuulumisten vaihdon, Suvivirren ja kuutosten kukituksen kautta siirryttiin luokkiin, minä kuopuksen kanssa ja mies esikoisen. Tokaluokkalainen oli mukana antamassa ruusuja alakoulun päättäville, kun taas esikoinen oli pokannut todistuksen oppilaskunnan hallitustyöstä jo aiemmin viikolla. Molempia selvästi jännitti, mutta jännitys onneksi helpotti kirjekuoriin kurkistamisen jälkeen. Kun koululaiset oli kehuttu maasta taivaaseen koko vuoden työnteosta sekä siitä palkkioksi saaduista todistuksista, käytimme lopun päivän rauhalliseen hengailuun. Katsoimme leffaa, kävimme ulkona syömässä ja ostimme karkkia jälkkäriksi. Lapset selvästi tarvitsivat lepoa. Silti mietitytti, mitenköhän päivät sujuvat lomalla ja kuinka paljon tulee tuijotettua ruutua. 

Lomasta saa ja pitää nauttia. Täytyy olla pitkiksi venyviä aamuja, rauhallista oleilua ja päiviä, jolloin ei tee yhtikäs mitään tärkeää. Sama se on aikuisellakin, joutilaisuus ja tylsistyminen tuottaa monesti jälkeenpäin paitsi virkistyneen ihmisen myös roppakaupalla uusia ideoita. Näin työssäkäyvänä aikuisena sitä kuitenkin toivoisi jälkikasvun tekevän edes puolet lomastaan jotain suunnilleen järkevää. Erilaiset kesäleirit harrastusten, liikunnan tai vaikkapa kädentaitojen parissa ovatkin helppo, mutta hintava ratkaisu. Satasia pinoon ja lapsi voi viettää viikon jos toisenkin valvotuissa oloissa ennen vanhempien loman alkamista. Ettei mene ihan jatkuvaksi pelaamiseksi ja äidille soitteluksi. 


Mutta mitäs sitten, kun toinen lapsista ei enää ikänsä myötä ole innostunut menemään ohjattuun toimintaan, mutta pikkuveli on vielä liian pieni jäämään isomman kanssa kotiin. Ja jos isompi ei mene leirille, ei muuten mene pienempikään, se on käynyt selväksi meidän huushollissamme. ”Sitä paitsi mä olen tehnyt koko vuoden töitä koulussa, nyt mä olen lomalla ja haluan vaan lomailla.” Asia ymmärretty.

Meidän ratkaisumme oli palkata hoitaja kotiin. Kun tämä hoitaja vieläpä sattuu olemaan poikapuolinen lukiolainen, oli lastenkin hyväksyntä helposti saavutettu. Halusimme poikien seuraksi jonkun, joka katsoo heidän peräänsä, vie ulos pelaamaan futista tai urheilukentälle ja huolehtii, että päivän aikana syödäänkin jotain. Toki lapset saavat mennä kavereidensa kanssa kuten ennenkin, mutta onpahan seuraa ellei kavereita satu olemaan kotosalla. Viime vuonna jo kokeiltiin ja tänä vuonna soitin suoraan kysyäkseni tulisiko hän taas. Onneksi tuli.

Ja toki he pelaavatkin. Ja katsovat telkkaria, vuokraavat leffoja tai tuijottavat älyttömiä videoita youtubesta. Mutta sen vastapainoksi viettävät paljon aikaa ulkona ja minä voin olla töissä rauhallisin mielin. Hoettuani pari vuotta lapsille tasapainon tärkeyttä kaikessa tekemisessä, elättelen toivoa idean uppoamisesta pikkuhiljaa tajuntaan. Vietä päivä sisällä, jos käyt myös ulkona. Lue sarjiksia, jos luet myös läksyt. Ja pelaa, jos osaat lopettaa sopivan ajan kuluttua. Nyt näyttää aika hyvältä jo.



sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Uuden edessä, eli työpaikkaa vaihtamassa



Vähänpä tiesin, kun huhtikuussa kirjoitin uusimmista käänteistä perheemme työkuvioissa. Nyt ne ovat jo historiaa, sen verran on taas ehtinyt  tapahtua. Kuten asiasta facessa tuttaville kertoessani kirjoitin, on tämä elämä vaan yhtä aikaa hullua, hienoa ja hullun hienoa. 

Nythän kävi niin, että tuossa huhtikuun lopulla hain erästä työpaikkaa. Vähän vasemmalla kädellä ja ilman paineita, olihan minulla pitkä ja erittäin mieluinen sijaisuus kirjastopedagogina meneillään. Hakuilmoitus oli kuitenkin aivan täysin sitä mitä olin työkseni tehnyt ja mitä jatkossakin halusin tehdä. Lisäksi ilmoituksessa mainittiin taikasana "vakituinen työpaikka". 

Pääsin haastatteluun, jonne menin vapunaattona kesken sairauslomani. En ehtinyt oikeastaan edes jännittää, ajatukseni olivat enemmän siinä onnistuisinko meikkaamaan itseni näyttämään ihmiseltä ja näkyykö selkää pitkin valuva tuskanhiki ulospäin. Olin puolikuntoinen toipilas, mutta päätin meikkivoiteen, huulipunan ja sisun voimin selvitä. Jo muutaman haastateltavan joukkoon pääseminen oli hieno juttu, mutta minä halusin enemmän. Kahta päivää myöhemmin tuli soitto, tervetuloa töihin. 



Kun muutama vuosi sitten päätin muuttaa työelämäni suunnan en oikeastaan uskaltanut ajatella tulevasta mitään. Nyt voin todeta, että niin se sitten meni. Ensin sain unelmieni sijaisuuden. Nyt minulla on virka ja työpaikka, jossa saan tehdä sitä mistä pidän aivan älyttömästi. Työmatka pitenee jonkin verran, mutta pääkaupunkiseudulla ollaan yhä. Vastuulleni tulee enemmän kuin nykyisessä, mutta ei pelota. Tässä viimeisten vuosien aikana olen nimittäin näyttänyt  myös itselleni millaista työnteko voi olla, kun tekee työtään intohimolla ja sydämestään. Lisäksi epäilen, että työmääräni itse asiassa tästä vähän vähenee, vaikka vastuulla olevien luokka-asteiden määrä kasvaa, lasten kirjastotyössä siis pysytään yhä. Huomenna on ensimmäinen työpäivä. Jännittää hyvällä tavalla.

Toukokuu onkin ollut aikamoista hullunmyllyä. Paketoin viimeiset työt tekemällä kirjavinkkaukset erään koulun nelosille, viitosille ja kuutosille. Kirjoitin ohjeita seuraajille ja sanoin heipat niin monelle vuoden aikana tutuksi käyneelle. Lopulta ei jäljellä ollut muuta kuin avainten palautus, läksiäiskahvit ja reilun viikon lomalle jääminen. Se loma päättyy tänään, kun poikien loma vasta alkaa. Niin, kesäsuunnitelmatkin menivät tämän myötä uusiksi. Mies ja pojat saavat toisen yhteisen kesälomansa ja minä pidän omani miehen loman perään. Ensimmäinen vuosi, kun meillä ei ole päivääkään yhteistä kesälomaa. Hyvässä yhteisymmärryksessä totesimme, että näin se joskus menee ja ensi vuonna on toisin. En voi muuta kuin olla kiitollinen tästä perheestäni, jossa kannustetaan ja sopeudutaan vallitseviin tilanteisiin. Pojatkin ottivat asian iisisti, heistä parasta kesälomassa on kesäkuun ajan kaveriksi tuleva lukiolaiskundi, jonka kanssa pelata futista ja hengailla muutenkin. Ehtii sitä vanhempien kanssa olla.



Tasan vuotta ennen tätä haastattelua, vapunaattona vuosi sitten kävin ensimmäistä kertaa haastattelussa kirjastoalalle. Vuotta myöhemmin minulla on vakituinen koulutustani vastaava paikka. Hullua, kuten sanoin. Ja älyttömän hienoa. Samaan yhteyteen mies sai ylennyksen, joten on tässä taas sulattelemista. Ehkä muutaman vuoden voisi ottaa nyt ihan rauhallisesti, mitä nyt ne opiskelut pitää tehdä tulevana lukuvuonna loppuun. 



Vai rauhallisesti. Kuka uskoo?



maanantai 20. toukokuuta 2019

Historiallista jännitystä lapsilukijoille, eli esittelyssä Apassit-sarja


Tapani Bagge & Carlos da Cruz: Katoava muumio.
136 s. Karisto: 2019.
Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena.


Mitä saadaan, kun yhdistetään sadan vuoden takainen miljöö jännittäviin juonenkäänteisiin ja kruunataan kokonaisuus hienolla kuvituksella? Kirjasarja, joka uppoaa lapsilukijoihin kuin häkä.




Tapani Baggen kirjoittama ja Carlos da Cruzin kuvittama Apassit-sarja sai alkunsa viime vuonna, kun sen ensimmäinen osa Aavehevosen arvoitus näki päivänvalon. Tuon kyseisen kirjan tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin vuonna 1910 ja päähenkilöinä tavataan neljä poikaa. Kun kaupunkilaisia pelottelevan aaveratsun mysteeri ei ala poliisivoimille selvitä, on poikien aika perustaa Apassit-niminen salaseura ja alkaa tutkia tapausta itse. Sarjan toinen osa Vanajaveden hirviö puolestaan vie lukijat viime vuosisadan alun Hämeenlinnaan, jossa tapahtuu kummia. Everstiltä on varastettu kallisarvoinen Fabergén pääsiäismuna, vankilasta karkaa vaarallinen Kahlekuningas ja kaiken huipuksi keskellä kaupunkia Vanajavedessä on tavattu kummallinen järvihirviö.




Nämä kuvat ovat vasta ilmestyneestä sarjan kolmannesta osasta Katoava muumio. Hämeenlinnasta on jälleen  palattu Helsinkiin, kun Ateneumin taidemuseossa avautuu egyptiläisen taiteen näyttely. Ainoa vaan, että koko homman vetonaulaksi ajateltu muumio päättää ottaa hatkat. Taas tarvitaan Apassien nokkeluutta.



Olen vinkannut näitä kirjoja ahkerasti 3-4 -luokkalaisille ja osin myös hyvin lukeville kakkosille. Omat lapseni ahmaisivat uuden kirjan hetkessä, samoin minä. Baggen kirjoissa nimittäin yhdistyy kaikki se, mikä tekee kirjasta koukuttavan. Päähenkilöt ovat samanikäisiä kuin oletetut lukijat ja sitä kautta samaistuttavia. Historiallinen miljöö ja ajan tapojen ja tottumusten ujuttaminen tekstin sekaan antaa mielenkiintoista tietoa menneen ajan elämästä. Ensimmäisen aukeaman kartasta voi katsoa miltä Helsingin keskusta tuolloin näytti, kuinka kirjan kuvaamana aikana ei ollut tietoakaan Länsiväylästä ja Lauttasaareen kuljettiin todella lautalla. Tutuissa paikoissa liikkuminen tuo pääkaupunkiseudun lapsille lisää imua lukemiseen.

Päähenkilöiden osalta puolestaan päästään käsiksi erilaisuuteen ja siihen, että erilaisista taustoista tulevat pojat ovat keskenään hyviä ystäviä. Ja on mukana toki myös kaksi pikkusiskoa, äidit kun yleensä tuppaavat toteamaan, että pienemmät sisarukset pitää ottaa mukaan kaikkeen kivaan ja kiinnostavaan. Kun lisätään tähän keitokseen vielä vähän huumoria sekä Carlos da Cruzin mielettömän hieno kuvitus, ollaan erinomaisen lastenkirjallisuuden ytimessä. Ja se näkyy, nämä viedään vinkkauksissa käsistä ja lopuille tehdään varaukset järjestelmiin. 



Olen itse lähettänyt kustantajan kautta tekijöille terveisiä, että näitä lisää. Seuraava osa ilmestyykin vuoden kuluttua keväällä. 

lauantai 11. toukokuuta 2019

Kesän ja syksyn uutuuskirjat aikuisille



Esityö puolestanne on jälleen tehty ja saatte poimia työn hedelmät alta. Kävin läpi niin isojen kuin pientenkin kustantamoiden uutuusluettelot ja hyvä etten moneen otteeseen hihkunut ilosta. Niin paljon oletettavasti hyvää luettavaa on jälleen tarjolla, että ei puutu enää kuin aikaa istua alas ja lukea. Kurkkaa siis alta parhaat lukuvinkit, esittelyssä toki on vain murto-osa kaikista tulevista julkaisuista. 


Otava:

Olli Jalosen Merenpeitto jatkaa Finlandia-palkitun Taivaanpallon ja siitä tutun Anguksen tarinaa. 16-vuotias Angus asuu yhä Lontoossa ja työskentelee tiedemies Edmund Halleyn oppipoikana. Nyt tiedemiehen on käännettävä katseensa ilmasta meren alle ja siihen voisiko meren alla elää.

Merenpeitto


Anna-Kaisa Linna-Ahon esikoisromaani Paperijoutsen kertoo pienen kylän ihmisuhteista ja kohtaamisista jatkosodan aikana. Pääosassa on helsinkiläinen Lydia, joka tulee tätinsä taloon turvaan pommituksilta. Tädin luona on jo tämän toisen pojan epätoivottu morsian Anna, josta Lydia huomaa saavansa ystävän. 

Paperijoutsen


Sirpa Kähkösen Muistoruoho jatkaa kirjailijan palkittua Kuopio-sarjaa. Nyt ollaan jo 1970-luvulla, Vietnamin sota täyttää uutisvälineet ja puutaloista muutetaan elementtirakennuksiin. 

Muistoruoho


Heidi Köngäksen Mirjami jatkaa kirjailijan edellistä tarinaa, tavallaan. Nyt pääosassa on yksi Sandran tyttäristä, eniten äitiään muistuttava Mirjami. Talvisodan syttyessä kaikkien kolmen sisaruksen on tehtävä valintoja ilman mitään takeita tulevaisuudesta.

Mirjami


Rakastin Raija Orasen Puhtaat valkeat lakanat -sarjaa teini-ikäisenä. Olen lukenut siitä tehdyn kirjan kymmeniä kertoja ja jatko-osa Onnelan lähes yhtä monesti. Ruusun ajan ja alkupään Hovimäen ohella yksi parhaita kotimaisia sarjoja ikinä. Nyt tuo jatko-osa julkaistaan uudelleen nimellä Takaisin Onnelaan ja Raija Oranen on jatkanut alkuperäistä tarinaa vielä vähän eteenpäin. 

Takaisin Onnelaan


Sanna Tahvanaisen romaani Kirsikoita lumessa kertoo 1950-luvun New Yorkista, jossa parikymppinen Sylvia Plath saa elämänsä tilaisuuden. Pesti muotilehden toimituksessa toimii alkusysäyksenä sille Plathille, jonka olemme oppineet tuntemaan runoilijana ja novelistina.

Kirsikoita lumessa


Maija Kauhasen esikoisromaani Eliitti vie takaisin koulunpihalle ja jakolinjoihin, jotka erottivat menestyjät luusereista. 1990-luvun Suomessa kukin kolmesta päähenkilöstä huomaa olevansa kaukana suosituista, mutta miten käy, kun he pääsevät peruskoulusta arvostettuun Helsingin Eliittilukioon?

Eliitti


Outi Pakkasen Helmimies jatkaa kirjailijan Helsinki-dekkareita ja myös Anna Laine tavataan, tällä kertaa ilman mäyräkoiraansa Justusta.

Helmimies


Virpi Hämeen-Anttilan Kirkkopuiston rakastavaiset on jo kuudes osa Karl Axel Björkin tutkimuksista kertovassa sarjassa. Björk on palannut Berliinistä Helsinkiin, kun Vanhan kirkon puistosta löytyy pariskunta kuolleena. 

Kirkkopuiston rakastavaiset


Jessica Fellowesin romaaneissa Downton Abbey kohtaa Agatha Christien. Jo Mitfordin murhat -romaanista tuttu Louise Cannon päätyy tällä kertaa puolustamaan Mitfordin perheen kotiapulaista, jota syytetään murhasta. Kirjan nimi on Nuori, kaunis ja kuollut.

Nuori, kaunis ja kuollut


Mari Jungstedt jatkaa Gotlantiin sijoittuvaa Anders Knutas -sarjaansa ahkerasti. Näen sinut tuo Knutaksen tutkittavaksi suoranaisen joukkomurhan, kun kauniina kesäpäivänä kalliolle torkahtanut Frida herää ja huomaa kaikkien ystäviensä ympärilään olevan kuolleita. 

Jag ser dig


Gummerus: 

Alex Michaelidesin esikoisromaani Hiljainen potilas alkaa, kun menestyvä taidemaalari Alicia ampuu aviomiestään useita kertoja kasvoihin ja lopettaa sen jälkeen puhumisen loppuiäkseen. Psykoterapeutti Theoa tapaus kiehtoo ja hän hakeutuu töihin laitokseen, jossa Alicia on hoidettavana. Saako Theo Alician puhumaan? Ja jos saa, haluaako hän kuulla mitä Alicialla on sanottavanaan?

The Silent Patient


Bazar: 

Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen Punainen vaate on kolmas osa taidedekkarisarjassa, jossa Salome Virta tulee sotkeutuneeksi asiaan jos toiseenkin. Nyt ollaan taideväärennösten maailmassa. 

Punainen vaate


Tammi: 

Joël Dickerin esikoisromaani Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli ilmiö ja kirjasta tehtiin myös tv-sarja. Toinen romaani Baltimoren sukuhaaran tragedia ei valitettavasti allekirjoittaneen mielestä yltänyt samaan kuin ensimmäinen teos, mutta odotukset ovat korkealla syksyllä suomeksi julkaistavaa Dickerin kolmatta romaania kohtaan. Stephanie Mailerin katoaminen pakottaa henkilönsä kohtaamaan menneisyydessä tekemänsä päätökset, vaikka ne olisivat vääriä. Kaksikymmentä vuotta takaperin ratkaistiin paljon julkisuutta saanut murha. Nyt Stephanie Mailer -niminen toimittaja väittää ratkaisun olleen virheellinen ja katoaa. Alkuperäisen jutun parissa työskennelleiden poliisien Jessen ja Derekin on palattava rikospaikalle - ja löydettävä Stephanie. 

Stephanie Mailerin katoaminen


Leena Lehtolaisen Valapatto on taas romaani ilman Maria Kalliota. Sen pääosassa on syrjäistä erämaa-aluetta hoitava Aino, joka löytää alueelta pahasti pahoinpidellyn miehen. Mies on Tomas, joka huomaa olevansa takaa-ajon kohteena syyttömänä. Myös Aino on tapahtumissa mukana, tahtomattaankin. 

Valapatto


WSOY:

Sophie Hannahin ensimmäinen Poirot-romaani oli vähän turhan kunnianhimoinen yritelmä, mutta toinen toimi jo paljon paremmin.  Kolme neljästä on kirjailijan kolmas teos, jossa seikkailee jälleen Hercule Poirot. Eräänä päivänä etsiväneron ovella seisoo nainen, joka vaatii selitystä Poirotilta saamalleen kirjeelle. Kirjeessä Poirot on syyttänyt naista tälle tuntemattoman miehen murhasta. Kun selviää, että kolme muuta ihmistä on saanut samanlaisen kirjeen, on aika ryhtyä käyttämään harmaita aivosoluja. Poirot ei nimittäin ole kirjeitä kirjoittanut.

Kolme neljästä


David Lagercrantz puolestaan jatkoi Stieg Larssonin Millennium-trilogiaa. Tyttö joka eli kahdesti on sarjan kuudes osa ja edessä on lopullinen välienselvittely Lisbet Salanderin ja tämän siskon Camillan välillä. 

Tyttö joka eli kahdesti


Luen parhaillaan C.J. Tudorin esikoisromaania Liitu-ukko ja yhtä hyytävää tunnelmaa lupaa kirjailijan seuraava teos Paluu pimeästä. Lapsensa surmannut äiti on jättänyt jälkeensä verellä kirjoitetun viestin. Tämä saa opettajana työskentelevän Joen palaamaan lapsuutensa kaivoskylään, josta aikoinaan katosi Joen pikkusisko Annie. Sillä kertaa kadonnut löytyi, mutta takaisin tuli joku ihan muu kuin Annie. 

Paluu pimeästä


Schildts ja Söcerströms:

Cilla ja Rolf Björlingin sarja Olivia Rönningistä ja Tom Stiltonista on edennyt viidenteen osaansa. Olivia jatkaa tutkimuksia Tukholmassa, jossa syyttäjänä toiminut nainen räjähtää autopommi-iskussa. Tom Stilton puolestaan on siirtynyt Thaimaahan edellisen kirjan loppumisen jälkeen ja päätyy suorittamaan omia tutkimuksiaan. Kirjan nimi on Polttopiste.


Polttopiste


Kaikki kuvat adlibris.com.