Pikamuoti on vahingollista ja silti minä shoppailen ketjuliikkeiden alennusmyynneissä

Suomen Luonto -lehti valitsi viime vuoden turhakkeeksi pikamuodin. Sen jälkeen Hesarissa oli kirjoitus siitä kuinka nykyihminen ei enää osaa hoitaa ja huoltaa vaatteitaan niin, että ne kestäisivät yhtä kauan kuin isovanhempiemme vaatteet aikanaan. Minusta oleellinen kysymys on myös se haluammeko me enää vaatteidemme kestävän kuten ennen.

Pitäisi haluta, se on selvää jo ympäristön säästämisen ja turhanpäiväisen kulutuksen vähentämisen näkökulmasta. Pese ja pidä, käytä ja heitä pois -kulttuurit ovat kuitenkin olleet vallalla jo pitkään. Ja ymmärtäähän sen. Siinä missä sodan jälkeen säästettiin jokainen nauhanpätkä ja parsittiin sukkia kerta toisensa jälkeen, on varmasti ollut vapauttavaa huomata ettei niin enää tarvitse tehdä. Kaupasta saa uusia ja mikä parasta, pilkkahintaan. Kestäväksi kehitykseksi tällaisesta ei kuitenkaan ole.

Miksi minä kirjoitan tästä juuri nyt, sen jälkeen kun joulun jälkeen klikkasin näissä kuvissa näkyviä aleostoksia kotia kohti? Siksi että tämä asia on mietityttänyt minua jo pidemmän aikaa. 

Vaatekaappini nykytilanne

On totta, että minua vaatettavat kenkiä ja laukkuja lukuunottamatta edullisemmat ketjut, Lindex ja Gap esimerkkeinä. On myös totta, että ajoitan vaatehankintani valtaosin alennusmyynteihin, jolloin saan vaatteita hyvinkin edullisesti. Sen sijaan en ole koskaan shoppaillut huvikseni tai lääkinnyt huonoa fiilistä ostamalla uuden paidan. Vaatekaappini on jopa niukka,  tällä hetkellä omistan kahdet pitkät housut. Käytän ostamani loppuun saakka ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa hankkivani uusia vaatteita tarpeeseen. Sinällään ollaan siis hyvällä mallilla monessa asiassa.

Paljon olisi kuitenkin parannettavaa

Voisin suosia enemmän kotimaisia merkkejä ja ennen muuta sellaisia, joiden vaatteet myös valmistetaan kotimaassamme. Onkohan sellaisia olemassa paljonkin, tässä minulla on täysi aukko tietämyksessä? Pelkään ja oletan kotimaisen tai muutoin eettisesti kestävän muodin olevan kuitenkin hyvin kallista. Tässä tullaan siis valitettavasti kysymykseen mennäkö hinta vai eettisyys edellä. 

Entäpä lastenvaatteet?

Viime vuosina kiinnostukseni lastenvaatteisiin on kokenut inflaation. Siinä missä poikien ollessa pieniä jaksoin koluta nettikauppoja ja etsiä juuri täydellisiä vaatekappaleita, olen nyt kääntänyt kelkkani täysin. Alennusmyyntejä hyödynsin silloin ja hyödynnän myös nykyään, mutta muuten tieni vie usein työmatkan varrella oleviin ketjumyymälöihin. Tarpeeksi hyvä riittää ja hinnalla on merkitystä. Pikamuodin vähentämisessä tämä ei tietenkään ole toivottavaa. Lompakkoni sen sijaan kiittää ja se on otettava huomioon. Kirppareiltakaan harvemmin löytää enää isommalle lapselle vaatetta, asia joka oli ihan toisin pienempien kohdalla. 

Ryhtyäkö konkreettisiin toimiin?

En tiedä. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä etten pysty taloudellisesti hankkimaan kaikkia vaatteitani kotimaisina. Toisaalta en tiedä haluanko edes, sillä tutut minulle sopivat ja hyväksi havaitut merkit vaatteissa ja kengissä vähentävät virheostoksia ja shoppailuun käytettyä aikaa. Sen sijaan lastenvaatteiden määrää pystyn, voin ja haluan vähentää. Omien vaatteideni kohdalla tuntuu siltä, että olen jo pitkään tuntenut ja tietänyt tyylini eikä varsinaisia hutiostoksia tule usein tehtyä. Toisaalta voisin vielä paremmin opetella muistamaan ettei mitään sinnepäin-vaatetta kannatta ostaa vaikka kuinka halvalla saisi. Aloitetaan siitä.

Kaikki vaatekuvat: gap.eu/lindex.com/nosh.fi

Varoitus Vestiaire Collectivesta

Olen kerran aikaisemmin ostanut itselleni huivin käytettyjen merkkituotteiden verkkokaupasta Vestiaire Collectivesta ja kirjoitin ostoskokemuksestani täällä. Tuolloin ostosprosessi oli paitsi helppo, myös kohtuullisen nopea, ja minulle ei jäänyt mitään huonoa sanottavaa Vestiairesta. Tällä kertaa asia ei mennyt ihan niin putkeen.

Olin jo tuolloin ensimmäisellä tilauskerralla tietoinen siitä, että sivusto on saanut kahdenlaista palautetta. Toiset ovat hyvin tyytyväisiä, mutta myös feikkituotteita on päässyt seulan läpi. Yritys mainostaa valttikorttinaan perinpohjaista tarkastusta, jonka jokainen myyty tuote heidän kautta kulkiessaan käy läpi. Sanoin muistaakseni viimeksi, että Vestiaire on hyvä kauppapaikka, kun tietää mitä on hakemassa ja osaa pitää silmänsä auki väärennösten veralta. 

Eräänä päivänä joku aika takaperin minuun iski leopardihulluus. Näin Louis Vuittonin leopardihuivin aivan uusin silmin ja totesin, että sellainen olisi erinomainen lisä vaatekaappiini. Uuden hinta on kuitenkin reippaasti oman kipurajani ylitse, joten oli selvää lähteä jahtaamaan käytettyä tuotetta. Se löytyikin jonkin ajan kuluttua juuri Vestiaire Collectiven kautta. Kun hinta, kuvat sekä tuotteen kuvailu olivat kohdallaan, klikkasin huivin kotiin.  

Kun se sitten saapui DHL:n toimittamana kotiovelle, avasin paketin innoissani vain huomatakseni, että huivia ei todellakaan ollut tarkastettu lainkaan. Siinä kyllä oli mukana tarkastuksesta kertova lappunen ja siinä merkinnät, että huivi on käyty läpi ja todettu hyväkuntoiseksi. Muuten ihan hyvä, mutta siinä tapauksessa olisi ehkä huomattu keskellä huivia ollut paikattu reikä. 

Olin onnekseni ostanut huivin yritykseltä, joten sain reklamaation hoidettua ja huivin palautettua helposti. Mikäli olisin ostanut sen yksityiseltä myyjältä, olisi homma voinut olla vaikeampi, sillä periaatteessa palautusoikeutta ei ole. Olisin ainoastaan voinut laittaa huivin myyntiin uudelleen ja kuka tuollaista reikäistä huivia haluaisi. Vestiairen mukaan kyseinen huivi oli hyvässä kunnossa ja reiätön. 

Kaikki muut kuvat kahta yllä olevaa lukuunottamatta ovat toisesta huivista, jonka vastikään hain postista. Laitettuani ostoilmoituksen Facebookissa toimivaan merkkituotteiden kirppariryhmään, sain kaupat hyväkuntoisesta huivista tehtyä nopeasti ja helposti. Kuittikin tuli mukana ja kunto on juuri kuten pitää. 

Jatkossa aion olla erikoisen tarkkana mitä Vestiaire Collectiven laaduntarkkailuun tulee. Ole sinä myös. 

Huiviostoksilla Burberryllä

Viime keväänä hypistelin pitkään huiveja Burberryn liikkeessä. Olimme tuolloin lentokentällä lähdössä Ras Al Khaimahiin ja olin päätynyt huivirekin luokse puolivahingossa, etsiessäni siskolleni hänen toivomiaan aurinkolaseja. Tuolla kertaa huivi jäi kuitenkin hankkimatta, kun tuli kiire koneeseen.

Viikkoa myöhemmin seisoin taas huivivalikoiman äärellä, sillä kertaa Arabiemiraattien päässä. Ja jälleen lähdin tyhjin käsin pois.

Kolmannella kerralla olin miettinyt asiaa monta kuukautta, yli puolen vuoden ajan. Olin miettinyt onko minulla tarvetta uudelle huiville ja kannattaako ostosta tehdä. Toisaalta, kerrankin olin ollut harkitsevainen. Siispä Kastrupin kentällä otin suunnaksi Burberryn myymälän, jälleen kerran.

Tällä kertaa ei tarvinnut tulla kotiin tyhjin käsin, vaan mukanani paperikassissa toin kauniin kesähuivin itselleni. Huivi on hyvin kevyt ja materiaaliltaan silkkiä ja modaalia. Simppeliä mustan, harmaan ja valkoisen ja beigen väriyhdistelmää rikkoo häivähdys punaista. Kuten myyjä niin kauniisti kassalla totesi, tietyssä iässä kannattaa kasvojen lähelle jo valita kohottavia ja virkistäviä värejä. Kiitin ja totesin, että ei tässä ilmeisesti enää nuorruta.

Vielä pari vuotta takaperin koin Burberryn klassisen nova check -kuosin itselläni tunkkaisena, vaikka esimerkiksi poikien paidoissa tykkään siitä pieninä yksityiskohtina. Nyt se miellyttää juuri tällaisessa asusteessa eikä sitä sen enempää tarvitse päällä ollakaan. Tällä hetkellä huivi odottelee paketissaan, mutta kunhan talvi saadaan alta pois, ennustan tälle kovaa käyttöä kesäiltojen viileydessä.

Esmara by Heidi Klum - eli vaateostoksilla Lidlissä

Tänään Lidleissä ympäri Suomen on todennäköisesti käynyt melkoinen kuhina. Kovasti mainostettu Esmara by Heidi Klum -vaatemallisto tuli myyntiin liikkeiden avatessa aamulla ovensa ja odotettavissa oli jopa ryysistä. Vietyäni kuopuksen kouluun kurvasin minäkin muiden mukana katsomaan millaisia nämä ihmevaatteet oikein ovat.

Kävin mielessäni pientä kamppailua siitä menisinkö paikalle lainkaan ja ennen muuta ostaisinko näitä vaatteita. Mitkä ovat valmistusolosuhteet, kun vaatteita myydään vähän liiankin edullisesti. Eettisesti kestäviä nämä eivät taatusti ole, pahoin pelkään. Samaan aikaan ostan kuitenkin vaatteita myös muista ketjuliikkeistä, joten sinällään en tähän astikaan ole ollut mikään esimerkillinen kuluttaja. En tullut pohdinnoissani hullua hurskaammaksi, joten lähdin paikan päälle.

Eniten minua kiinnosti leopardikuvioinen mekko, mutta sitä ei omassa koossani yhdeksän jälkeen enää ollut saatavilla, liekö ollutkaan valikoimissa. Sen sijaan tulin kotiin mukanani kaksi neulepaitaa, huppari ja takki. Sitten soviteltiin. 

Nämä neulepaidat ovat sataprosenttista puuvillaa. Ostin kaksi, toisen vaalean kaurapuuron värisenä ja toisen tummansinisenä. Molemmat ovat kivan mittaisia ja rentoja päällä. Arkivaatteeksi farkkujen kanssa mitä sopivimpia. Nämä jäävät siis kaappiini, siihen lopputulokseen tulin. Huppari sen sijaan lähtee palautukseen, se tuntuu kovalta päällä eikä muutenkaan vakuuta.

Tämä takki puolestaan on täyttä polyesteria, eli tuollainen ohut ja kevyt liehuke. Siinä ei ole nappeja lainkaan, vaan kiinnitys tapahtuu vyönauhalla. Ihastuin mustassa takissa olevaan leopardikuvioiseen vuorikankaaseen, joka tuo kivaa ilmettä ensisilmäyksellä klassiseen vaatekappaleeseen. Silti en ole vakuuttunut ja pitää vielä sovitella uudemman kerran. Takkia vaille kyllä olen ja tällainen ohut toimisi varmasti hyvin ottaen huomioon sen seikan, että minulla on usein lämmin. Toisaalta taas en tiedä kannattaako juuri tästä maksaa edes niitä muutamia kymppejä ellei käyttöä varmasti tule. 

Yleishuomiona vaatteista vielä, ne ovat etenkin hartioista ja hihoista melkoisen naftia mitoitusta. Muutoin vaatteet ovat ns. true to size, mutta tuon yksityiskohdan panin merkille. Alaosia en edes katsonut, joten niistä en osaa sanoa. Ruskea ja musta nahkatakki alle satasen hintaan olisi ollut todella hyvä löytö, mutta minulla nimenomaan kainaloista kinnasi. Muutoin olisin varmasti sen ostanutkin. 

Vuitton shawl ja kokemuksia Vestiaire Collectivesta

Palataan hetkeksi takaisin äitienpäivään ja siihen lahjukseen, jonka ostin itse itselleni. Tänä vuonna miehet pääsivät siis erittäin helpolla ja hankintani tuli perille sopivasti äitienpäiväviikolla. Kyseessä on Louis Vuittonin monogram denim shawl, jonka ostin käytettynä Vestiaire Collectivesta.

Olin kuullut Vestiaire Collectivesta ensimmäisen kerran jo pari vuotta takaperin ja rekisteröitynyt tuon käytettyjä merkkituotteita myyvän nettisivuston jäseneksi. Tilaamisessa sen sijaan kesti hieman kauemmin, sillä kokemukset kyseisestä sivustosta ovat kaksinaisia. Toiset ovat tehneet hienoja löytöjä ja tuotteet ovat sitä mitä pitääkin. Toiset puolestaan kertovat saaneensa lupauksista huolimatta feikkituotteita. Vähän siis mietitytti.

Vestiaire Collective lupaa, että kaikki heidän kauttaan ostetut tuotteet kulkevat tiukan seulan lävitse ennen päätymistä asiakkaalle. Kun minä päätän ostaa tuotteen sivustolta, lähettää Vestiaire Collective siitä ilmoituksen myyjälle, joka sen jälkeen toimittaa ostamani tuotteen Vestiairelle. Siellä tuote tarkistetaan ja mikäli esimerkiksi kunnossa olisi huomauttamista, saan minä perua kaupan tai keskustellaan hinnanalennuksesta. Mikäli tuotteessa ei ole huomauttamista, lähtee se postitse minulle. Seula on siis olemassa, mutta lienee vähän yksilöstä kiinni miten hyvin hän tunteet tuotteet ja kuinka tarkasti hän katsoo ne läpi.

Olen jo pitkään miettinyt Vuittonin huivin hankkimista. Käytän huiveja joka päivä ja valikoimaa löytyy niin villaisista talvihuiveista kesäpashminoiden kautta silkkihuiveihin. Olen kuitenkin lukenut tästäkin aiheesta paljon ja huivien kestävyys minunlaiseni huithapelin käytössä on mietityttänyt. Lopulta päätin, että olen niin kauan asiaa ajatellut, että kokeilemallahan se selviää. On selvää, että tällainen silkkivillainen huivi on herkkä niin nyppyyntymiselle kuin langanvedoille, jos vaikkapa sormus tarttuu siihen kiinni. Päätin siis tämän ostoksen kohdalla yrittää olla huolellisempi ja nähtyäni minkä verran huiveja liikkuu käytettyinä, oli selvää että hankkisin myös omani second handina. Oli aika tehdä ensimmäinen tilaus Vestiairelle.

Tutustuttuani valikoimaan klikkasin kotiin yksilön, josta löytyi tiedot alkuperästä ja aitoudesta ja kuitti oli mukana. Myyjä toimitti huivin sovitussa ajassa Vestiairelle, vajaa viikko siinä meni. Huivin tarkastukseen kului kaksi vuorokautta ja paketti teki matkaa Suomeen viikon. Mikään nopein tapa hankkia asusteita tämä ei siis ole, vaan pari viikkoa hujahtaa helposti. Etenkin postin kulku Suomeen oli hidasta. Lopulta paketti oli noudettavissa lähipostista ja avattuani sen olin tyytyväinen. Mukana tuli lappunen huivin läpikäymistä tarkastuksista ja huivi oli pakattu hyvin. 

Olen käyttänyt huivia nyt muutamia kertoja ja olen vallan tyytyväinen hankintaani. Huivi sopii sävyiltään hyvin ihan arkisten vaatteiden kanssa käytettäväksi ja näyttääkin itse asiassaa kivoimmalta farkkujen tai trikoomekon kaverina. Olen käyttänyt sitä myös molemmin puolin, eli välillä vaalea puoli hallitsevana, välillä tumma.

Ja uskokaa tai älkää, viikkaan huivin käytön jälkeen henkarille sen sijaan, että sulloisin sen muiden huivien sekaan asustekoriin. 

Tekoturkis lämmittää

Varmaan tiedättekin, että olen jo jonkin aikaa miettinyt suhtautumistani turkiksiin. Olen siitä muistaakseni täällä jonkun kerran ohimennen kirjoittanutkin. Pari vuotta sitten olin kovasti ostamassa itselleni uutta turkkia. Halusin puoleen reiteen ulottuvan lyhyehkön, sellaisen autoillessa helpon ja farkkujen kanssa hyvännäköisen. En kuitenkaan koskaan päässyt kaupoille saakka, sillä jokin tökki. 

Tulin lopulta siihen tulokseen, että olen muuttanut mieleni. Olen yhä sitä mieltä, että jo olemassa olevien turkisten käyttäminen loppuun saakka on vain ja ainoastaan järkevää. En kuitenkaan taida haluta tukea turkisteollisuutta enää enempää hankkimalla uutta takkia, käytettynä voisin sellaista käyttää kyllä. Käänsin kuitenkin katseeni tekoturkisten puoleen, mutta sopivaa ei oikein löytynyt. Ennen kuin nyt.

Tämä valkoinen tekoturkis on Lindexin uutus tälle syksylle. Kyttäsin takin saapumista kauppoihin ja lähdin heti sovituskierrokselle. Lindexillä on tämän lyhyemmän lisäksi myös pidempi ruskea tekoturkki myynnissä, mutta tämä oli aivan ehdottomasti parempi minulle. Ja kun hintaa oli vähän, tein ostopäätöksen nopeasti. 

Takki on suoralinjainen, kaulukseton ja suljetaan edestä hakasilla. Minä itse asiassa tykkään tästä eniten aukinaisena ja lisäksi olen sellainen kuumailija, että minulla on aina turhankin lämmin. Ja sitä tämä on, lämmin nimittäin. 

Täydellisen tekoturkin metsästys on nyt päättynyt, mutta jonkinlaista turkiskauluria villakangastakkien kanssa käytettäväksi kaipailisin vielä. Aitoa käytettyä tai tekoversiota, sillä ei ehkä ole merkitystä. Katsotaan sitä sitten, kun sopiva kohdalle osuu. 

Äidin uudet syysvaatteet

Käytyäni lasten kaappien (lähes kaikki trikoopipot ja sormikkaat kateissa) ohella omaani läpi totesin, että ihan hyvältä näyttää. Syksy tuo yleensä tullessaan halun hankkia yhtä sun toista syksyisissä sävyissä, mutta tällä kertaa vaatekaapin perusasiat ovat kunnossa. Kävin kuitenkin pienellä kierroksella Lindexillä ja haikailtuani ikuisuuden Holly&Whyte-sarjaan v-aukkoisia paitoja, löysin ilokseni tämän neuleen. Farkkujen, nilkkureiden ja huivin kanssa oletettavasti syksyisen pukeutumisen vakiokamaa.

Tässä hissiotos eräältä päivältä, kun päällä oli neuleen lisäksi kulutetut mustat farkut. Pää on sattuneesta syystä rajattu pois kuvasta.

Aivan uusi tuttavuus tälle syksylle on puolestaan Nosh. En ole koskaan viehättynyt merkin lastenvaatteista, mutta nyt naistenmallistossa oli sitä jotain, johon silmäni iskin. Mietin jonkin aikaa, kunnes tilasin vaatteita sovitettavaksi. Kaikki olivat oikein hyviä ja kokoaan vastaavia. 

Tällä mekolla tulen menemään monena aamuna toimistolle, pariksi vaan paksut sukkahousut ja neuletakki. Niskassa on kivana yksityiskohtana vetoketju ja tuo oranssin sävy on taatusti ensimmäistä kertaa vierailemassa vaatekaapissani.

Paritin tämän mekon yhdessä Lindexin pilkullisen jakun, mustien sukkahousujen ja Wondersin sinisten ballerinojen kanssa viikonloppuna, kun oltiin katsomassa Shrekiä. 

Noshin a-linjainen farkkua mukaileva hame on paksu ja erittäin mukava päällä. Mitta peittää polvet.

Ja tämä erehdyttävästi yöpaitaa muistuttava pitkähelmainen pusero on taas yksi lisä raitakokoelmaani. Näyttää päällä huomattavasti paremmalta kuin henkarissa.

Tässä tuo Noshin hame yhdessä Lindexiltä aikoja sitten ostamani ja paljon käyttämäni pellavapaidan kanssa. Jalassa Wondersit, kaulassa BeckSöndergaard, olalla Vuitton. Kuten aina.

Sitten enää muutamat paksut mustat sukkahousut ostoslistalle ja meikäläinen on valmis viileneviin säihin. Lapsille pitäisi vielä paikallistaa ne pipot...

Asustekriisi - vaihteeksi

Nyt kun lastenhoito tulevaa viikonloppua varten on järjestetty, voidaan siirtyä toiseen polttavaan aiheeseen. Mitä ihmettä mä laitan hääjuhliin päälle?

Tai no, se vaate itsessään on kyllä jo valittu ja ylle sujahtaa Excuse My BonBonin pitsinen pikkumusta. Pitsi on niin kaunista ja vaate juhlava sekä ajaton. Sellainen, ettei toivottavasti tarvitse kahdenkymmenen vuoden kuluttua valokuvia katsoessaan ihmetellä, että miksi. Mutta ne asusteet, eli se akilleen kantapää meikäläisen pukeutumisessa. Apua.

Harmaanruskea YSL:n Belle du Jour -laukku sekä samansävyinen pääkoriste yhdistettyinä mustiin lakerikorkokenkiin oli ensin mieleen tullut vaihtoehto. 

Sitten ajattelin, että Suomenlinnan mukulakivillä ja juhlien jatkuessa aamuyölle saakka olisivat matalammat korot ehkä armollisemmat koivelle. Pura Lopezin nudet luottokorkkarit ovat järjettömän mukavat jalassa, mutta aika kärsineen näköiset jo monien juhlien jäljiltä. Nämä pukisin ylempien kuvien samansävyisten asusteiden kanssa. 

Seuraavaksi mietin, kuinka itse asiassa haluaisin käyttää reissusta ostamaani näyttävää coctail-sormusta. Sen sininen sävy sai miettimään pitäisikö muidenkin asusteiden olla sinisiä. 

Pienen penkomisen jälkeen toinen vaihtoehto asusteiksi löytyy tästä. Hopeanharmaat korkokengät, jotka ovat viime syksyn juhlissa hyviksi todetut yhdistettynä siniseen kiiltonahkaiseen YSL:n Belle du Jour -laukkuun (kyllä, minulla on näitä kaksi) sekä turkoosiin fascinatoriin. Kaveriksi se sormus.

Tällaiset korvakorutkin odottaisivat ensimmäistä käyttöään. Taitavat tosin jäädä odottamaan jatkossakin, sillä yhdessä hiuskoristeen kanssa ovat ehkä liikaa. Joulukuusi - vaikutelma jota emme halua saavuttaa.

Mitä sinä laittaisit, jos olisit minä?